Itsetuntemus

Kun yksinäisyys ahdistaa, siihen pitäisi asiantuntijan mukaan reagoida: ”Tunne kertoo, että kaikki ei ole kohdallaan”

Miksi toinen sietää yksinäisyyttä paremmin kuin toinen? Ja miksi joku kokee olevansa yksin parisuhteessakin? Yksinäisyyteen liittyy asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa. Omaan ajatteluun onneksi voi.
Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock

Kunpa olisi joku, jonka kanssa jutella, käydä kahvilla ja kävelemässä. Kunpa olisi joku, kun yksinäisyys ahdistaa. Silloin ei olisi olisi yksinäinen ihminen ja tuntisi yksinäisyyttä. Tunne ulkopuolelle jäämisestä ja erillisyydestä tuntuu tavattoman pahalta. Tunne on niin voimakas, että se ahdistaa ja pelottaa. Ihan kuin se yrittäisi kertoa jotain.

– Yksinäisyys on tunne, johon tulee reagoida. Se kertoo, ettei kaikki ole kohdallaan, HelsinkiMission yksinäisyystyön asiantuntija Jenny Julkunen kertoo.

Yksinäisyyden tunne auttaa ihmistä pysymään turvassa. Yhteenkuuluvaisuus ja yhteys toisiin ovat aikojen saatossa pitäneet ihmisen hengissä. Joukon ulkopuolelle jääminen on merkinnyt suurta uhkaa.

– Vaikka nykyaikana yksinäisyys ei tarkoita petojen suuhun joutumista, se on jatkuvana erittäin haitallista.

Yksinäisyyteen liittyvät ikävät tunteet surusta ärtymykseen ja ahdistuksesta alakuloon voivat sairastuttaa. Siihen liittyvät häpeä ja syyllisyys eristävät entisestään.

Yksinäisyyden tunne saattaa korostua silloin, kun elämässä on muutakin kuormaa. Osa meistä myös kokee sen muita voimakkaampana. Yksinäisyyden sietämiseen vaikuttaa, millaisia tapahtumia on elämässään kohdannut ja kuinka on oppinut selviytymään hankalista tilanteista.

– Yhdelle on kehittynyt vahvempi itsetietoisuus ja tunteiden säätelytaitoja, toinen on saanut hankalassa tilanteessa enemmän tukea verkostoistaan ja kolmas on kokenut yksinäisyyttä aiemminkin ja löytänyt keinoja sen lieventämiseen.

Lue lisää: ”Mieleen tulee, jos kuolenkin yksin” – Helka Belt kertoo, millaista on olla etä-äiti korona-aikana

Yksinäinen ihminen ajattelee kielteisesti muista ja itsestä

Ensimmäinen askel yksinäisyyden lieventämiseen on, että tiedostaa kokevansa yksinäisyyttä, eli hyväksyy tilanteen.

– Hyväksyminen ei tarkoita, että pitäisi jäädä yksinäisyyteen, Julkunen painottaa.

Jokainen tarvitsee toisia ihmisiä. He tekevät elämästä merkityksellisen. Sen hyväksyminen vapauttaa miettimään keinoja, joilla yksinäisyys helpottuu.

– Yksinäisyys ei välttämättä lievene täyttämällä kalenteria ja haalimalla ympärille ihmisiä. Jatkuva levottomuus ja vimmattu puuhastelu voivat olla merkkejä yksinäisyyden tunteen välttelystä.

Ihmissuhde voi vahvistaa yksinäisyyttä, jos suhteesta puuttuu vastavuoroisuus tai siinä ei tule nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Toisaalta yksinäisyyden tunne voi saada ihmisen leimaamaan hyvän ihmissuhteen huonoksi varsinkin, kun suhteessa on hankaluuksia.

– Yksinäisyys muokkaa ajatuksia ja suhtautumistapaa toisiin. Ne vaikuttavat omaan toimintaan, käyttäytymiseen ja tulkintaan.

Yksinäisyys ahdistaa ja lisää kielteistä, kriittistä ajattelua muita ja itseä kohtaan ja voi saada meidät näkemään muut huonossa valossa. Tunteeseen ja sen takana oleviin ajatuksiin voi vaikuttaa.

– Haitalliseen ajatteluun pureutuminen vähentää yksinäisyyttä paremmin kuin sosiaa­listen kontak­tien lisääminen tai sosiaalisten taitojen harjoittelu.

Kun yksinäisyys ahdistaa, omaa ajattelua kannattaa muuttaa

Yksinäisyyden lievittämiseen ei ole pikakonsteja. Se edellyttää omien, usein automaattisten ajatusten tunnistamista ja havainnointia. Se vaatii paneutumista siihen, mitä mieli tuottaa erilaisissa tilanteissa ja mitä ja millaisia tilanteita ajatuksista mahdollisesti seuraa.

– Yksinäisyyden takaa löytyvät ajatukset saavat aikaan it­seään ruokkivan kehän, joka ylläpitää yksinäisyyttä.

Esimerkiksi ajatus siitä, että muut pitävät minua tylsänä, ei houkuta hakeutumaan toisten pariin. Seurassa sama ajatus saa ihmisen vetäytymään, käyttäytymään etäisesti tai tulkitsemaan muiden käyttäytymistä väärin. Muut tulkitsevat nämä haluna pysytellä omissa oloissaan ja jättävät hänet rauhaan. Näin yksinäisen näkemys itsestään tylsänä tyyppinä vahvistuu. Oma olo pahenee ja tunne ulkopuolelle jäämisestä syvenee.

– Kannattaa pyrkiä pois mustavalkoisesta ajattelusta ja pohtia vaihtoehtoja yksinäisyyden värittämille ajatuksille ja tulkinnoille.

Kun yksinäisyyttä ylläpitävä ajatus puskee mieleen, siihen kannattaa suhtautua uteliaasti ja kyseenalaistaa lempeästi sen todenperäisyys. Olenko oikeasti toisten mielestä tylsä? Arvioivatko toiset minun käyttäytymistäni, vai teenkö itse niin?

– Näkökulman laajentamisen tavoitteena on lisätä ajattelun joustavuutta ja keventää mieltä, mikä saa ihmisen viihtymään paremmin itsensä kanssa.

Kaikki tämä heijastuu siihen, miten suhtautuu muihin ja kohtaa muut. Yhteys muihin käy itsen kautta.

Pienet teot lisäävät toiveikkuutta

Yksinäisyyden kehää voi lähteä purkamaan myös toiminnan kautta, jolloin liikkeelle lähdetään pohtimalla omien arvojen mukaista elämää. Sitä, millaisia asioita se pitää sisällään ja mihin niistä pystyy vaikuttamaan.

– Ihmiset omaksuvat yksinäisyyden herkästi osaksi identiteettiään, ja se alkaa määrittää myös elämän sisältöä.

Yksinäinen ei muista, millainen ihminen hän on ja mitä hän haluaa. Hän unohtaa, millainen ystävä, puoliso, kaveri, lapsi ja vanhempi hän haluaa olla.

Kun itselle tärkeät asiat löytyvät, voi miettiä tekoja, jotka johtavat toimivampiin ihmissuhteisiin ja oman näköiseen elämään.

– Tarkoituksena on edetä pienin askelin kohti tavoitetta. Yhdelle se voi tarkoittaa yhteydenottoa vanhaan koulukaveriin, toiselle vierailua museoon ja kolmannelle itselle kokkaamista.

Pienet teot lisäävät toiveikkuutta ja vahvistavat näkemystä omasta, todellisesta minästä ja pystyvyydestä.

– Kun rohkeus tehdä asioita ja kohdata muita kasvaa, mieli kevenee. Tällaista ihmistä muiden on helpompi lähestyä.

Yksinäinen ei kaipaa syyllistäviä kommentteja

Tutut kikkakolmoset toistuvat hyvää tarkoittavien ihmisten puheissa: Tee vapaaehtoistyötä, osallistu järjestötoimintaan, hanki uusi harrastus. Näillä konsteilla yksinäisyys on äkkiä hoidettu juttu!

Vaikka neuvoja tarkoittaa hyvää, neuvot kannattaa jättää antamatta. Neuvominen ja kehottaminen toimivat huonosti tilanteissa, joissa toinen tarvitsee ensisijaisesti ymmärrystä ja tukea.

– Toimintaan kehottaminen voi tuntua oman kokemuksen sivuuttamiselta ja jopa syyllistävältä. Tunne siitä, ettei toinen ymmärrä minua, lisää entisestään yksinäisyyden kokemusta, Jenny Julkunen sanoo.

Kun yksinäisyyttä on jatkunut pitkään, esteet toisten lähestymiseen voivat olla ajatuksissa. Tällöin toimintaan hyppääminen on vai­keaa. Suorien neuvojen sijaan kannattaa kertoa, että on läsnä ja käytettävissä.

– Yksinäistä auttaa usein eniten se, että hän voi jakaa tilanteen ja tunteen toisen kanssa. Hän voi kokea, ettei ole yksin.

Lue lisää: Ongelmana yksinäisyys? Näin autat toista yksinäistä

X