Naisen seksuaalisuudesta puhutaan vihdoin naisten omilla ehdoilla, sanoo asiantuntija: ”Siinä painottuu naisen oikeus omaan nautintoon”
Naiset puhuvat sosiaalisessa mediassa seksuaalisuudesta henkilökohtaisemmin kuin koskaan ennen. Samalla he kannustavat toisiaan vapautumaan paineista ja luutuneista käsityksistä.
– Yhä edelleen on koettu, että on tabuja, joita pitää rikkoa.
Naiset puhuvat sosiaalisessa mediassa seksuaalisuudesta henkilökohtaisemmin kuin koskaan ennen. Samalla he kannustavat toisiaan vapautumaan paineista ja luutuneista käsityksistä.
Viime vuodet rakkausvalmentaja Kirsti Kuosmanen, 58, on ollut intensiivisellä tutkimusmatkalla omaan seksuaalisuuteensa ja pohtinut, mitä naisen seksuaalisuus pitää sisällään.
”Olen viettänyt sängyssä varmasti satoja tunteja tutustumassa itseeni ja orgasmiini, joten jakamani asiat kumpuavat omasta kokemuksestani”, hän kirjoittaa naisen seksuaalisuutta käsittelevässä opaskirjassaan Hehkuvan naisen salaisuuksia.
Moni muukin nainen kirjoittaa ja puhuu nyt seksuaalisuudesta, kuten seksologi Marja Kihlström ja toimittaja Ina Mikkola. Sosiaalisessa mediassa naiset puhuvat avoimesti kokemuksistaan ja kannustavat toisiaan ottamaan oman seksuaalisuutensa haltuun.
Yksi tabuista on liittynyt naisen keski-ikään: on ajateltu, että naisen seksuaalisuus hiipuu vaihdevuosiin.
Keskustelujen ytimessä on tarve oppia tuntemaan oma halu. Naiset haluavat hyväksyä kehonsa, päästä eroon kumppanin miellyttämisestä ja sovinistisesta pornosta opituista malleista. Ilmiötä on kutsuttu feministiseksi seksipositiivisuudeksi.
Eikö 1970-luvun seksuaalinen vallankumous jo vapauttanut naiset? Mitä uutta tässä oikein on?
On hämmentävää, että keski-ikäisen naisen halua on piiloteltu näin pitkään
Paljonkin. Nykyinen keskustelu naisen seksuaalisuudesta kumpuaa aiempaa enemmän naisten omasta voimaantumisesta.
– Se on avoimempaa, naislähtöisempää ja henkilökohtaisempaa kuin aiemmin. Siinä painottuu naisen oikeus omaan nautintoon ja sen ilmaisemiseen eri tavoilla, sanoo mediahistoriaan ja feminismin historiaan perehtynyt tutkija Heidi Kurvinen Turun yliopistosta.
Hän arvelee, että keskustelun taustalla on ollut kysymys siitä, saako nainen puhua vapaasti halustaan.
– Yhä edelleen on koettu, että on tabuja, joita pitää rikkoa.
Yksi tabuista on liittynyt naisen keski-ikään: on ajateltu, että naisen seksuaalisuus hiipuu vaihdevuosiin. Tätä tabua on murtanut esimerkiksi kirjailija Heli Heino, jonka tositapahtumiin perustuva Venuksen vuosi -romaani on kuvaus vaihdevuosi-ikäisen naisen seksuaalisesta heräämisestä. Kirja ilmestyi vuonna 2017.
Oikeastaan on aika hämmentävää, että keski-ikäisen naisen halua on piiloteltu näin pitkään. Kurvisen mukaan siitä on alettu puhua julkisuudessa näkyvämmin vasta 2000-luvulla.
1960–70-luvuilla mediassa alettiin puhua aiempaa enemmän siitä, millaisia kokemuksia keski-ikäisyyteen liittyy, mutta naisen seksuaalisuus ja vaihdevuodet sivuutettiin.
– Puhuttiin kyllä keski-ikäisistä miehistä ja nähtiin, että yksi heidän ikäänsä liittyvä piirre oli seksuaalisuuden toteuttaminen vaihtamalla kumppani nuorempaan, Kurvinen kertoo.
Vaikka Yhdysvalloissa alettiin puhua vaihdevuosi-ikäisistä naisista, keskustelu ei rantautunut Suomeen.
– Ehkä syynä oli se, että suomalaiset 1970-luvun feministit olivat tuohon aikaan niin nuoria. Heitä kiinnosti äitiys, josta puhuttiin paljon, Kurvinen sanoo.
Naisen seksuaalisuus -puhe alkoi vapautua 1970-luvulla
Juuri näitä ensimmäisiä suomalaisia feministejä on kuitenkin kiitettävä siitä, että me nykyisin puhumme sek- suaalisuudesta vapaasti ja monisanaisesti. He olivat pieni, noin parinsadan lähinnä suomenruotsalaisen naisen joukko, joka kiinnostui 1970-luvulla feminismistä ja alkoi ottaa vaikutteita muiden pohjoismaiden feministisistä keskusteluista. Seksuaalinen vapautuminen oli yksi heidänkin teemoistaan, mutta he joutuivat aloittamaan keskustelun nollasta.
– Ihan ensimmäiseksi oli opittava puhumaan seksuaalisuudesta, jolle ei ollut arkisia sanoja. Siitä oli puhuttu vain lääketieteellisesti, kliinisesti. Seksi oli ollut täysin tabu, ja siitä puhuva nainen oli saanut herkästi huonon maineen, Kurvinen sanoo.
Löytääkseen sanoja naiset perustivat tiedostamisryhmiä, joissa jaettiin henkilökohtaisia kokemuksia. He kerääntyivät rinkeihin, joissa he tutkivat spekuloiden ja peilien avulla vulviaan.
– Oli tajunnan räjäyttävää, että henkilökohtaisessa elämässä voitiin näin tutustua omaan seksuaalisuuteen.
Positiiviseen seksipuheeseen liittyvät vahvasti sukupuolten moninaisuus ja vähemmistöjen äänen kuuleminen.
Nykyisin jokainen voi halutessaan katsoa netistä, miltä vulva näyttää. 1970-luvulla sellaisen kuvamateriaalin saaminen oli harvinaista, jollei mahdotonta. Tarjolla oli lähinnä pornografista kuvastoa, jota feministit vastustivat. Pornografiassa nainen esineellistettiin ja määriteltiin miehisen katseen kautta.
Tänä päivänä moni naispuolinen seksuaaliterapeutti puhuu pornon puolesta. Esimerkiksi Marja Kihlström kirjoittaa kirjassaan Iso O, että on myös pornoa, jossa on tavallisia naisia ja jossa keskitytään naisen nautintoon. Hän vinkkaa tutustumaan porno-ohjaaja Erika Lustiin, joka on puhunut vastuullisen, feministisen pornon puolesta.
– Suomalaisesta näkökulmasta feministinen porno on uusi ilmiö. 1970-luvulla sitä ei olisi vielä edes osattu kuvitella, vaikka kansainvälisesti teema oli esillä jo 1980-luvulla, Kurvinen sanoo.
Lue lisää:
Ylipäätään maailma oli toinen. 1970-luvulla ei tunnettu seksuaalisen häirinnän käsitettä. Seksistinen käytös ja vihjailut olivat monen naisen arkipäivää esimerkiksi työpaikoilla. Niihin piti vain mukautua.
Myös paljon puhuttu seksuaalinen vallankumous toteutettiin lähinnä miesten ehdoilla.
– Vapaat suhteet olivat sallitumpia miehille, ja heillä oli valloittajan rooli. Naisen paikka oli sidottu äitiyteen ja vaimon rooliin.
Viime vuosina vapaista suhteista käytyä keskustelua ovat kuitenkin hallinneet naiset, kuten kirjat aiheesta kirjoittaneet Riikka Suominen ja Mirja Hämäläinen. 1980-luvulla feminismi yleistyi suomenkielisissä piireissä, mutta työelämän asiat nousivat tuolloin keskiöön ja seksuaalisuuden teema häipyi taka-alalle. Työelämään liittyvä tasa-arvonäkökulma hallitsi myös 1990-luvun keskusteluja.
Sosiaalinen media on mahdollistanut uuden seksipuheen, joka ei ole enää vain asiantuntijoiden tai toimittajien suodattamaa
”G-pisteeni löytyi yli 40-vuotiaana. Sitä ennen en ollut paljon ajatellut koko mystistä g-pistettä”, kirjoittaa nimimerkki Häpeästä nautintoon Instagramissa. Hän on nainen, joka kertoo seksikokemuksistaan ja keinoista, joilla hän on onnistunut voittamaan kompleksejaan.
Sosiaalinen media on mahdollistanut uuden seksipuheen, joka ei ole enää vain asiantuntijoiden tai toimittajien suodattamaa. Kurvinen kytkee sen osaksi itsensä kehittämisen trendiä, joka alkoi 2010-luvulla. Sosiaalisen median vaikutuksesta keskustelu on hänen mielestään myös vahvasti kotoperäistä.
Toinen positiiviseen seksipuheeseen vaikuttanut ilmiö ovat olleet Slut walk -marssit, jotka paisuivat maailmanlaajuisiksi tapahtumiksi kymmenisen vuotta sitten. Naiset marssivat paljastavissa vaatteissa ja vaativat oikeutta pukeutua, miten haluavat, ilman arvostelua.
Vuonna 2016 Väestöliitto julkaisi seitsemän kohtaa sisältävän julistuksen yksilön seksuaalioikeuksista. Tämä ja vuotta myöhemmin alkanut Me too -liike kiihdyttivät Kurvisen mukaan positiivista ja naisnäkökulmaista seksipuhetta.
Positiiviseen seksipuheeseen liittyvät vahvasti sukupuolten moninaisuus ja vähemmistöjen, kuten vammaisten, äänen kuuleminen. Myös tässä on suuri ero verrattuna 1970-luvun keskusteluun.
– Silloin keskustelu oli hyvin heteronormatiivista ja parisuhdenormista lähtevää, Kurvinen sanoo.
Naiset ovat alkaneet ravistella orgasmivaikeuksiin liittyviä tabuja
”Viimeisestä rakastellessa kokemastani orgasmista on jo vuosia. Suhteemme on nykyisin hyvin platoninen. Mieheni ei ole kiinnostunut minusta seksuaalisesti tai ei ainakaan osoita sitä”, sanoittaa 52-vuotias nainen kokemustaan Marja Kihlströmin Iso O -kirjassa.
Vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta naiset kärsivät orgasmi- vaikeuksista huomattavasti enemmän kuin miehet. Vuonna 2015 tehdyn Finsex-tutkimuksen mukaan miehistä 93 prosenttia saa useimmiten yhdynnässä orgasmin, naisista vain 46 prosenttia.
Naisten orgasmit eivät ole lisääntyneet 1970-luvun jälkeen, vaikka naisten seksuaalinen tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus ovat vahvistuneet. Tätä asiaa pohtii seksuaalikasvattaja Tanja Aakko Instagramissa. Hän nosti postauksessaan esille sen, että halu saada orgasmeja sekä kumppani, joka tarjosi käsi- ja suuseksiä, takasivat tutkimuksen mukaan naisille varmemmin orgasmeja.
Orgasmivaikeus on vain yksi tabu lisää, jota naiset ovat viime vuosien aikana alkaneet ravistella. Moni naispuolinen seksologi onkin puhunut siitä, että heteroseksi on liian yhdyntäkeskeistä: esileikki-sana tulisi unohtaa ja ymmärtää, että esimerkiksi hyväileminen ja puhuminen ovat myös seksiä ja että seksuaalista nautintoa voi kokea monella eri tavalla. ”Pelkkä jyystäminen ei tuota läheskään kaikille naisille minkäänlaista nautintoa”, Marja Kihlström kirjoittaa kirjassaan Iso O.
Mitä nainen haluaa, oli Freudin kuuluisa kysymys. Hän tutki vuosikymmeniä naisen mielen syvyyksiä, mutta naisen seksuaalisuus ja naisen halu jäivät hänelle arvoitukseksi. Naiset kertovat siitä nyt itse.
Seuraatko jo heitä Instagramissa?
Erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin tili.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Muunsukupuolisen ajatuksia seksuaalisuudesta.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Aktivismia vammaisuudesta, mielenterveydestä ja seksuaalisuudesta.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Seksuaaliterapeutti Susanna Syld kirjoittaa niin yleisellä kuin henkilökohtaisellakin tasolla seksistä parisuhteessa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous