keskenmeno
Keskenmeno on todellinen menetys, jota on oikeus surra.
Terveys

Suru keskenmenosta voi tuntua jopa fyysisenä kipuna – nämä asiat voivat auttaa surun käsittelemisessä

Vaikka keskenmenon kokee moni nainen, siitä puhutaan harvoin. Psykologi kertoo, miten keskenmenon aiheuttamaa surua voi yrittää käsitellä ja milloin ulkopuolista apua voi olla hyvä hakea.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Keskenmeno on yhä edelleen tabu. Noin 15–20 prosenttia kliinisesti todetuista raskauksista menee kesken ennen 12 raskausviikkoa, mutta silti naiset puhuvat kokemuksistaan harvoin.

– Keskenmeno liittyy seksuaaliterveyteen, ja siinä on jotakin hyvin intiimiä, sanoo psykologi Mirka Paavilainen. Hän on erikoistunut lisääntymisterveyteen ja seksologiaan, ja hänellä on asiakkainaan keskenmenon kokeneita naisia ja miehiä.

Suru keskenmenosta voi tuntua jopa fyysisenä kipuna

Paavilaisen mukaan moni kokee epävarmuutta: Saako keskenmenoa oikeasti surra? Onko se hyväksyttyä?

– Keskenmeno on äänioikeudeton suru. Se tekee siitä erityisen raskaan. Vieläkään eivät keskenmenoon liittyvät faktat ole kaikkien tiedossa. Naisia on aikoinaan syyllistetty keskenmenoista, ja yhä edelleen naiset saattavat miettiä, tekivätkö he jotakin väärin.

Myös häpeän tunteet ovat yleisiä.

– Varsinkin, jos keskenmenoja on useampia. Silloin saattaa alkaa miettiä, onko jollakin lailla kykenemätön kantamaan lasta sisällään. Voi tuntea olonsa rikkinäiseksi tai vaillinaiseksi, Paavilainen sanoo.

Joillakin on keskenmenon jälkeen fyysisiä oireita. Voi olla infektioita mutta myös epämääräistä kolotusta ja kipuja. Jotkin fyysiset oireet voivat olla psykosomaattisia.

– Suru voi tuntua fyysisenä kipuna, onttouden kokemuksena, Paavilainen sanoo.

Yhä edelleen naiset saattavat kohdata myös vähättelyä.

– Terveydenhuollossa keskenmeno nähdään aika helposti hoituvana gynekologisena komplikaationa. Naisille saatetaan sanoa vain, että kun olet kerran tullut raskaaksi, tulet varmaan uudestaankin. Ikään kuin uusi raskaus korjaisi menetyksen. Moni nainen on sanonut, että olisi kaivannut heti keskenmenon jälkeen enemmän apua.

Keskenmenon jälkeen on tärkeää pysähtyä ja surra

Keskenmeno on monelle yksi elämän isoimmista menetyksistä. Se saattaa olla mielessä vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeenkin.

– Kaikki eivät ymmärrä sitä, että vauvasta saattaa tulla vanhemmille todellinen hyvin nopeasti raskauden alkamisen jälkeen. Juuri alkaneen kiintymyssuhteen menettäminen on raskasta. Siksi on annettava itselleen aikaa sisäistää se, että vauvaa ei enää ole kohdussa, Mirka Paavilainen sanoo.

– Keskenmenon jälkeen on tärkeää pysähtyä ja surra. Keskenmeno on oikea menetys.

Surun käsittelyssä voi auttaa, jos menetyksen tekee näkyväksi.

– Yksi polttaa kynttilää. Toinen säästää jotakin, mitä oli jo ehtinyt ostaa vauvalle. Joku säilyttää muistona ultrakuvan. Joku ostaa syntymättömiä lapsia suojelevan symbolinuken, joita myydään kansainvälisissä nettikaupoissa keskenmenon kokeneille.

Kyse on alun perin japanilaisesta käytännöstä, joka on levinnyt maailmalle. Jizo-nuken voi laittaa kotona esille esimerkiksi hyllyyn tai viedä johonkin paikkaan ulkona, kuten japanilaiset tekevät.

Japanissa Jizo-nukke tai -patsas muistuttaa syntymättömästä lapsesta.

Puhu luotetulle ihmiselle

Keskenmenon kokemuksesta on myös hyvä puhua jollekulle.

– Kannattaa aloittaa läheisestä ja luotetusta henkilöstä. Voi sanoa, että ei toivo sen kummempaa vastausta, mutta haluaa kertoa, että on kokenut keskenmenon ja on surullinen ja että elämäntilanne on nyt vaikea.

Vaikka surun äärelle on tärkeä pysähtyä, suosittelee Paavilainen myös paluuta arkeen oman jaksamisen mukaan.

– Moni haluaa mennä töihin, jotta saisi muuta ajateltavaa, ja usein se auttaakin. Mutta meillä Suomessa on enemmän ongelmana se, että ei saada sairauslomaa, vaikka voimat ovatkin vähissä.

Lue myös: Otan osaa, voimia suruun – miten kohdata sureva ystävä?

Keskenmenon jälkeen voi kehittyä ahdistusta tai traumaattisen stressin oireita

Osalle kehittyy keskenmenon jälkeen depressio tai ahdistusoireita. Osalle traumattisia oireita, jotka eivät välttämättä katoa edes uuden raskauden myötä.

Tyypillisiä traumaattisen stressin oireita ovat kokemuksen ahdistava tunkeutuminen mieleen tilanteissa, jotka muistuttavat tapahtuneesta, takaumat, muistikuvien pirstaleisuus, vireystilan säätelyn vaikeutuminen, painajaiset ja univaikeudet.

Mistä tietää, milloin kannattaa hakea ulkopuolisen apua?

– Jos kuukauden kuluttua on vielä arkea haittaavia oireita tai edellä mainittuja tuntemuksia, kannattaa hakea apua, Mirka Paavilainen sanoo.

– Jos on neuvolakontakti tai on saanut sairaalasta yhteystiedot, voi apua hakea sieltä. Jos näitä ei ole, kannattaa ottaa yhteys työterveyspsykologiin, terveyskeskuspsykologiin tai omaan lääkäriin.

– Olen itse sitä mieltä, että jokaisella keskenmenon kokeneella naisella pitäisi olla joku nimetty psyyken ammattilainen, joka seuraisi ja arvioisi tilannetta ja järjestäisi tarvittaessa lyhytterapeuttisen hoidon.

X