Laura Weckström luuli pitkään, ettei pidä oluesta – nyt hänellä on oma pienpanimo Linda Silvosen kanssa: ”Emme halua tehdä bissestä liian vakavaa asiaa”
Pienpanimobuumi on mullistanut äijämäisen olutkulttuurin. Käsityöläisoluita maistellaan kuin viinejä konsanaan. Niistä haetaan makuelämyksiä, ei nousuhumalaa. Laura, Linda, Anikó ja Johanna tuntevat oluen salat.
Tamperelaisen Brewcats-kiertolaispanimon Linda Silvonen (vas.) ja Laura Weckström tekevät koekeitot omilla laitteillaan. Varsinaiset tuotteet valmistetaan yhteistyöpanimoissa. – Kieltäydyn ajattelemasta, että tämä olisi miehistä hommaa, Laura sanoo.
Pienpanimobuumi on mullistanut äijämäisen olutkulttuurin. Käsityöläisoluita maistellaan kuin viinejä konsanaan. Niistä haetaan makuelämyksiä, ei nousuhumalaa. Laura, Linda, Anikó ja Johanna tuntevat oluen salat.
Eihän olut sovi naisille! Naiset eivät edes tykkää oluesta.
On monia selityksiä sille, miksi lasillinen olutta vaikuttaa istuvan paremmin miehen kuin naisen käteen. On vanhoja uskomuksia ja piintyneitä tapoja, jotka ovat muodostuneet ajan saatossa. Jopa nykyaikaiset pienpanimot henkilöityvät usein parrakkaisiin, ruutupaitaisiin äijiin.
Luvutkin puhuvat sen puolesta, ettei olut maistu naisille. Parin vuoden takaisessa Taloustutkimuksen kyselyssä 49 % naisista sanoi, ettei pidä lainkaan vaalean lageroluen mausta. Miehistä vain 16 % vierasti lageria.
On kuitenkin naisia, jotka eivät ennakkoluuloista piittaa. Hyvästä oluesta he kyllä piittaavat, eikä se välttämättä ole vaaleaa lageria.
”Alkoholiton olut sopii hyvin ruoan kanssa”
– Minä elän oluesta! Olutliiton puheenjohtaja Anikó Lehtinen huudahtaa puhelimessa.
Ja totta. Anikólta on ilmestynyt kolme olutaiheista kirjaa, ja neljäs on tulossa tänä syksynä yhteistyössä olutsommelier Maria Markuksen kanssa. Anikó työskentelee oluttoimittajana, järjestää tapahtumia, kouluttaa Laurea-ammattikorkeakoulussa tulevia ravintola-alan ammattilaisia sekä toimittaa ruoka- ja juoma-aiheista ohjelmaa Radio Helsingissä. Hän on työskennellyt Sinebrychoffilla, onpa hän pitänyt pientä kiertolaispanimoakin. Puhumattakaan siitä, että hän rakastaa ruokaa ja kokkaa sitä joka päivä. Yleensä ruoan kanssa on olutta, arkisin usein alkoholitonta.
– Pidän melkein kaikista oluista mutta en tykkää humaltua. Alkoholiton olut sopii hyvin ruoan kanssa, koska siinä on oluen maku ja sopivasti hiilidioksidia, joka keventää ruoan makua.
Onko Anikó koskaan kohdannut ennakkoluuloja siksi, että hän on nainen ja pitää oluesta? Ei. Mutta hän ymmärtää niitä, joiden mielikuvissa olut yhdistyy juopotteluun. Pussikaljoittelu on tuttuakin tutumpi käsite yli nelikymppisille. Nuoremmilla ennakkoluuloja ei ole, koska olutkulttuuri ja kulttuuri kaiken kaikkiaan on muuttunut.
Ensimmäinen mullistus tapahtui jo parisataa vuotta sitten, kun olutkulttuurista tuli miehistä.
– Ennen 1800-lukua oluen paneminen kuului Suomessa naisille. 1800-luvulla alettiin panimoihin palkata panimomestareita Euroopasta, ja he olivat kaikki miehiä.
Toinen suuri mullistus liittyy oluen saatavuuteen.
– 1980-luvulla Alkon listoilla oli noin seitsemän erityylistä olutta, Anikó kertoo.
Sitä on vaikea kuvitella nyt, kun näkee oluttyyppien ja -merkkien kirjon ihan tavallisessa ruokakaupassa. Pienpanimobuumi alkoi kymmenisen vuotta sitten. Vuonna 2010 pienpanimoita oli Suomessa noin 30, nyt niitä on yli 100.
Pienpanimoiden lisäksi Suomessa on 30 kiertolaispanimoa eli sellaista pienpanimoa, jotka suunnittelevat omat oluensa mutta valmistuttavat ne muissa panimoissa. Eräs tällainen on Tampereella, aivan Hämeenpuiston kulmilla.
Brewcats on ainoa pelkästään naisten omistama panimo Suomessa
1960-lukulaisen kerrostalon asfaltoidulla sisäpihalla odottaa kaksi naista värikkäät leit kaulassaan. Kiertolaispanimo Brewcatsin Laura Weckström ja Linda Silvonen ovat luvanneet näyttää, miten olutta pannaan. Laura avaa oven rappukäytävään ja ohjaa alas kellariin työhuoneeseen.
– Tervetuloa meidän panoluolaan, hän heittää.
Entisessä väestönsuojassa ei ole yhtään ikkunaa. Vaikka auringonvalo ei tänne ulotukaan, jonkinlainen kesä täällä on. Seiniä kiertävät kukkakoristeet, ja siellä täällä on puisia naamioita kuin havaijilaisessa rantabaarissa. Takaseinällä neonvalotaulu välkkyy sinisenä, vihreänä, punaisena. Sohvan vieressä riippukeinussa loikoilee pahvinen mieshahmo.
– Se on Rami, esittelee Laura.
Siis Rami Aarikka, joka johtaa Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta, yhtä Suomen menestyneimmistä pienpanimoista.
– Rami on auttanut meitä hurjasti, hän on aivan loistotyyppi. Linda kaappasi tämän pahvi-Ramin mukaansa viimeksi, kun oltiin käymässä Laitilalla.
Laura ja Linda ovat pyörittäneet bisnestään viitisen vuotta. Brewcats on ainut pelkästään naisten omistama panimo Suomessa.
Yhteistyökumppanien kanssa Laura ja Linda ovat tuottaneet tähän mennessä noin 30 erilaista käsityöläisolutta. Kutakin tehdään yleensä yksi erä, joskus useampi. Pienimmillään erä on 1 500, suurimmillaan 20 000 litraa. Kun erä olutta valmistuu, naiset lähtevät jakamaan pitkäkaulaisia pulloja myyntiin kauppoihin ja kuppiloihin eri puolille Suomea.
Vaikka olut on koko firman toiminnan lähtökohta, Laura ja Linda eivät omista oluitaan eivätkä saa niiden myynnistä tuloja. He tekevät sissimarkkinointia; heidän toimeentulonsa perustuu asiantuntemukseen, uskottavuuteen ja markkinointitaitoihin. Ja aika lailla myös huumorintajuun.
Koekeitossa jenkkityylinen lager suomalaisella vivahteella
Pöydällä mehumaijan näköisessä kotikeittimessä on kuumenemassa kymmenen litraa vettä. Neonvalojen sävyttämässä hämärässä loistaa digitaalinen näyttö, joka kertoo veden lämpötilan. Kun vesi on 66-asteista, Linda lappaa maltaita veden sekaan. Alkaa mäskääminen.
Tänään ohramaltaiden sekaan tulee ruista. Syntymässä on kevyt, jenkkityylinen lager suomalaisella vivahteella.
Suomalaisella, koska mukana on ruis. Jenkkityylinen, koska hiiva on Californian lager -hiivaa. Mitään valmista reseptiä ei ole.
– Kerran vuodessa me tehdään tällainen spontaani pano, yleensä mökillä. Tänä kesänä ei päästy mökille, koska äitini on siellä turvassa koronalta eikä viitsitty häiritä häntä, Laura sanoo.
Linda kirjaa ylös, mitä hän keittimeen lastaa ja kuinka paljon. Koekeitossa kannattaa aina varautua siihen, että tulossa on loistavaa olutta. Silloin reseptin voi hyödyntää jossain tulevassa olutkonseptissa.
– Me haaveillaan lakkabissestä, se on todella hyvää, Linda kertoo.
– Kemijärvellä vuonna 2018 päätettiin, että kun tulee seuraava hyvä lakkavuosi, me tehdään lakkabisseä.
Yhtä erää varten marjoja tarvittaisiin 50 litraa, ja ne pitäisi kerätä itse, jotta tuotteiden hinta pysyisi kohtuullisena.
Aiemmissa Brewcats-oluissa on voinut maistaa muun muassa karviaismarjaa, kahvia, veriappelsiinia, ananasta ja hunajamelonia. Suosituin oluista on ollut luultavasti Tiki Lager, jota kuvailtiin arvioissa hedelmäiseksi ja sitrusmaiseksi – sekä helposti juotavaksi.
Tänään ohramaltaiden sekaan tulee ruista. Syntymässä on kevyt, jenkkityylinen lager suomalaisella vivahteella.
Se on eräs Lauran ja Lindan tavoitteista.
– Meidän oluiden on tarkoituskin olla helppoja. Ne sopivat myös sellaiselle ihmiselle, joka vierastaa perusoluen makua, Laura kertoo.
”Innostuin oluen panemisesta, koska reseptiikka ja itse prosessi kiinnostivat minua”
Laurakin luuli pitkään, ettei pidä oluesta. Hänen nuoruudessaan 2000-luvun alussa olut tarkoitti samaa kuin vähän vetinen peruslager, eikä se ollut Lauran mieleen. Vasta tutustuessaan nykyiseen mieheensä, mentalisti Jose Ahoseen, hän ymmärsi oluen viehätyksen.
– Jose harrasti kotioluita ja oluen panemista. Minäkin innostuin, koska reseptiikka ja itse prosessi kiinnostivat minua. Ruvettiin panemaan kotona, Jose opetti minulle siitä kaiken. Aika nopeasti homma kääntyi niin päin, että minä panin oluet, koska olin tosi tarkka siinä prosessissa. Tuli tehtyä hyviä oluita.
Käännekohta oli Havaijin-loma Josen kanssa vuonna 2014. Takana oli erikoinen kevät: Jose oli ladannut Youtubeen Taikuutta koirille -videoita, joista oli tullut viraalihittejä. Videot poikivat pian koirateemaisia yhteistyökuvioita panimoiden kanssa.
Pienpanimotouhu vaikutti hauskalta, ja Laura alkoi kehitellä omaa kissabrändiä. Brewcats on alusta saakka höystänyt kissamaista naiseuttaan huumorilla, jota tuntuu irtoavan aivan loputtomasti panna-verbin monimerkityksisyydestä. Nytkin Linda sekoittelee maltaita ”panomelalla”.
– Me ei olla haluttu tehdä bissestä liian vakavaa asiaa. Jonkin verran on tullut palautetta naisilta, joiden mielestä tämä ei ole hauskaa. Mutta ei kaikkien tarvitse meistä tykätä.
”Irtisanouduin työstäni, koska halusin tehdä sitä, mitä haluan”
Keittimestä on poistettu maltaat ja nesteeseen on lisätty humalaa pieninä pelletteinä. Lämpötila saa nousta 101 asteeseen. Siihen saattaa mennä tuntikin, joten tässä ehtii hyvin kävellä Mältinrantaan ja pulahtaa Tammerkoskeen.
– Me käydään aina uimassa, kun siihen on mahdollisuus, kesällä ja talvella. Ihan vain siksi, että me voidaan, Laura sanoo.
Ennen olutalalle siirtymistä Laura työskenteli lentokentällä kouluttajana ja opiskeli yliopistossa biokemiaa.
– Irtisanouduin työstäni, koska halusin tehdä sitä, mitä haluan, niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan. Pääsin pois oravanpyörästä.
Linda on kouluttautunut sekä näyttelijäksi että maalariksi. Juuri edellisenä päivänä hän on ollut remonttihommissa Fat Lizard -panimolla Espoon Otaniemessä.
– Pyysin Lindan tähän mukaan juuri siksi, että hän ei arastele esillä olemista. Ennen kaikkea me ollaan esiintyjiä, Laura kommentoi.
Lauralla ja Lindalla on oma podcast sekä somekanavia, joilla he julkaisevat kuvia ja videoita. Lisäksi he tekevät mainoskampanjoita muille panimoille ja muun muassa kaupoille.
Eikä kumpikaan naisista arastele puhua podcasteissa oluen lisäksi seksistä, suhteista tai muistakaan intiimeinä pidetyistä aiheista. Minkäänlaista häirintää Brewcats-naiset eivät ole kokeneet.
– Meitä on kohdeltu hyvin. Ravintoloissakin moni lähestyy meitä siksi, että haluaa jutella oluista.
Kun Laura uintireissun jälkeen avaa ”panoluolan” oven, vastaan tulvahtaa paahtuneen puuron tuoksu. Keittimen kannen alta paljastuu sameaa nestettä, joka saa nyt jäähtyä. Ja jälleen odotellaan.
– Oluen paneminen on enimmäkseen pesemistä, desinfiointia ja odottelua, Laura sanoo.
Pullottamaan päästään kolmen neljän viikon kuluttua. Sen jälkeen menee vielä viikko, ennen kuin olutta voi maistaa. Silloin selviää, mitä tuli tehtyä ja kannattaako juuri tätä reseptiä joskus kaupallistaa. Ken tietää, ehkäpä syntymässä on uusi hitti.
”Oluen katkeruus on monelle naiselle vaikea asia”
Micro IPA, NEIPA, Lambic. Helsingin Kalliossa Panema-baarin seinällä on uusi lista. Siinä on 18 ”craftia” eli käsityöläisolutta, joita myydään hanasta. Tilata pitäisi englanniksi ja lista näyttää lähinnä heprealta.
Paniikki ei olisi kaukana, elleivät lähelläni olisi Anikó Lehtinen ja hänen ystävänsä, Suomen Olutseuran hallituksen jäsen Johanna Siik.
He suomentavat kärsivällisesti. Kustakin oluesta on listattuna panimo, oluen nimi ja tyyppi sekä vahvuus ja tietenkin hinta. Uusia oluita tulee koko ajan, joten eivät Anikó ja Johannakaan ole noita kaikkia maistaneet. He tekevät valintansa oluttyypin perusteella.
– Haluan happaman, koska mulla on kuuma, Anikó sanoo katse tiukasti seinälle kohotettuna.
– Mä menen kyllä pale ale -linjalle, ne on yleensä niin hyviä, Johanna sanoo mutta arpoo vielä.
Jos tähän nyt eksyisi sellainen asiakas, joka ei edes pitäisi oluesta, Anikólla olisi hänelle hyvä neuvo.
– Tiskillä kannattaa kertoa, mitä yleensä juo. Jos tykkää vaikka valkoviinistä, ammattilainen osaa kyllä sen tiedon perusteella valita sopivan oluen.
Anikón mukaan oluen katkeruus on monelle naiselle vaikea asia. Silloin kannattaa vältellä vahvoja IPA-oluita ja kokeilla mieluummin hapanoluita, vehnäolutta tai belgialaista ale-olutta.
Tällä kertaa Anikón fiilikseen sopii parhaiten espoolaisen Tired Uncle -pienpanimon Golden Uncle -olut. Se on NEIPAA eli New England -IPAA ja tuoksuu hedelmäiseltä. Makealta se ei kuitenkaan maistu, ei tosin kovin katkeraltakaan.
Johanna valitsee numeron 7: Coolhead Joose Smoosh Double Fruited Nordic Sour. Tuusulalaista pienpanimo-olutta, joka tuoksuu passiohedelmä-mangococktaililta.
Minä valitsen sen, jossa on vähiten alkoholia, 2,8 %. Yllättävän moni listan oluista lähentelee viinin vahvuuksia.
”Karkki ja olut on loistava yhdistelmä”
Kun laskemme lasimme terassipöydälle, Johanna ylistää makuparitusta. Esimerkiksi tuollaiseen hedelmäcocktailia muistuttavaan olueen, jota Johannalla on lasissaan, sopisi makupariksi lakritsi. Tuloksena olisi hedelmälakritsin maku.
– Karkki ja kalja on loistava yhdistelmä, Anikó innostuu.
– Tumman suklaan kanssa menee vadelmaolut, siitä tulee suussa vadelmasuklaata. Kermatoffee taas on täydellinen monen oluen kanssa, koska siinä on rasvaa ja sokeria. Juustoista kannattaa kokeilla goudaa. Periaatteessa kaikki, missä on rasvaa ja suolaa taikka sokeria, sopii oluen kanssa.
”Naisilla on herkempi makuaisti kuin miehillä. Silti usein juuri aviomies tai poikaystävä on tietävinään, mistä oluesta nainen pitää tai ei pidä.”
Anikó on hyödyntänyt makuparitusta muun muassa oluttastingeissä, joita hän on järjestänyt myös pelkästään naisille. Niissä olutta on yhdistelty muun muassa irtokarkkien, suklaan ja pullan kanssa.
– Naisilla on herkempi makuaisti kuin miehillä. Silti usein juuri aviomies tai poikaystävä on tietävinään, mistä oluesta nainen pitää tai ei pidä. Kun tastingeissä on paikalla vain naisia, he saavat itse päättää, Anikó sanoo ja hörppää jalallisesta lasistaan.
Tuo lasihan on kuin viinilasi.
– Kotona juon oluen viinilasista, Anikó toteaa ja Johanna jatkaa:
– Viinilasi on paras. Siitä näkee juoman värin eikä olut lämpene niin nopeasti.
– Sekä hyvässä olut- että viinilasissa pitää olla sisäänpäin kaartuva pesä, jotta aromit pysyvät lasissa.
Niin, ja onhan tämä jalallinen lasi siro. Se näyttää istuvan erittäin hyvin naisen käteen.
Kommentit
Suomi= alkoholistien luvattu maa. Todella oksettavaa kun alkoholistit tuputtaa tapojaan muille. Yrtin käyttäjät tuomitaan kyllä mutta juopot saa rellestää ja julkisesti julistaa kuinka hienoa on litkiä liuottimia. Ja kyllä sitä on alkoholisti jos juo tippaakaan koska silloin se on ongelma.
Kommentit
Suomi= alkoholistien luvattu maa. Todella oksettavaa kun alkoholistit tuputtaa tapojaan muille. Yrtin käyttäjät tuomitaan kyllä mutta juopot saa rellestää ja julkisesti julistaa kuinka hienoa on litkiä liuottimia. Ja kyllä sitä on alkoholisti jos juo tippaakaan koska silloin se on ongelma.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous