Työ ja raha

Uusperheen lakikuviot: kuka perii ja kenet?

Teksti:
Anna.fi

Uusperheessä on sinun, minun ja meidän lapsia – tai ainakin sinun tai minun lapsia. Ihmissuhdekoukerot aiheuttavat myös lakikoukeroita: monelle on epäselvää, millaisia uusperheen jäsenten juridiset suhteet ovat ja miten uusperheessä esimerkiksi jaetaan perintöä. Ellit selvitti uusperheen perintöasioiden perusteet.

Uusperheen lakikuviot

Jos olet uusperheen vanhempi ja elät avoliitossa, kannattaa mennä naimisiin. Suomen laki ei tunne ”avolesken” käsitettä. Jos kumppanisi kuolee, eikä teillä ole keskinäistä testamenttia eikä muita sopimuksia, et ole oikeutettu saamaan kumppanisi omaisuudesta tai jäämistöstä mitään. Pahimmillaan kumppanisi perilliset voivat karkottaa sinut yhteisestä kodistanne, jos se ei ole kokonaan sinun nimissäsi. Testamentin jälkeenkin avolesken asema on sikäli avioleskeä heikompi, että avokumppani joutuu maksamaan perintöveroa rutkasti enemmän kuin vihitty aviopuoliso.

Kun naimisissa oleva uusperheellinen jää leskeksi eikä avioehtosopimusta ole tehty, leski on oikeutettu saamaan avio-oikeuden turvin hänelle kuuluvan lakiosan puolisonsa omaisuudesta. Kuolleen biologiset ja ottolapset ovat oikeutettuja perintöön, mutta jos lapsia tai lastenlapsia ei ole, koko omaisuus menee leskelle. Lesken lapsilla taas ei ole oikeutta periä vanhempansa aviopuolisoa.

Leski saa asua kodissaan

Toisinaan pari on tehnyt avioehtosopimuksen, joka vaikuttaa omaisuudenjakoon. Avioehtosopimuksella voidaan joko molemminpuolisesti tai yksipuolisesti poistaa avio-oikeus omaisuuteen tai rajata se koskemaan vain tiettyjä omaisuusesineitä. Jos leskellä ei avioehtosopimuksen mukaan ole oikeutta puolisonsa omaisuuteen, menee perintö puolison lapsille tai lastenlapsille, tai jos heitä ei ole, niin toissijaisille perillisille eli vanhemmille, sisaruksille ja heidän jälkeläisilleen.

Avioehdosta huolimattakin laki suojaa leskeä asumisasioissa. Leskellä on käyttöoikeus puolisoiden yhteiseen kotiin ja asuinirtaimistoon. Vaikka muu omaisuus jaettaisiinkin perillisille, kuten aviopuolison lapsille, leski saa halutessaan jäädä asumaan vanhaan kotiinsa. Rintaperilliset ovat asunnon omistajia, mutta leskellä on siihen käyttöoikeus koko elämänsä ajan – vaikka hän avioituisi uudelleen. Tämä asumisoikeus lakkaa vain, jos leski saa omistukseensa kodikseen soveltuvan asunnon esimerkiksi perintönä.

Lapsen omaisuuden voi turvata

Perintösäännöt noudattavat siis pitkälti biologisia perhesuhteita: äiti- tai isäpuoltaan ei peri. Omaisuus saattaa kuitenkin siirtyä välillisesti lapsipuolelle. Jos aviopuolisoista vain toisella on lapsia ja tämä lapseton kuolee ensin, voi käydä niin, että hänen omaisuutensa siirtyy ensin leskelle ja lesken kuoltua tämän lapselle eli tytär- tai poikapuolelle. Tällaista tilannetta voi ennakoida avioehtosopimuksella: jos leskellä ei ole oikeutta puolisonsa omaisuuteen, ei omaisuus pääse ”siirtymään hänen sukuunsa”.

Testamentilla taas voi ennakoida tilannetta, jossa perillinen olisi alaikäinen lapsi ja tämän huoltaja ja perinnöstä lain mukaan määrääjä puolestaan lapsen vanhempi eli perityn ex-puoliso. Testamentissa voidaan määrätä testamentin toimeenpanija, jonka tehtävä on huolehtia omaisuudesta niin kauan, että testamentin saaja eli lapsi on tullut täysikäiseksi. Testamentissa voi olla lisäksi toivomus alaikäisen huoltajasta tai taloudellisten etujen edunvalvojasta, mutta toivomus ei sido maistraattia silloin kun se joutuu pohtimaan ilman huoltajaa jääneen alaikäisen tulevaisuutta.

Virallinen avioehtosopimus ja testamentti

Edellä käsitellyn lisäksi tietoa uusperheen lakiasioista saa paitsi asianajajilta myös netistä hakusanalla ”Suomen laki” sekä Suomen Uusperheellisten liiton sivuilta.

Virallisten paperien muotomääräyksistä on hyvä tietää se, että avioehtosopimuksen voi tehdä itsekin, mutta se ei ole virallinen ennen kuin paperi on lähetetty käräjäoikeuteen vahvistettavaksi; tämän voi tehdä vasta avioitumisen jälkeen. Testamentti puolestaan on tehtävä kirjallisesti ja kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä. Testamentin todistajaksi ei käy henkilö, jonka hyväksi testamentti on tehty, eikä testamentin tekijän lähisukulainen.

Teksti: Jenni Saarilahti / A4 Media Oy (18.11.2005)
Kuva: A4 Media Oy

X