Itsetuntemus

Koskaan ei ole myöhäistä hankkia hyvää äitisuhdetta – asiantuntijat kertovat, kuinka vaikean äitisuhteen voi parantaa jopa yksin, ilman äitiä

Äiti on niin valtava asia. Tärkeä ja iso! Ilman häntä meitä ei olisi. Jos äiti on tuntunut ankaralta, etäiseltä tai esimerkiksi päälletunkevalta, hyvän äidin kaipuu voi olla valtava.

Teksti:
Kaisa Pastila
Kuvat:
Istock | Video, Mirva Kakko

Mikä kuva sinulla on äidistäsi? Minkä sävyinen kuva se on? Mikä sitä hallitsee?

Äiti on niin valtava asia. Tärkeä ja iso! Ilman häntä meitä ei olisi. Jos äiti on tuntunut ankaralta, etäiseltä tai esimerkiksi päälletunkevalta, hyvän äidin kaipuu voi olla valtava.

Psykologi Hannele Törrösen ja voimauttavan valokuvan kehittäjä Miina Savolaisen tutkimustehtävät auttavat sinua, jos äitisuhde on sellainen asia, jota haluat omissa ihmissuhteissasi kehittää.

Tutustu äitiisi uutena ihmisenä – aloita äitisuhde alusta

Psykologi, tietokirjailija Hannele Törrönen:

Äiti on niin valtava asia. Tärkeä ja iso! Ilman häntä meitä ei olisi. Hän on meissä. Joudumme tekemään tiliä hänen kanssaan – ainakin mielessämme – monta kertaa elämämme aikana. Yhteinen matka äidin kanssa on pitkä. Se voi kestää jopa 70 vuotta.

Äitisuhde voi näkyä esimerkiksi siinä, mitä ajattelemme itsestämme. Äidin katse on ollut pienenä peilimme. Voi käydä niin, että vasta viidenkympin paremmalla puolella ihminen havahtuu siihen, että hän edelleen katselee itseään ikään kuin äidin katseen kautta – lapsuudesta on saattanut jäädä tunne, että äidin katseesta puuttui jokin hyväksyntä, jota edelleen toivoo itselleen.

Kunnes yhtenä aamuna herää ja tunnistaa tilanteensa: ”Hetkinen, kenelle mä tässä oikein suoritan elämääni? Kuvittelenko vieläkin, että minun pitää olla kunnollinen ja tunnollinen, että en huolestuta, suututa tai syyllistä äitiä?” Se on arvokas pysähdys.

Oman äidin miettiminen on tärkeää, jos äitisuhde painaa mieltä ja vie omia voimavaroja. Työstäminen on vastuunottamista omista tunteista ja teoista.

Hannele Törrösen antamat tutkimustehtävät, joiden avulla äitisuhde voi saada uuden suunnan

1. Mieti omaa motiiviasi tutkia äitisuhdetta

Mikä on ihanteellinen lopputulos, jota odotat? Haluatko esimerkiksi, että kuulisit äidin sanovan: ”Olet oikeassa” tai ”Anteeksi, että…”?

Jos olet kokenut, että äitisi on ollut liian ankara tai poissaoleva tai etäinen tai päälletunkeva tai jotenkin riittämätön, hyvän äidin kaipuu voi olla valtava. Voimme jäädä odottamaan jotain sellaista, jota emme äidiltä kuitenkaan saa. Selvitä omat toiveesi ja siedä oma kaipauksesi pakottamatta äitiäsi ikuisesti. Ehkä äitisi ei kykene enempään? Mieti, voisitko alkaa itse itsellesi hyväksi äidiksi: ”Voisinko itse hyväksyä itseni?” Antaisit nyt aikuisena itsellesi senkaltaista huolenpitoa, turvaa tai ymmärrystä, jota toivot äidiltä.

Voit alkajaisiksi sanoa: ”Hei, mä oon ihan hyvä tyyppi. Olen itsenäinen aikuinen nainen ja seison omien ratkaisujeni takana.” Tutki, mikä on se asia, johon edelleen odotat lupaa äidiltä.

2. Mistä voin olla kiitollinen äidille, mistä en ole kiitollinen?

Tällaista vuoropuhelua on hyvä käydä. Voit haastaa itseäsi katsomaan asioita eri vinkkelistä: Onko niin, että ilman äitiä et olisi löytänyt tiettyjä asioita elämässäsi, esimerkiksi ammattiasi? Voiko tästä tuntea kiitollisuutta? Äidin esimerkki on saattanut saada sinut päättämään: ”Noin en ainakaan aio tehdä omassa elämässäni” tai ”Minä haluan ainakin ottaa oman tilani naisena” tai ”Minä ainakin haluan opiskella.”

3. Millaisen kuvan päälle äitisuhde on rakennettu?

Mikä kuva sinulla on äidistäsi? Minkä sävyinen kuva se on? Mikä sitä hallitsee?

Uskaltaisitko ajatella niin, ettei sinun kuvasi olekaan ehkä koko kuva tästä naisesta? Mitä jos yrittäisit tutustua äitiisi jotain uutta kautta?

Yksi vaihtoehto on esimerkiksi ottaa yhteyttä äidin ystäviin ja kysyä heiltä, miten he ovat äidin nähneet. Tai löytyisikö joku vanha sukulainen, joka voisi kertoa sinulle äidistä ja täydentää kuvaasi hänestä? Jos pystyt näkemään äitisi uudesta kulmasta, eli kiinnostavana vertaisena naisena, jota et ehkä ihan tunnekaan, tunnelma välillänne saattaa muuttua.

Tutustu myös äidin elämänhistoriaan, jos se on sinulle tuntematon. Toisten kirjoittamat vanhempisuhteen kuvaukset – esimerkiksi Alex Schulmanin Unohda minut (suom. Raija Rintamäki) tai Vigdis Hjorthin Onko äiti kuollut (suom. Katriina Huttunen) – antavat myös uutta perspektiiviä omaan tilanteeseen. Voitko kokea myötätuntoa äitiäsi kohtaan, jos huomaat, että hänellä on ollut elämässä vaikeaa?

4. Tavoitteena totuus, mutta kenen?

Joskus käy niin, että ihminen jää jumiin omaan tavoitteeseensa löytää totuus: ”Mikä on totuus lapsuudestani? Äidin pitää muistaa samoin kuin minä.” Syntyy hirveä tarve saada itselle varmuus siitä, että oma totuus on totta äidillekin. Miksi ihmeessä? Se on tosi kuluttavaa ja omaa elämää rajoittavaa.

”Toista ihmistä ei voi pakottaa muistamaan asioita kuten itse muistaa. Jokainen perheestä katsoo yhteistä elämää eri näkökulmasta.”

Ainoa tie ulos tilanteesta on, että suostuu näkemään, että on muitakin totuuksia kuin oma.

Äidin kanssa asioiden selvittely suoraan voi olla myös tärkeää. Jos välit ovat kovin jännitteiset, kannattaa miettiä tarkkaan, miten ottaa vaikeita asioita puheeksi. Turvallisinta on aloittaa keskustelu esimerkiksi sanoin: ”Miten sä muistat ne ajat, kun…?” Silloin kysymyksessä ei ole hyök­käyksen tai vaatimuksen sävyä. Jos toivomaasi keskustelua ei synny, älä jatka jahtaamista. Etsi vastauksia ja lohtua muualta.

Valokuvatyöskentely auttaa löytämään empatian

Taide- ja sosiaalikasvattaja, voimauttavan valokuvan kehittäjä Miina Savolainen:

Kun meille tulee ongelmia ihmissuhteissa, solmun purkamisessa auttaisi se, että osaisimme katsoa omia kipeitäkin tunteitamme hellästi ja että osaisimme nähdä itsemme myös toisen ihmisen näkökulmasta. Tämä koskee myös äitisuhdetta.

Miksi äiti ei ymmärrä minua? Miksei hän näe minua? Näin moni vanhempisuhdettaan kipuileva kysyy itseltään. Voimauttavassa valokuvassa oma pettymys laitetaan hetkeksi sivuun ja nenälle asetetaan kuvitteelliset lempeän katseen silmälasit. Alamme katsoa omaa histo­riaamme ja läheisiämme empaattisesti ja uteliaasti.

Menetelmän avulla on mahdollista oppia tunnistamaan ja kannattelemaan oman sisäisen lapsensa tarvitsevuutta ja alkaa nähdä, mikä merkitys sillä on omassa äitisuhteessa. Lähtökohtana on sallivuus: ”Minä ja äiti koem­me samat asiat ihan eri tavalla, eikä se ole kenenkään vika.”

Meillä jokaisella on oma sisäinen elämäntarinamme, joka sisältää aina myös omia tai toisten asettamia ”väärinlausumia”, eli omalle hyvinvoinnille ja ihmissuhteille haitallisia tulkintoja. Voimauttavan valokuvan prosessissa keskitytään etsimään kannattelevia merkityksiä omasta kertomuksesta. Apuna käytetään luovaa valokuvaprosessia. Kursseilla voidaan tehdä esimerkiksi korjaavia kuvia, joissa ihminen voi päästä vielä aikuisena äidin syliin, vaikka äiti ei olisi enää edes hengissä. Myös lapsuuskuvia katsotaan yrittäen tunnistaa äidin vilpittömät yritykset rakastaa silloinkin, kun rakastaminen olisi ollut käytännössä hyvin kömpelöä. Kun omaan mieleen pyrkii sammakko: ”Minua ei rakastettu” tai ”Äiti oli sellainen ja sellainen…”, lohduttavan linssin valinnassa auttaa, että rakastavan katseen on kohdistanut ensin itseensä.

Miina Savolaisen antamat tutkimustehtävät, joiden avulla äitisuhde voi saada uuden suunnan

1. Katso herkästi omia lapsuus- ja nuoruuskuviasi

Etsi sellaisia otoksia, joita voit katsoa hellästi ja joissa voit nähdä itsesi rakastavasti.

Avainjuttu on itsemyötätunto. Kun osaa suhtautua itseensä lämmöllä, voi alkaa katsoa muitakin ihmisiä lempeästi.

Kun tutkit kuvia, voit pohtia myös, ketä katsot niin luottavaisesti silmiin kuvissa. Kuka kameran takana on? Onko se äiti? Voit nähdä kuvassa, miten olette katsoneet toisianne.

2. Käy vuoropuhelua

Kun näet kuvissa omaa kaipaustasi ja tarvettasi lohdutukseen ja nähdyksi tulemiseen, kuvan kanssa voi alkaa käydä vuoropuhelua. Katso lasta silmiin ja sano tai kirjoita pienelle ihmiselle juuri niitä asioita, joita hän olisi lapsena tarvinnut. Ole kuin rakastavin äiti hänelle. Anna kuvien lapselle aikuisen korjaava, myötäylpeä ja -iloitseva katse, joka sanoo: ”Sä olet kelpaava juuri sellaisena kuin olet.”

Tehtävä avaa itselle ehkä sitä, mikä aiheuttaa jännitettä välillänne. On tärkeää tehdä itselleen näkyväksi omat odotuksensa ja toiveensa. Ne vaikuttavat siihen, mitä tunnet äitiäsi kohtaan ja miten lähestyt häntä.

3. Nyt on äidin kuvien vuoro

Etsi äidistäsi sellaisia kuvia, jotka koskettavat sinua – myös hänen nuoruudestaan. Älä mieti liikaa, vaan luota tunteeseesi.

”Löydätkö kuvia, joissa äiti katsoo sinua ylpeästi ja hellästi? Tällainen kuva on aarre, jolla voi olla parantava voima.”

Liikuttavaa voi olla esimerkiksi se, kun huomaat, että äitikin on kaivannut nähdyksi tulemista. Tai löydätkö kuvia, joissa äiti katsoo sinua ylpeästi ja hellästi? Tällainen kuva on aarre, jolla voi olla parantava voima. Katso sitä säännöllisesti ja tankkaa ja vaali kuvaa. Anna kuvassa olevan tunteen mennä ihon alle, anna itsesi herkistyä äidin katseelle.

Jos äitisuhde vaivaa, uskalla pohtia myös näitä asioita

Voimauttava valokuva on prosessi. Suurin työ tapahtuu omassa mielessä. Tarvitaan aikaa, jotta itsessä oleva viisaus pääsee esille ja voimme alkaa ymmärtää, että minulla on oma totuuteni, mutta sen rinnalla on myös muita totuuksia – äidillä on ihan yhtä suuri oikeutus kuin minulla nähdä asiat eri tavalla ja omasta näkökulmastaan.

Sanon aina, että työskentelyn päämäärä on oman olon keventyminen, mutta aina voi tapahtua myös ihmeitä. Olen nähnyt kursseillani, miten ihmiset ovat löytäneet uuden yhteyden vanhempaansa. Se on aina tosi liikuttavaa. Ennen kurssia joku on saattanut jo päättää, että hän on luovuttanut suhteessaan äitiinsä ja tulee hautaamaan hänet tuntemattomana ihmisenä, mutta työskentelyn aikana jokin muuttuukin.

Vaikea äitisuhde voi olla raskas taakka, mutta taakkaa on myös mahdollista keventää, yksinkin. Kuvassa nainen istuu yksin puistonpenkillä.
Oman äidin miettiminen on tärkeää, jos äitisuhde painaa mieltä ja vie omia voimavaroja.

Lähentyminen voi olla kiinni niin pienestä kuin oman vuorovaikutuksen pehmenemisestä. Kun rivien väleissä ei enää olekaan äitiin kohdistuvaa syytöstä tai vaatimusta, toinenkin osapuoli vaistoaa sen ja uskaltaa näyttää itsestään herkempiä puolia.”

Yle Areenassa on katsottavissa Valokuvan voimaa -sarja, jossa ryhmä ihmisiä selvittää omia perhesuhteitaan voimauttavan valokuvan avulla. Jaksossa numero 9 nuori äiti Johanna Vuorenmaa työstää suhdettaan omaan isäänsä Miina Savolaisen ohjauksessa.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Törrösen kirjaa Väärin rakastettu? – Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista.

X