Ajatuksia 2.6.2015

Onnellisuus

Teksti: Elina Hovinen

Olen viime aikoina miettinyt paljon onnellisuutta. Mitä tarkoittaa olla onnellinen? Miten tullaan onnellisiksi? Voiko onnellisuutta oppia? Näihin kysymyksiin ei taida olla mitään absoluuttista vastausta tai totuutta. Onni ja onnellisuus on kuitenkin subjektiivinen kokemus ja tunne. Itsekin voin vain peilata omia tuntemuksiani aiempaan elämääni ja kokemuksiini.

Viime syksynä valotin teille hieman mielenmaisemaani, joka on ollut usean edellisen vuoden aika synkkä. Ulospäin en ole synkkyyttä juurikaan näyttänyt ja olen vaikeimpinakin aikoina selvinnyt arkisista askareista jotenkuten. Menneitä asioita käsitellessä ja omaa mielen kiemuroita tonkiessa olen tajunnut, että masennus on seurausta jostakin. Jos ei ole tilaa kasvaa henkisesti ja olla oma itsensä, voi masentua. Ei ole itsekkyyttä pitää itsestään huolta ja antaa itselleen lupa tavoitella omaa onneaan. Kukaan ei täällä pärjää yksin, eikä ihmistä ole tarkoitettu yksin taivaltamaan, mutta jos et itse pidä puoliasi ja huolehdi itsestäsi, niin kuka sen sitten tekisi? Erityisesti äitinä ja roolimallina koen tärkeäksi sen, että teen elämässäni ratkaisuja, jotka tekevät minut onnelliseksi. Se onni ja hyvä olo heijastuu ulospäin ja levittää ilosanomaa muillekin.

Olen joutunut tekemään kipeitä ratkaisuja matkalla kohti onnellisuutta ja parempaa itsetuntemusta. Kohdallani onnellisuuden saavuttaminen on ensin vaatinut monta kompastumista. Välillä on tullut ruhjeita ja välillä olen kompastuessani kaatanut mukanani muitakin. En usko voivani olevan näin onnellinen, jos en tietäisi mikä tekee kipeää. Liitän onnellisuuteen vahvasti sen, että pitää viihtyä omissa nahoissaan ja hyväksyä itsensä kaikkine virheineen. Minulle vaikein rasti oli antaa itselleni anteeksi tekemäni virheet. Kukaan ei ole täydellinen ja siinäpä se vitsi piileekin. Mä olen onnellinen ehkäpä juuri siksi, koska olen ollut niin hemmetin onneton ja ahdistunut. Olen löytänyt tien sieltä pimeästä pois. Ei se häikäisevä kirkkaus ensin kivaa ollut, kun tuntui, ettei näe mitään. Sitten kun valoon tottui eikä enää tarvinnut käyttää aurinkolaseja nähdäkseen, näen harvinaisen selvästi, miten hyvin asiat ovat nyt. Nyt voin sanoa olevani onnellinen. Ei elämä ole pelkkää onnenhattaraa ja ruusunpunaista unelmaa vieläkään, mutta ette usko miten hyvältä nyt tuntuu.

Onni tuntuu rintalastassa hyrinänä. Tällä hetkellä mun juuret on tiukasti maassa. Mulla on tilaa kasvaa joka suuntaan. Osa oksista on vielä vähän kuihtuneita, koska matka kohti vehreyttä jatkuu. Nyt mun rinnalla kasvaa puu, joka antaa mulle tilaa eikä peitä minulta auringonvaloa. Siinä se puu on lähellä, oksat koskettaen turvallisesti omiani, seurana, tukena ja turvana, aina saatavilla. Nyt hymy tulee sielusta asti. On ihan mieletön voimavara olla onnellinen ja jakaa sitä onnea toisen kanssa.

Mielestäni onnellisuutta ei voi oppia. Positiivista ajattelua voi oppia ja sitä kautta tasoittaa omaa kulkuaan, mutta aito onni tulee sisältä, eikä sitä voi teeskennellä.

Kommentit (19)

<3 Sitä ei kaikki tiedä, kuinka hyvältä tämä voi tuntua. Sinä näytät tietävän. 🙂

Ihanaa, että olet päässyt pitkällä tielläsi onneen käsiksi! Tämä onkin ollut huomattavissa kevään mittaan rivien välissä ja instan kuvissa 😉 Aurinkoiset halaukset!

Kiitos! Ihanaa kun myötäelät. 🙂

Ihanaa Elina! 🙂 <3

Kiitos ihana Outi!

Hei! Mitä mallia ne sun raybanit on? 🙂

Ei mitään käsitystä.

Oon seurannut sua instassa pitkään mutta jostain syystä vasta nyt pöädyin tänne blogin puolelle ja heti luin tunnin verran postauksia taaksepäin. Oikein ihana ja aito tyyppi siellä. Alan kyllä seurailemaan blogia nyt jatkossa aktiivisesti. Sellainen kysymys tuli mieleen että mitä siis teet sen sun ruokavalion kanssa nyt? Mulla samaa vatsan turvotusta iltaisin. Lopetin pepsi maxin ja se auttoi vähän vatsan toimintaan. Edelleen silti vatsa muuttuu palloksi usein. Ärsyttävää!

Niin, ja tosi kiva kun löysitte myös tänne blogin puolelle. 🙂

Mä jätin maidon ja enimmän gluteenin pois sekä vatsaa kovasti ärsyttävät sipulit ja kaalit. Näiden avulla vatsa on pysynyt aika hyvässä kunnossa.

Ihanaa!! ❤️

Niin on! ❤️

Hei!
Tää ei nyt liity just tähän postaukseen, vaan tuohon 5.5.15 postattuun kehonpainotreenijuttuun. Mistähän saa Nike Free 3.0 -lenkkareita? Oon yrittänyt etsiä kissojen ja koirien kanssa, mut kuulin jostain liikkeestä että niitä ei enää valmisteta? Vai onko nuo vanhat? Ostin mustat viime keväänä, mut nyt alkaa olla jo niin loppuun käytetyt, ettei niistä oo mihinkään. Se 5.0 -malli ei sovi mun jalalle. Ja 4.0 -mallikaan ei ole niin hyvä kuin tuo 3.0. Kiitti jos ehdit vastailla!
Mukava blogi sulla, välillä käyn lukemassa. 🙂

Kokeile ulkomaisia nettikauppoja, kuten StartFitness.co.uk tai Wiggle.com, jos niistä löytyisi. Omanikin ovat jo aika vanhat.

Onpa ihan päivitys, jotenkin voimia antava !
Mahtavaa,että olet löytänyt elämän valoisamman puolen ja toivon kovasti, että saatte nauttia siitä koko perhe myös tulevaisuudessa.
Perässä rämmitään kohti parempaa huomista

Kiva, jos postauksella oli sellainen vaikutus. 🙂 Parempaa huomista sinulle, mielellään heti tänään. <3

Olet ihana ❤️ Sinusta näkee kuules, että nyt olet onnellinen ❤️❤️❤️❤️❤️

Kiitos! ❤️ Itse olet ihana!

Kyyneleet silmiin nostattava postaus. Oi tiedän, niin tiedän tuon tunteen kun pimeydssä tarvottuaan alkaa nousta kohti valoa. 🙂

<3 Sitä ei kaikki tiedä, kuinka hyvältä tämä voi tuntua. Sinä näytät tietävän. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *