– Kiitän äitiäni siitä, että olen saanut terveen itsetunnon. En muista, että hän olisi koskaan kommentoinut omaa ulkonäköään negatiivisesti, Johanna Karvonen sanoo.
– Kiitän äitiäni siitä, että olen saanut terveen itsetunnon. En muista, että hän olisi koskaan kommentoinut omaa ulkonäköään negatiivisesti, Johanna Karvonen sanoo.
Itsetuntemus

Johanna Karvonen, 35, pitkän suhteen päättymisestä: ”Ilman eroa en olisi minä”

Kahden pienen lapsen äiti, porvoolainen Johanna Karvonen rupesi yrittäjäksi, kun oli juuri eronnut lastensa isästä. Pitkän suhteen päättyminen opetti paljon.
Teksti: Piia Sainio Kuvat: Sampo Korhonen, Johanna Karvosen kotialbumi

Johanna Karvonen: ”Tiesin jo 13-vuotiaana, että haluan isona kosmetologiksi. Tykkäsin kokeilla erilaisia naamioita ja kuorintoja. Mikään laittautuja en ollut, enkä muista, että äitini olisi erityisen innokkaasti hoitanut ihoaan. Hänen kanssaan pääsin silti ensimmäistä kertaa kauneushoitolaan. Kävimme värjäyttämässä ripset ja kulmat naapuripaikkakunnalla Loviisassa.

Asuimme Ruotsinpyhtäällä – minä, isosiskoni ja molemmat vanhempani. Ruotsinpyhtää on pieni, muutaman tuhannen asukkaan paikkakunta Itä-Uudellamaalla, ja siellä kaikki tunsivat toisensa. Peruskoulun jälkeen halusin nähdä jotain muutakin. Hain Jyväskylään opiskelemaan kauneudenhoitoalaa.

Samoihin aikoihin aloin seurustella erään pojan kanssa, jonka olin tuntenut kolmivuo­tiaasta saakka. Olimme leikkineet yhdessä jo päiväkodissa ja kouluaikoina kuljimme samassa kaveripiirissä. Ysiluokan keväällä sitten päädyimme yhteen. Seurustelu alkoi silloin kolmen vuoden etäsuhteella ja kesti lopulta 14 vuotta.”

Emme juuri koskaan riidelleet – ero yllätti

”Ajattelin, että tämä suhde kestää. Pidin siitä, että tunsimme toisemme läpikotaisin. Kaapeista ei paljastuisi luurankoja.

Saimme kaksi lasta, Eemelin ja Ilonan. Asuimme silloin pääkaupunkiseudulla, mutta muutimme Porvooseen lasten ollessa pieniä. Halusimme lähemmäksi tuttuja ja sukulaisia.

Olin vielä lasten kanssa kotona, kun mies kertoi, että hän haluaa erota. Minulle se tuli yllätyksenä, koska emme juuri koskaan riidelleet. Yritin puhua häntä ympäri. Minua hirvitti se, että lapset olivat niin pieniä. Nuorempi oli vuoden ikäinen ja vanhempi kaksi- ja puolivuotias.

Elämä eron jälkeen oli aika rankkaa. Aluksi olin vihainen ja katkera. Olin 16-vuotiaasta saakka tottunut siihen, että toinen on aina siinä vierelläni. Olimme kokeneet yhdessä kaikenlaista, muun muassa sen, kun synnytin kuopuksemme eteisen lattialle. Lapsen isä otti vauvan vastaan, koska emme ehtineet lähteä sairaalaan. Se oli elämäni upein päivä.

Nyt tuntui, että matto vedettiin jalkojeni alta. Mietin, kuka minä olen ja mikä on elämäni tarkoitus. Päätin kuitenkin, etten halua katkeroitua.

Vaikka se olikin rankkaa, ilman kaikkea tuota en olisi tänä päivänä minä. Pian erosta on viisi vuotta. Uskallan olla enemmän oma itseni ja tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Selviytymisessä minua auttoi se, että menin mukaan eroryhmään. Siellä ymmärsin, etten ollut ainut, joka eroaa.

Nykyään olen lasten isän kanssa hyvää pataa. Hän on todella hyvä isä, ja lapsillani on mukava äitipuoli. Lapset ovat vuoroin viikon isällään ja viikon minun luonani.”

Johanna Karvonen Passi ja hammasharja -ohjelman risteilyllä 10-vuotiaana.

Johanna Passi ja hammasharja -ohjelman risteilyllä 10-vuotiaana.

Tuista päättänyt herra tuli poikkiteloin unelman tielle

”Eroprosessin aikana syntyi yritykseni, kauneushoitola. Olen aika varma siitä, etten olisi ryhtynyt yrittäjäksi, jos olisin vielä lasteni isän kanssa. Yrittämisestä en ollut koskaan haaveillut, eikä suvussani ole yhtään yrittäjää. Isäni teki työuransa VR:llä ja äiti sähkötarviketehtaassa.

Yrittämisen valitsin käytännön syistä. Pienten lasten äitinä halusin päättää omista työajoistani enkä voinut kulkea Helsingissä saakka töissä. Minulla oli 10 vuoden kokemus kosmetologin töistä, ja tiesin pärjääväni alalla. Kartoitin Porvoon tilanteen tarkoin ja huomasin, että ekohoitolalle voisi olla kysyntää.

Samaa mieltä ei ollut uusyrityskeskuksessa se kuusikymppinen mies, jolle esittelin liiketoimintasuunnitelmani ja laskelmat. Hän sanoi, ettei Porvooseen tarvita enää yhtäkään kauneushoitolaa. En luovuttanut, vaan otin yhteyttä toiseen uusyrityskeskukseen, josta sainkin sitten tukea.

”Stressata en osaa ollenkaan. Ajattelen, että pitää kohdata se, mitä tulee vastaan.”

Aloitin firman vaatimattomasti yksinäni, mutta nyt neljän vuoden jälkeen meillä on töissä viisi muutakin kosmetologia ja meneillään on remontti, jossa saamme lisää tilaa.

Jotta jaksan hoitaa muita, hoidatan myös itseäni. Kerran kuussa käyn tutulla hierojalla klassisessa hieronnassa. Se on samalla terapiaa ja hierontaa.

Stressata en osaa ollenkaan. Vaikka otan riskejä yrittäjänä, en spekuloi niitä liikaa. Teen vain. Ajattelen, että pitää kohdata se, mitä tulee vastaan.”

Lue myös: Kun yrittäjä Noora Hautakankaalle iskee epätoivo, mies auttaa toimivaksi havaitulla tavalla: ”Eero on kantava voimani”

Johanna Karvonen: Isä kuunteli, kun puhuin erosta

”Isäni kuoli syöpään viime keväänä. Hän oli vain 61-vuotias. Olen aina ollut isän tyttö, joten hänen sairastumisensa viime lokakuussa oli minulle kova pala.

Isä oli siitä ihana, että aina kun menin hänen luokseen kylään, hän tuli halaamaan ja kertoi rakastavansa minua. Hän myös ylpeänä hoiti ihoaan ja pyysi minulta anti age -voiteita, kun ne sattuivat loppumaan. Hän oli herkkä mies, ei hävennyt kyyneleitäänkään. Isän kanssa myös puin paljon eroani.

Häneltä olen perinyt avarakatseisuutta ja positiivisuutta. Hän oli urheilullinen, ja vielä sairaalassa ollessaankin hän lähetteli minulle jumppavideoita, joissa tekee syväkyykkyä. Niitä videoita olen välillä katsellut ja itkenyt.

”Menin treffeille, vaikka olinkin ajatellut keskittyä vain lapsiini ja yritykseeni.”

Noin kuukausi isän kuoleman jälkeen elämääni tuli ihana mies. Eräs asiakkaani järjesti meidät treffeille. Menin, vaikka olinkin ajatellut keskittyä vain lapsiini ja yritykseeni ja viisveisata miehistä.

Hyvä, että menin. Tapasin elämäniloisen ja -haluisen tyypin, joka ymmärtää myös suruani. Hän menetti äitinsä syövälle joitakin vuosia sitten.

Hänelläkin on kaksi lasta. Olemme viettäneet aikaa kaikki yhdessä – me kaksi ja lapset – mutta emme asu yhdessä. Haluam­me edetä hitaasti asia kerrallaan. Nyt on hyvä näin.”

Syksyllä 2015 Johanna synnytti kuopuksensa Ilonan kotinsa eteisessä.

Syksyllä 2015 Johanna synnytti kuopuksensa Ilonan kotinsa eteisessä.

Juttu julkaistiin Anna-lehden numerossa 40/2021.

X