Kuka on konservatiivi ja miten hän oikeasti ajattelee? Vastaus ei ole niin mustavalkoinen

Konservatiivi on jokseenkin vaikea määritellä. Kuten liberalismi, myös konservatismi on liikkuva käsite.

Konservatismi pyrkii nimensä mukaisesti konservoimaan, säilyttämään olemassa olevaa tai vanhaa. Konservatiivi pitää tärkeänä perinteisiä arvoja, maltillisia uudistuksia ja yhteiskuntarauhan turvaamista.

– Historiallisesti konservatismi on kehittynyt erityisesti suhteessa Ranskan vallankumoukseen, reaktiona uudistuksiin, joita alettiin vaatia 1800-luvulla, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.

Konservatiivi korostaa perinteitä, traditiota, ja usein siihen liittyy järjestyksen ja kurin peräänkuuluttaminen. Siinä missä liberalismi keskittyy yksilön vapauksiin, konservatismi on yhteisökeskeinen ideologia: perhe, uskonto ja isänmaa ovat arvoja, joita konservatiivi pitää korkealla.

Tällöin puhutaan usein arvokonservatismista. Vastakohtana sille on arvoliberalismi, joka on liberalismin arvopainotteinen suuntaus.

Kuka on konservatiivi suomalaisessa puoluekentässä?

Suomen poliittisella kentällä konservatiivi-liberaali -jakolinja ei ole yhtä selkeä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Perussuomalaiset on selkeästi konservatiivipuolue eli sillä on vahvasti edustettunta konservatiiviset arvot. Myös keskusta on konservatiivisesti orientoitunut, ja keskustan ja perussuomalaisen välillä on ollut paljon äänestäjien siirtymää. Eduskuntavaaleissa 2023 keskustalainen Suomi muuttui hyvin pitkälle perussuomalaiseksi Suomeksi, Vuorelma huomauttaa.

Kolmas selkeästi konservatiivinen puolue on kristillisdemokraatit. Puolueen entinen puheenjohtaja ja nykyinen kansanedustaja Päivi Räsänen on profiloitunut yhdeksi näkyvimmistä konservatiiveista suomalaisessa puoluekentässä.

Toinen tunnettu konservatiivi on Vuorelman mukaan perussuomalainen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho.

Kokoomuksessa on sekä liberalismia että konservatismia: moni kokoomuslainen määrittelee itsensä arvokonservatiiviksi, mutta toisaalta erityisesti talousliberalismi eli vapaan markkinatalouden kannattaminen elää puolueessa vahvana.

Lue myös: Prinssi Harryn vaikea valinta: liberaali Meghan-vaimo vai konservatiiviset ystävät?

Konservatiivin määrittely ei ole välttämättä helppoa

Konservatiivin määrittely ei kuitenkaan välttämättä ole aina helppoa. Kuten liberalismi, myös konservatismi on liikkuva käsite, jota edes politiikan tutkijoiden ei ole aina helppo määritellä, Vuorelma muistuttaa.

Ihminen voi ajatella jossakin asiassa konservatiivisesti, mutta edustaa toisessa liberaalia suuntausta. Henkilö voi esimerkiksi arvostaa lakia ja järjestystä, kotia ja isänmaata, mutta kannattaa maltillisia uudistuksia, yksilönvapauksia ja vaikkapa samaa sukupuolta edustavien oikeutta avioitua.

Myös se, miten vahvasti ihminen määrittelee itsensä konservatiiviksi, vaihtelee.

– Liberaali ja konservatiivi -käsitteitä ei vielä ole sisäistetty niin vahvasti identiteettiin kuuluviksi kuin oikeistolaisuutta ja vasemmistolaisuutta, joilla on omat pitkät juurensa historiassa ja erityisesti kylmän sodan aikakaudessa, Vuorelma huomauttaa.

Toisin sanoen niin konservatiivisia kuin liberaaleja arvoja voi kannattaa ilman, että identifioi itsensä kumpaankaan leiriin kuuluvaksi.

– Konservatiivia käsitteenä ja identifikaationa käytetään kyllä yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta usein nimenomaan reaktiivisesti eli suhteessa sellaiseen liberaaliin yhteiskuntaihanteeseen, jota vastustetaan. Usein konservatiivi haluaa puolustaa nimenomaan perinteitä ja jotain, mikä on uhattuna.

Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin tai perhearvoihin liittyvissä kysymyksissä muutoksiin kielteisesti suhtautuva usein määrittelee selkeästi olevansa näissä asioissa konservatiivi.

Lue myös Kotiliesi.fi: Mitä tehdä, kun lapsen ja vanhemman ideologiat törmäävät – lue asiantuntijan vinkit

Nykypäivän konservatiivi olisi 50-luvun radikaali liberaali

Toisinaan konservatismia pidetään taantumuksellisuutena, muutosten vastustamisena vain vastustamisen vuoksi.

– Vastapuolella usein korostetaan tätä historiastakin tuttua ajattelua, että muutosvastarinta on taantumuksellisuutta. Se on kuitenkin enemmän sellainen haukkumasana tai lyömäaseena käytetty nimitys, samaan tapaan kuin liberalisteja on syytetty radikalismista ja yhteisen veneen keikuttamisesta, Vuorelma vertaa.

Arvokysymykset ja vastustettavat muutokset ovat myös vuosikymmenien saatossa muuttuneet, hän muistuttaa. Kun vielä 90-luvulla keskusteltiin siitä, pitääkö raiskaus avioliitossa kriminalisoida, nykyaikana keskiössä ovat kysymykset esimerkiksi rajojen sulkemisen oikeutuksesta, avoimesta suhteesta tai samaa sukupuolta olevien oikeudesta hankkia lapsia.

Toisin sanoen vielä esimerkiksi 50-luvulla superliberaaleina ja radikaaleina pidetyt arvot ja ajatukset, kuten naisen oikeus mennä ravintolaan ilman miesseuralaista, ovat tänä päivänä muutosvastarintaisimmallekin konservatiiville itsestään selvästi kannatettavia arvoja. Konservatiivi ja hänen puolustamansa perinteiset arvot siis osin muuttuvat ajassa.