”Me voimme ottaa toisista etäisyyttä kuitenkaan etääntymättä toisistamme”

”Mä oon monta kertaa miettinyt tätä pettämisasiaa ja tarvetta omistaa toinen. Kuten taisin aiemmin mainita, niin me ollaan oltu yhdessä todella kauan. Niin kauan, että olen miettinyt mistä kaikesta jään paitsi. Olen nostanut asian esiin ja olemme puhuneet siitä sillä seurauksella, että olemme avanneet yhdessä suhdettamme myös muille.

Olen saanut luvan seikkailla ja sama lupa on myös miehelläni. Ehtona vain se, että olemme rehellisiä itsellemme ja toisillemme. Se on tuonut jotain uutta tähän suhteeseen, kiintymystä, mutta samalla tilaa ja lupaa hengittää.

Elämme pahimpia ruuhkavuosia, arkemme on kuormittavaa ja hektistä. Olemme vuorotellen kärsineet työuupumuksesta ja molemmat tahoillamme pyrkineet siitä nousemaan. On hetkiä, kun miettii onko tässä mitään järkeä ja olisiko yksin helpompaa. Toisaalta samalla huomaan, että ne hetket, kun olemme erossa tai teemme omia asioitamme ovat juuri siksi niin voimaannuttavia, kun on olemassa se toinen, jolle sitä jakaa.

Pikkulapsiarjessa tarvitsee olla jatkuvasti läsnä ja jos sitä samaa läsnäolon vaatimusta jatkuisi vielä lasten mentyä nukkumaan, niin tukehtuisimme varmaan molemmat. Meillä on lupa tehdä omia juttuja, ja samalla odottaen sitä yhteistä aikaa kahden. Me voimme ottaa toisistamme etäisyyttä kuitenkaan etääntymättä, tietäen kuitenkin toisen olevan siinä.

Aika sekavaa kirjoitusta näin kesäillassa laiturilla maaten, mutta ehkä lyhyenä pointtina se, että vapauden saaminen ja antaminen tuo ihan hirveän paljon hyvää, vaikka se pelottavalta saattaa kuulostaakin.”