Työ ja raha

Vakioasiakkaat tietävät, mikä Viron-herkku pitää hakea Signen kaupasta torstaisin tai jää ilman

Virolaisia herkkuja Helsingissä myyvä Signe on opetellut elämään epävarmuuden kanssa.

Teksti:
Kaisa Pastila
Kuvat:
Sampo Korhonen

Signe Liske ja Viktor Stukalov perustivat Eesti Poodin 15 vuotta sitten. Signe kertoo etsivänsä koko ajan netistä uusi tuotteita kauppaansa. Tällä viikolla häntä onnisti: hän löysi uuden pikkuleipätoimittajan. – Baltiassa nautitaan usein iltapalana teetä ja pikkuleipiä.

Virolaisia herkkuja Helsingissä myyvä Signe on opetellut elämään epävarmuuden kanssa.

Virolaisia herkkuja myyvä Signe Liske:

Oho, onpas kakkuvitriini tyhjentynyt! Eesti Poodin kauppias Signe Liske huudahtaa iloisesti.

Vakioasiakkaat tietävät, että Signen kauppaan Helsingin Pukinmäkeen saapuu aina torstaisin uusi konditoriatuotteiden erä suoraan Tallinnasta. Moni hakee viikonloppuherkkunsa kotiin jo torstai-illan aikana.

Juuri täytekakut ovat tämän puodin suosituin tuote. Muita huipputuotteita ovat esimerkiksi pelmenit, hapankaali, makeiset, mustaleipä…

Asiakaskunta koostuu suurimmaksi osaksi baltit, mutta myös suomalaiset ovat löytäneet Signen kaupan.

– Baltit hakevat meiltä omaan kulttuuriinsa kuuluvia elintarvikkeita. Suomalaiset taas vaihtelua etnisestä ruoas­ta.

Se onkin juuri se, mitä Signe haluaa tarjota: erilaisen ruokaelämyksen. Otetaan nyt vaikka virolaisen keittiön kivijalka, smetana. Se on täysin erilainen tuote virolaisena kuin suomalaisena. Parempi, jos Signeltä kysytään. Siksi virolaista smetanaa kannattaa kokeilla omassa ruoanlaitossa, hän vinkkaa. Virolaisen smetanan nimekkyydestä kertoo jotain jo sekin, että sitä haetaan Signen kaupasta myös ravintoloihin.

– Myös makkaramme ovat erilaisia, koska ne on tehty virolaisittain. Jäätelökin on erilaista, Signe luettelee.

Maailman meno tekee yrittämisestä epävarmaa

Signe pyörittää yritystä yhdessä miehensä Viktorin kanssa: hän hoitaa kauppaa, puoliso hakee elintarvikkeet yrityksen autolla Virosta.

He avasivat kaupan jo helmikuussa 2008.

– Olemme onnellisia yhdessä. Jo 15 vuoden ajan olemme tukeneet toisiamme. Kestämme yrityksen ylä- ja alamäet vahvan suhteemme antamalla energialla.

Ennen kauppaa Signe työskenteli kokkina eri ravintoloissa ja kahviloissa. Yrittäjäksi ryhtyminen oli hänelle hyppy täysin tuntemattomaan. Kaikki piti opetella alusta.

”Ehdin jutella kassalla. En koskaan kääntäisi selkää kenellekään, joka haluaa puhua kanssani.”

Hän on tyytyväinen valintaansa – kaupan perustaminen ei ole kertaakaan kaduttanut.

– Rakastan työtäni. Asiakkaiden hyvä palaute antaa minulle energiaa.

Myös keskustelut kaupalla ovat antoisia. Signen mielestä kaupanpitäjän ammatissa on paljon samaa kuin baarimikon työssä.

– Tässä ammatissa täytyy kuunnella ihmisten ilot ja murheet ja löytää murheisiin ratkaisu. Se sopii minulle. Haluan auttaa.

– Vaikka olisi kuinka kiire, minulla on aina sen verran aikaa, että ehdin jutella kassalla. En koskaan kääntäisi selkää kenellekään, joka haluaa puhua kanssani.

Haastavinta kaupanpidossa on sen sijaan se, että maailmanmeno on tällä hetkellä sekaisin. Kriisien takia tavaroiden saanti on vaikeutunut ja hinnat ovat nousseet. Kellään ei ole kristallipalloa, joka kertoisi, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ainoa vaihtoehto on oppia elämään epävarmuuden kanssa.

Ruokaperinnettä pitää vaalia

Signen lempipäivä on sunnuntai. Silloin perhe kokkaa yhdessä kotona ja vaihtaa kuulumisia hyvän ruoan äärellä. He saattavat valmistaa esimerkiksi seljankaa. Ruoanlaitto vie useita tunteja.

– Kokkaus on intohimoni. Haluan opettaa ja jakaa oman kulttuurini ruokaperinteen myös jälkipolville. Onneksi poikani on innostunut oppimaan.


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 45/2023.


X