Liikunta

Jukka Poika: ”Trampoliinilla pomppimisen jälkeen olo on lapsekas ja pää hauskasti sekaisin”

Reggaemuusikko Jukka Poika, 36, kiinnostui trampoliinihyppelystä sen terveysvaikutusten takia. – Olen päästänyt nuoruudestani irti. Nyt keskityn siihen, miten säilyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Teksti:
Elisa Hurtig
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Trampoliinilla hyppimisen jälkeen olo on lapsekas ja pää hauskasti sekaisin, sanoo Jukka Poika.

Reggaemuusikko Jukka Poika, 36, kiinnostui trampoliinihyppelystä sen terveysvaikutusten takia. – Olen päästänyt nuoruudestani irti. Nyt keskityn siihen, miten säilyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Trampoliinilla hyppimisen jälkeistä tunnetta ei voi luonnehtia kovin aikuismaiseksi. Päinvastoin: olo on lapsekas ja pää hauskasti sekaisin.

Ensimmäisen kerran kokeilin trampoliinia joskus lapsena 1980-luvun puolivälissä naapuriperheen mökillä. En muista, että olisin suuresti innostunut trampoliinista, sillä jos niin olisi käynyt, olisin ruinannut sellaista vanhemmiltani ja todennäköisesti sellainen olisi myös hankittu.

Myös NASA:n astronautit treenaavat trampoliineilla

Kiinnostuin trampoliinin terveysvaikutuksista kuusi vuotta sitten. Harrastan qigongia, ja opettajani kertoi, että trampoliinilla hyppiminen olisi terveyden ylläpitämiseen qigongia tehokkaampaa käytettyyn aikaan nähden. Myöhemmin luin, että NASA:n astronautit treenaavat trampoliineilla palattuaan avaruudesta, jotta heidän luunsa vahvistuisivat ja immuunijärjestelmänsä elpyisi.

Jukka Pojalla on menossa jo kolmas trampoliini

En tiennyt trampoliineista mitään, kun menin ostamaan ensimmäistä trampoliiniani urheiluliikkeestä. Kriteerinä oli vain pieni koko, jotta se mahtuisi sisälle ja voisin hyppiä sillä ympäri vuoden. Ensimmäinen trampoliinini oli jäykkä, ja jokainen pomppu tömähti ikävästi. En usko sen olleen kovin terveellistä nivelille. Silti innostuin lajista.

Pian tilasin netistä paremman. Nykyinen on kolmanteni. Koska inhoan metallijousista kuuluvaa nitinää, nykyisessä on jousien tilalla kuminauhat. Tämän ansiosta hyppiminen on lähes äänetöntä: kuuluu vain pehmeä tum tum -ääni.

Jukka Poika hyppii huonon tuulen pois

Välillä pompin päivittäin, joskus tulee pidempiä taukoja. Aiemmin kun asuin maalla, pakkasin trampoliinin mukaani keikkamatkoille. Se ei ollut kovin kätevää. Nykyään en tee enää niin, sillä asun keikkapaikkojen lähellä ja ajan melkein aina yöksi kotiin.

Keikkareissujen jälkeen on päästävä hyppimään varsinkin, jos rundissa on ollut useita peräkkäisiä ajopäiviä. Kotiin päästyäni saatan ensin istua kolme varttia lootusasennossa saadakseni ajaessani jumiutuneet lonkkani ja alaselkäni avautumaan. Sitten hypin 20 minuuttia. Sen jälkeen tuntuu, että elämä voittaa.

Myös silloin, kun minulla on epämääräinen ja jämähtänyt olo enkä osaa sanoa, mikä minua vaivaa, alan hyppiä. Tunnen, kun pintaverenkiertoni lähtee tutisten liikkeelle. Se ravistaa huonon tuulen pois, ja treenin jälkeen minun on helppo asennoitua kaikkeen positiivisemmin – niin eläväinen fiilis minulla on. Uskon, että hyppiminen parantaa myös kuntoa, koska siinä hikoilee ja hengästyy.

Harjoitusten pituudet vaihtelevat. Jos talvella hypin sisällä ja katson samalla telkkaria, saatan huomaamattani hyppiä tunnin. Sellaisen session jälkeen takaisin kovalle lattialle hyppääminen tuntuu hassulta.

Alkuaikoina treeni tuntui joka lihaksessa. Nykyään voin hyppiä tunnin ilman, että se tuntuu juuri missään muualla kuin jaloissa. Toki treenin voi tehdä myös intensiivisesti. Esimerkiksi paikallaan juoksu on todella tehokasta ja ottaa vatsalihaksiin.

Jukka Poika välttää tavallista liikuntaa

Lajin harrastaminen kertoo minusta, että olen venkoilija, joka yrittää välttää kaikin tavoin tavanomaista liikuntaa. Olen monta kertaa aloittanut lenkkeilyn, mutta en ole nauttinut siitä tarpeeksi, joten into on lopahtanut.

Jos en liikkuisi lainkaan, näyttäisin vielä enemmän nautiskelijalta kuin nyt. Olisin myös negatiivisempi. Jos saan päivän aikana treenattua, tuntuu, ettei päivä mennyt ihan hukkaan. On vaikeaa ajatella olevansa ihan reppana, jos on liikkunut.

Nyt kun olen yli kolmekymmentäviisivuotias, olen alkanut miettiä, millä tavoin säilyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa. Olen päästänyt nuoruudestani irti ja alkanut pohtia pitkäikäisyyden strategioita. Hyppiminen vahvistaa niveliä, lisää joustavuutta ja parantaa tasapainoa. Mutta vaikka joku todistaisi, että hyppimisestä ei olekaan hyötyä terveydelle, jatkaisin silti. On se niin kivaa.

Lue myös:

Pitkän tauon jälkeen urheilun aloittanut Vanessa Kurri: Näin treenimotivaation saa säilytettyä

Enduroon hurahtanut Kristiina Komulainen: ”Parempaa meditaatiota kuin jooga”

X