Terveys

Kivut olivat kovat, mutta lonkan nivelrikko yllätti silti Päivin: ”Olin terve, liikkuvainen 49-vuotias”

Päivi Hyvärisen, 55, kipujen syyksi paljastui lonkan nivelrikko. Lonkan tekonivel muutti liikuntatottumuksia ja teki Päivistä tanssijan.

Teksti:
Virve Järvinen 
Kuvat:
Sampo Korhonen

Lonkan nivelrikko vei Päivi Hyvärisen tekonivelleikkaukseen.

Päivi Hyvärisen, 55, kipujen syyksi paljastui lonkan nivelrikko. Lonkan tekonivel muutti liikuntatottumuksia ja teki Päivistä tanssijan.

En anna periksi. Vaikka lonkka oli kipeämpi kuin koskaan ennen, Päivi Hyvärinen oli Boliviassa kapuamassa yli 6 000 metrin korkeuteen Huayna Potosí -vuorelle. Huiputus liittyi hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa kerättiin varoja naisten ja tyttöjen koulutukseen kehitysmaissa. Päivi oli kerännyt koko alkuvuoden rahaa saavuttaakseen kunkin henkilökohtaisena tavoitteena olleen rahamäärän, vuoren metrimäärän verran eli yli 6 000 euroa.

– Vuoren huipulle kiipeäminen oli hankkeen loppuhuipennus, kirsikka kakussa. Mikään ei saanut estää osallistumistani, joten en kertonut kivustani kenellekään, Päivi kertoo.

Päivi oli menestynyt hyvin koitokseen valmentavalla vaelluksella ja jääkiipeilyssä. Oppaat olivat varmoja, että hän olisi yksi harvoista, jotka pääsisivät vuoren huipulle saakka. Päivi itse ei ollut varma edes siitä, pystyisikö hän yön jälkeen kampeamaan itsensä kipeän lonkkansa kanssa ajoissa ulos teltasta aamiaiselle.

– Selvisin reissusta sisulla, mutta kotona minun oli pakko antaa periksi. Puolen tunnin kävelyn jälkeen tuli stoppi. Kun ryhmäliikuntatunnin jälkeen kipu valvotti useamman yön, sanoin kuntokeskusjäsenyyteni irti.

Lonkan nivelrikko tuli yllätyksenä

Päivi haki apua kipuunsa lääkäreiltä. Hän kulki vastaanotolta toiselle ja sai mukaansa kipulääkkeitä. Joskus lonkkaan pistettiin hyaluronia. Pistos auttoi muutaman tunnin, ja kipulääkkeillä oli haittansa.

– Lääkkeet sumensivat ajattelua. Kärsin mieluummin kipua kuin yritin tehdä töitä niiden vaikutuksen alaisena. Erään lääkkeen käytön lopetin hyvin nopeasti, sillä se aiheutti itsetuhoisia ajatuksia.

Lääkäri ei ollut maininnut potilaalleen tästä mahdollisesta haittavaikutuksesta. Yksikään lääkäri ei myöskään kertonut, miksi Päivin lonkka oli niin kipeä.

Lopulta Päivi päätyi terveyskeskuksen iltapäivystykseen. Siellä lääkäri lähetti hänet röntgenkuvaan ja lupasi soittaa muutaman päivän päästä kuvan tuloksista. Puhelimessa hän kertoi, että Päivillä oli pitkälle edennyt lonkan nivelrikko. Lääkäri oli laittanut potilaansa saman tien leikkausjonoon.

– Olin ällikällä lyöty. Olin mielestäni terve, liikkuvainen 49-vuotias nainen, eikä minulle ollut ikinä sattunut tapaturmia. Nyt lonkkani tarvitsi tekonivelen.

Syytä siihen, miksi Päiville oli tullut lonkan nivelrikko, ei tiedetä. Lääkäri epäili, että syy olisi perimässä.

Lue myös: Lonkan nivelrikko voi oireilla polven tai reiden kipuna – tunnista nivelrikon oireet ja hoida niitä oikein

Tekonivel teki Päivistä tanssijan. – Ilman lonkkavaivaa olisin puurtanut hyppyjumpissa ja jäänyt isosta ilosta paitsi.
Tekonivel teki Päivistä tanssijan. – Ilman lonkkavaivaa olisin puurtanut hyppyjumpissa ja jäänyt isosta ilosta paitsi.

Vertaisryhmä valoi toivoa

Leikkausta edeltävät kahdeksan kuukautta olivat vaikeita. Koska Päivin kokemukset kipulääkkeistä olivat huonoja, hän ei halunnut käyttää niitä kuin äärimmäisessä hädässä – silloin, kun unet jäivät kivun vuoksi tuntiin, kahteen.

– Minusta tuli ahkera avantouimari. Kylmän veden ja lämpimän saunan yhdistelmä lievitti kipua.

Kun lonkan nivelrikko aiheutti kipuja niin, että liikkuminen omin jaloin kävi mahdottomaksi, Päivi sai tuekseen kyynärsauvat.

– Minulla on toistakymmentä vuotta ollut aktiivisia koiria, joiden kanssa olen rymynnyt metsissä. Nyt matka makuuhuoneesta olohuoneeseen tuntui liian pitkältä. Ajattelin, ettei elämästä tule enää yhtään mitään.

Päivi löysi netistä Suomen Nivelyhdistyksen lonkkaleikattujen vertaisryhmän. Ryhmäläiset valoivat Päiviin toivoa: elämä ei lopu tekoniveleen. Ihmiset liikkuvat ja elävät aktiivista arkea varaosastaan huolimatta.

– Aloin suunnitella elämääni leikkauksen jälkeen. Hankin kuntopyörän ja mietin mielessäni, miten pitkät metsälenkit voi jakaa lyhyempiin osiin.

”Olin unohtanut, miltä tuntuu olla kivuton”

Päivi leikattiin selkäydinpuudutuksessa. Leikkauksen aikana hän ihmetteli tunnetta, jota ei ollut tuntenut yli vuoteen.

– Olin unohtanut, miltä tuntuu olla kivuton. Yöunetkin paranivat heti, kun pystyin hakeutumaan hyvältä tuntuvaan asentoon.

Kahden kuukauden mittainen sairausloma olisi riittänyt leikkauksesta toipumiseen, ellei Päivi olisi murtanut kättään.

– Liikuntakykyni koheni vähitellen, mutta täysin kivuton en taida olla koskaan.

Päivin toisessa lonkassa, alaselässä, nilkassa ja polvessa on kulumamuutoksia. Toinen lonkka leikataan lääkärin mukaan sitten, kun Päivi on siihen valmis.

– Se ei tapahdu vuosiin, ei ehkä vuosikymmeniin, sillä minulla on keinoni pärjätä kivun kanssa: sopiva liikunta helpottaa oloa ja tarvittaessa käytän lääkkeitä. Vaikka niistä tulee kamala olo, kivun vuoksi valvominen on kamalampaa.

Päivi osaa varoa äkkiliikkeitä. Jos koira nykäisee hihnassa tai jalka lipeää märällä polulla, seuraavat päivät ovat vaikeita.

– Onneksi olen saanut koulutettua koirani niin, etteivät ne juuri vedä taluttimessa. Liikun usein paikoissa, joissa voin päästää ne vapaaksi. Metsään varustaudun pitävillä suunnistuskengillä ja talviliukkaille nastakengillä.

Päivi tietää, että juurakkoiset polut ovat liukastumisvaaran vuoksi lonkalle huono alusta. Kovalla asfaltilla kävely puolestaan kipeyttää lonkan.

– Valitsen kahdesta pahasta mieluummin metsäpolut. Mielen hyvinvoinnin kannalta on iso ero, kävelenkö kaupungissa vai luonnossa.

”Onneksi olen saanut koulutettua koirani niin, etteivät ne juuri vedä taluttimessa.”

Lonkan nivelrikko ja tekonivel eivät ole elämän loppu

Enää Päivi ei kiipeile vuorille. Hän ei osallistu pitkille vaelluksille eikä ryhmäliikuntaan. Päivi ei kuitenkaan sure menetyksiään, sillä vertaiset olivat oikeassa: elämä ei lopu tekoniveleen.

– Maailmassa on asioita, joita en voi tehdä tekonivelen kanssa. Asioita, joita voin tehdä, on huomattavasti enemmän.

Päivi kouluttaa koiria avustustehtäviin. Hän auttaa muita toimimalla pelastuskoiraharrastuksessa maalimiehenä, jota koirat etsivät. Hän on opetellut valokuvaamaan ja liikkuu luonnossa kameran kanssa.

– Vuoria voi ihailla muualtakin kuin niiden huipulta käsin, Huippuvuorille kuvausmatkan tehnyt Päivi kertoo.

Korona-aikana Päivi löysi etätanssin. Vaikka alussa jalat olivat solmussa itämaisten tanssikuvioiden kanssa, Päivillä oli hauskempaa kuin koskaan ryhmäliikunnassa.

– Varaosillakin voi veivata ja verkossa saada hyvät bileet pystyyn.

X