Liian isot unelmat voivat aiheuttaa pahaa oloa.
Liian isot unelmat voivat aiheuttaa pahaa oloa.
Itsetuntemus

Sopivan kokoiset unelmat parantavat elämänlaatua, mutta liian isot voivat aiheuttaa pahaa oloa – näin unelmoit oikein

Haaveileva ihminen tiedostaa, mitä hän haluaa, ja kun tulee mahdollisuus tarttua unelmaan, hän on valmistautunut. Mutta unelmilla on myös kääntöpuolia, joita kannattaa varoa.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Tavoitteet ja unelmointi ovat tärkeitä elämässä. Tätä mieltä on kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta.

– Unelmointi kannattaa, koska mieli alkaa prosessoida niitä. Kun tulee mahdollisuus toteuttaa unelma, se on helpompaa, kun sitä on ehtinyt miettiä.

Pienet, saavutettavat unelmat parantavat elämänlaatua. Liian isot ja abstraktit unelmat voivat aiheuttaa vain pahaa oloa, koska ne ovat niin saavuttamattomia.

– Kannattaa unelmoida konkreettisista asioista ja asettaa välitavoitteita. On tyydyttävää kokea paljon pieniä onnistumisia. Yleensä tie kohti suurta unelmaa kulkee pienin askelin, Salmela-Aro sanoo.

Joskus suuri unelma voi toteutua yllättäen. Joku saa esimerkiksi lottovoiton.

– Silloin ihminen saattaa jopa ahdistua. Hänen mielensä ei ole vielä valmis ottamaan unelmaa vastaan.

Unelman sanominen ääneen voi pelottaa.

– Unelman lausuminen tekee sen näkyväksi muille. Silloin se ei ole enää todellisuuspakoa, vaan siihen ehkä sitoutuu paremmin ja alkaa jopa kulkea unelmaansa kohti. Totta kai se voi tuntua pelottavalta.

Aina unelmat eivät toteudu, tietenkään.

– Pettymysten käsitteleminen on hyvä elämäntaito. Sitä pitäisi opettaa kouluissa. Kun oppii erittelemään pettymykseen liittyviä tunteitaan, se voi olla palkitsevampaa kuin unelman toteutuminen.

Lue lisää: Vappu Pimiä uskoo, että unelmat voi visioida todeksi – mutta kaikki haaveet eivät tietenkään toteudu: ”Yleensä siihen on syynsä”

Unelmointi voi olla henkilökohtainen minäprojekti

Millaisia unelmia ihmisillä on? Instagramissa esitellään taloprojekteja, joku perustaa kahvilan ja entisinä hyvinä aikoina matkustettiin.

Moni haaveilee myös rikastumisesta. Vuonna 2020 Veikkauksen arvonta- ja vedonlyöntipelejä pelasi reilusti yli puolet suomalaista.

Unelmoivalla ihmisellä on toivoa ja halua parantaa elämänlaa­tuaan. Yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen pitää sitä hyvänä asiana, mutta samalla toivo on privatisoitunut.

– On kiinnostavaa seurata, miten toivo kanavoituu yhteiskunnassa. Paremman elämän tavoittelu on usein henkilökohtainen minäprojekti.

Maailmankin parantamisesta on tullut eräänlaista identiteettityötä. Moni miettii, miten voi esimerkiksi vaikuttaa ilmastonmuutokseen kuluttajana: voi vähentää lentämistä tai ostaa kierrätettyjä vaatteita.

– Kulutuspäätöksillä ja -tyyleillä rakennetaan minäkuvaa ja käsitystä siitä, kuka olen. Aika vähän näkyy sellaista, että yhdessä yritettäisiin kuvitella, miten yhteiskunta systeeminä voisi toimia toisin.

Eskelinen kertoo lukion filosofian opetta­jien havainnoista, että lukiolaisia ei enää innosta tehtävät, joissa pyydetään kuvittelemaan vaihtoehtoisia yhteiskuntia, utopioita.

– Vielä 15–20 vuotta sitten sai kuulemma vastaukseksi lennokkaita, levottomia ja hauskoja ideoita, mutta kysymys ei enää resonoi nuorten mielessä.

Lue lisää: Kulkiko elämäsi eri polkua kuin ajattelit? Asiantuntija lohduttaa, jos nuoruusunelmat menivät mönkään: ”Ihminen harvoin katuu sitä, mitä on tehnyt”

Yhteiskunnalliset utopiat olisivat tärkeitä

Yksilökeskeisyys ja identiteettikysymysten vahvistuminen, Eskelinen listaa syitä uto­pioiden katoamiselle.

– Ja itäblokin sortumisen jälkeen utopia-sanalla on ollut huono kaiku: moni liittää sen totalitarismiin.

Jos utopiat ovat kadonneet, dystopiat ovat voimissaan, ainakin elokuvissa ja kirjoissa.

– Ilmeisesti on helpompi kuvitella, miten kaikki voi mennä pieleen.

Nykyiset yhteiskunnalliset liikkeet, kuten ilmastonmuutosliike, pyrkivät utopian sijasta dystopian välttämiseen.

– Kun tavoitteena on välttää täystuho, ei se ole paremman maailman pohdintaa. Se on henkiin jäämistä. Mutta ehkä se on realistinen tavoite.

Pandemia on eristänyt meidät entistä enemmän omiin lokeroihimme.

– Toisaalta yhteiskunnallisissa murroskohdissa voidaan tunnustella, palataanko vanhaan vai muutetaanko suuntaa.

Utopioiden pohtiminen on tär­keää, sanoo Eskelinen.

– Meidän on vaikea nähdä syvällisesti, mikä omassa yhteiskunnassa on pielessä, jos emme osaa kuvitella vaihtoehtoa.

Utopia ei tarkoita sitä, että se olisi toteutettavissa. Se on kritiikin työväline.

– Se on kuin kompassi, joka antaa suunnan, jota kohti kannattaa mennä.

Lue lisää: Haluatko tehdä unelmistasi totta? Näin Kotilieden lukijat ovat toteuttaneet haaveensa

X