Kunnon blogin Hanna: Taiji – Tasapainoa keholle ja mielelle

Aloitin viime syksynä työväenopiston taiji-kurssin ja tämän talven olen nyt käynyt kerran viikossa unohtamassa pariksi tunniksi kaiken muun. Ainakin kokemattomammalta liikkujalta taiji nimittäin vaatii täydellistä keskittymistä. Kun kädet ja jalat liikkuvat koko ajan äärettömän hitaasti kaikki eri suuntiin ja samalla pitää vielä miettiä painon siirtymistä jalalta toiselle, on siinä haastetta ainakin minun koordinaatiokyvylleni.

Alun perin haaveilin pilates-kurssista, mutta niin tekivät monet muutkin, ja minä en enää mahtunut kurssille. Aloitin sitten taijin vähän pettyneenä ajatuksella, että paras kuitenkin tehdä jotain. Olen kuitenkin ollut enemmän kuin tyytyväinen liikuntaharrastuksen saamaan käänteeseen, sillä taiji on ollut yllättävän haastavaa ja hauskaa.

Taiji pähkinänkuoressa

Taiji tai oikeammin tai chi chuan on kiinalainen liikuntamuoto, joka on vuosisatojen aikana kehittynyt taistelulajista koko kansan viralliseksi aamuvoimisteluksi. Edelleen on taijin harrastajan mahdollista edetä lajissa liikkeiden soveltamiseen taistelutilanteissa, mutta tämä edellyttää usean vuoden paneutumista lajin perusteisiin. Useimmille taijissa on kuitenkin tärkeintä parantunut kehon hallinta ja tasapaino.

Perinteisiä taiji-koulukuntia on viisi: Chen, Yang, Wu/Hao ja Sun. Näistä Yang-tyyli on suosituin ja tunnetuin taiji-harjoitus onkin Yang-perheen yksinkertaistettu 24 liikkeen sarja, joka Kiinan kansantasavallassa kehitettiin massojen liikuntamuodoksi 1950-luvulla.

Taiji-harjoittelun tavoite on oppia hyödyntämään energiaa eli chitä, joka ei ole peräisin lihaksista vaan eräänlaisesta aktiivisesta rentoudesta. Rentoudella ei tarkoiteta velttoutta, vaan turhien jäykkyyksien poistamista ja kehon luonnollisten liikeratojen löytämistä. Avuksi voi ottaa mielikuvia esimerkiksi eläinten ja pikkulasten liikkumisesta. Liikkeet tehdään hitaasti painon siirtyessä jalalta toiselle. Selkäranka ja lantio pysyvät koko ajan luonnollisessa, suorassa asennossa, hartiat ja niska ovat rentoina ja pää pystyssä.

Mielenrauhan saavuttaminen edellyttää olemuksemme fyysisen, emotionaalisen ja henkisen osan sopusointua. Liikkeiden hitauden ansiosta taijin harjoittelijan on helpompi keskittyä chin virtauksen seuraamiseen. Liikkeitä ei kuitenkaan saa tehdä mekaanisesti, vaan koko ajan tulee keskittyä siihen, mitä on tekemässä.

Taiji sopii kaikentasoisille ja -kuntoisille liikkujille, koska sen liikkeet tehdään hitaasti ja pehmeästi. Esimerkiksi huono kunto tai jäsenten jäykkyys eivät ole esteitä taijin harrastamiselle ja harjoittelun myötä kehoon alkaa löytyä uutta rentoutta ja notkeutta. Taiji sopiikin loistavasti myös kuntoutukseen.

Taiji kehittää keskittymiskykyä

Vaikka yhteisiä tunteja meillä on vain kerran viikossa, huomasin pian, ettei hommaa kannata heittää mielestään koko muuksi viikoksi. Koordinaatiokyvyn lisäksi taiji nimittäin edellyttää muistamista. Vaikka kerralla opeteltava liikesarjan pätkä saattaa olla äärimmäisen lyhyt, täytyy sitä treenata vähintään mentaalisesti, sillä kaikkien kehon osasten paikkaa ja liikettä pitää muistaa seurata. Seisonkin usein vaikka ratikkapysäkillä käymässä sarjaa läpi päässäni. Loistavaa aivojumppaa!

Syksyllä aloitin siis alkeisryhmässä ja ehdimme opiskella yang-tyylin pitkän sarjan ns. ykkösosan. Yhteensä osia on kolme, mutta ensimmäinen taitaa kyllä olla muita lyhyempi. Kokonaisuudessaan sarjassa on 103 liikettä ja sen tekeminen alusta loppuun kestää noin 25-30 minuuttia. Alkeiskurssin päätyttyä jouluna siirryimme jatkoryhmään, joita on vain yksi. Eritasoiset taiji-taiturit harjoittelevat siis samaan aikaan, vaikka tekevätkin eri kohtia sarjasta.

Tunti aloitetaan yhteisillä valmentavilla harjoituksilla, joiden aikana ajatukset ohjataan arkimietteistä taijiin. Samalla kannattaa tunnustella, miltä keho juuri tänään tuntuu. Onko joku paikka kipeänä tai tavallista jäykempi?

Sitten päästään itse sarjan kimppuun. Aloitamme alusta ja kun olemme asettautuneet oikeaan järjestykseen salissa, on meidän aloittelijoiden helppo tiputtautua pois ryhmästä, kun emme enää osaa pidemmälle. Näin eritasoiset ryhmät pikku hiljaa jäävät pois ja ryhtyvät harjoittelemaan keskenään. Ohjaaja kiertää kunkin ryhmän luona joko opettamassa uusia liikkeitä tai viilaamassa vanhoja vielä parempaan kuntoon. Lopuksi teemme vielä yhteiset loppuharjoitukset.

Vaikkei taiji olekaan mitään hikijumppaa, olen aivan varma, että siitä on ollut hyötyä minulle. Tasapainoni on hieman parantunut ja tuntuu, että pystyn paremmin hallitsemaan kehoani, kun jalat ja kädet tekevät kaikki omia liikkeitään. Ennen kaikkea on taiji-tunnilta lähtiessä ihanan rauhallinen ja jotenkin seesteinen mieli, kun on pari tuntia keskittynyt ainoastaan oman kehon kuuntelemiseen.

Lisää tietoa

International Tai Chi Chuan Association Finland ry
Taiji Wikipediassa englanniksi ja suomeksi