Julkkikset

Kaksi avioeroa, lapsettomuuden, adoption kariutumisen ja keskenmenon kokenut Satu Taiveaho: ”Tiedän, että tipahdan vastoinkäymisten jälkeen jaloilleni”

Ravistelevista kokemuksista huolimatta Satu Taiveaholla, 43, on vahva ote elämästään. Kihlatustaan Ville Virtasesta hän löysi vertaisensa.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Mirva Kakko

Satu Taiveahon kodin olohuoneen seinällä on huoneentaulu, jossa sanotaan englannin kielellä suunnilleen näin: Elämä ei ole sen odottamista, että myrsky tyyntyisi, vaan sateessa tanssimisen opettelemista.

Ajatus sopii Sadun elämään pysäyttävän hyvin.

Hänellä on takanaan kaksi avioeroa, lapsettomuus, adoption kariutuminen, keskenmeno ja kahden sijoitetun lapsen yksinhuoltajuus. Sen jälkeen laastariromanssi ja toinen vakavampi kariutunut rakkausjuttu. Kaiken rinnalla on ollut myös vaativa työ, muun muas­sa kansanedustajuus ja nyt viimeksi vanhustyötä tekevän Suvanto ry:n toiminnanjohtajan pesti.

Kun myrskyt Sadun elämässä ovat laantuneet, kohta on noussut uusi. Kovassakin tuulessa hän on pysynyt pystyssä, tanssinut sateessa! Kaiken jälkeen hän myös sanoo olevansa onnellinen ja etuoikeutettu.

Erottuaan toisesta aviomiehestään, nykyisestä puolustusministeristä Antti Kaikkosesta, Satu muutti Tuusulasta lastensa kanssa omakotitaloon Riihimäelle. Pikkukaupunki oli hänelle tuttu nuoruudesta, ja siellä asuvat edelleen hänen vanhempansa.

Nyt noin puolitoista vuotta muuton jälkeen koti Riihimäellä on myynnissä ja Sadun nimettömässä on jälleen sormus. Hän kihlautui joulukuussa haminalaisen Ville Virtasen kanssa ja on nyt muuttamassa Villen luo tämän rakentamaan taloon Haminaan.

Hääpäivästäkin on jo päätetty.

– Tarkoituksemme on ollut mennä naimisiin loppukesällä. Muutamme suunnitelmaa, jos koronaepidemia vaatii sitä. Meillä on ajatus aivan tietynlaisista juhlista, joten jos niitä ei voi järjestää, avioidumme hieman myöhemmin, Satu sanoo.

Laastarisuhde auttoi Sadun irti avioerosta

Yhdeksän kuukauden ikäinen kultainennoutaja Rasmus vetää talutushihnan kireälle. Viime kesänä perheeseen tulleen koiranpennun koulutus on vielä kesken, ja Satu askeltaa takakenossa sen perässä, kun kierrämme pitkää metsälenkkiä polulla, joka vielä toistaiseksi on Sadun kotimaisemaa.

– Tänne oli helppo asettua eron jälkeen. Täällä oli paljon tuttuja, ja aivan naapurissani asuu hyvä ystäväni Riikka. Olemme molemmat eronneet. Vaikeimpina hetkinä olemme olleet toisillemme suurena tukena ja myös ilona sinkkuhöpsötyksinemme.

Muistellessaan lähimenneisyyttä Satu puhuu sinkkuvuodesta ja tarkoittaa ajanjaksoa Antin ja Villen välillä. Sinä aikana hän ehti olla yksin mutta myös seurustella.

– Ensimmäistä suhdettani olen kutsunut laastarisuhteeksi, sillä se auttoi minut irti avioerosta. Mies oli myös juuri eronnut, ja pystyimme kumpikin auttamaan toisiamme. Tarinamme ei kantanut sen pidemmälle, mutta meistä tuli hyvät ystävät.

Lyhyen romanssin jälkeen Satu ehti jo ihmetellä, miten hän pystyy enää koskaan kohtaamaan ketään. Kaikki vapaa aika meni niin tiukasti lasten kanssa kotona.

Satu Taiveaho

– En tarvitse muita ihmisiä käytännön asioista selviytymiseen. Vaikeuksien jälkeen tiedän putoavani aina jaloilleni. Tarvitsen heitä muuhun, Satu sanoo.

– En uskaltanut liittyä edes Tinderiin, sillä julkisuuden ihmisenä pelkäsin profiilini päätyvän otsikoihin. Tinder ei muutenkaan tuntunut itselleni aidoimmalta tavalta kohdata ihmisiä.

Tunnettuus kuitenkin myös auttoi. Satu sai pian erottuaan paljon yhteydenottoja sekä vuosien mittaan tapaamiltaan puolitutuilta miehiltä että heiltä, jotka halusivat nyt tutustua häneen.

– Olin tietysti tosi varovainen tapaamaan ketään entuudestaan täysin tuntematonta. Muutamista yhteydenotoista oli helppo huomata, ettei niihin kannattanut vastata. Joukossa oli aika itseriittoisilta ja itsekeskeisiltä tuntuvia tyyppejä, tai heitä, joilla kaikki ei vain muuten ollut kunnossa.

Googlailtuaan muutaman yhteydenottajan taustoja Satu uskaltautui vastaamaan ja jopa lähtemään treffeille. Kaikki tapaamiset eivät tietenkään johtaneet romanssiin, mutta viime huhtikuussa Satu kertoi julkisuudessa seurustelevansa. Kesällä suhde päättyi.

Kun yhteydenpito Ville Virtaseen alkoi, se oli nopeaa menoa

Ville Virtanen lähestyi Satua viime syksynä. Ville itse tosin väittää pyytäneensä Satua jo aikaisemmin kanssaan jääkiekko-otteluun mutta jääneensä ilman vastausta. Satu nauraa, ettei todellakaan muista kutsua, mutta syksyllä Villen ehdotus yhteisestä hiihtolenkistä Syötteellä sai hänet kiinnostumaan. Villestä oli helppo löytää luotettavaa lisätietoa, sillä hän on istunut muun muassa Haminan kaupunginvaltuustossa. Viime vaaleissa hän ei enää lähtenyt ehdolle.

Kun yhteydenpito alkoi, se oli nopeaa menoa.

– Minulle on ominaista, että sitoudun nopeasti. En viihdy väljässä seurustelusuhteessa, jossa tapaillaan silloin tällöin, Satu sanoo.

”Minulle on ominaista, että sitoudun nopeasti. En viihdy väljässä seurustelusuhteessa, jossa tapaillaan silloin tällöin.”

Villestä hän löysi vertaisensa, sillä jo parin viikon tuttavuuden jälkeen tämä antoi tatuoida käsivarteensa Sadun koko nimen Satu Kirsikka.

– Olin otettu. Villen teko merkitsi minulle paljon, Satu sanoo.

Villellä on jo aikuisia lapsia sekä 7-vuotias poika. Juuri enempää Satu ei Villestä kerro, sillä tämä on itse pyytänyt, ettei hänen tarvitsisi olla julkisuudessa.

Satu Taiveaho: ”En halua paisutella vaikeuksiani”

Avioeron jälkeen Satu jäi yksin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Antin ja Sadun perheeseen sijoitetut tyttö ja poika ovat nyt 7- ja 6-vuotiaita.

– En pelännyt eron jälkeistä elämäntilannetta, sillä muutos ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan iso. Olin jo tottunut olemaan lasten kanssa paljon yksin. Tiesin, että selviän, Satu sanoo.

Toki eteen on tullut uusia, yllättäviä tilanteita. Usein ne ovat liittyneet normaalin arjen aikatauluihin. Satu tekee nelipäiväistä työviikkoa Suvanto ry:n toimistossa Helsingissä.

– Monta kertaa olen istunut paniikissa junassa tai Helsingin ruuhkassa ja soittanut vanhemmilleni, että he hakisivat päiväkodin pihalla odottavat lapset. Ilman vanhempieni apua arki olisi ollut paljon vaikeampaa.

Satu suhtautuu tilanteeseensa kuitenkin pitkämielisesti.

– En halua paisutella vaikeuksiani. Olen virallisesti lasten ainoa perhehoitaja, mutta lapset tapaavat myös Anttia. Todellisuudessa olen ollut hyvin onnekas. Kun kävin läpi avioeroani, hyvä ystäväni sairasti syöpää ja oli samaan aikaan saattohoidossa.

Ystävä oli kahden lapsen yksinhuoltaja. Voimiensa loppuessa hän pyysi Sadulta apua lastensa tulevaisuuden järjestämisessä.

– Omat huoleni tuntuivat pieniltä, kun seurasin ystäväni kärsimystä ja yritin auttaa.

Vieläkin Satu tuohtuu ker­toessaan, miten heikko yhteiskunnan turvaverkko tuossa tilanteessa oli.

– Yksikään viranomainen ei ollut valmis auttamaan ystävääni, vaan kuolevan oletettiin ottavan kaikesta itse selvää, täyttävän lomakkeita ja allekirjoittavan papereita.

Satu ei koe, että muiden auttaminen tai hänen itsensä vertaaminen vielä kovempia kokeneisiin ihmisiin merkitsisi omien huolten vähättelyä tai itsensä unohtamista.

– En vähättele avioeroa, mutta elämässä voi todella olla myös paljon suurempia murheita.

Omasta fyysisestä ja henkisestä jaksamisestaan Satu huolehtii pitämällä kiinni perus­asioista.

– Yritän nukkua riittävästi, syön hyvin, harrastan liikuntaa ja tapaan ystäviäni, joille voin avautua. Sydänystävien kanssa tuemme toisiamme ja pystymme nauramaan useimmille arkisille vastoinkäymisillemme.

Lyhyt raskaus herätti toiveita, joista Satu oli jo monta kertaa luopunut

Onnellisinta aikaa Sadun elämässä on toistaiseksi ollut vuosi, jonka hän vietti kotona saatuaan ensimmäisen lapsen hoidettavakseen.

– Poika oli kymmenen kuukautta, kun hän tuli meille. Hetki oli monien vuosien toiveiden täyttymys. Aika vauvan kanssa kotona oli ihanaa. Rakastin lasta, eikä minun tarvinnut miettiä juuri muuta kuin että mitä päivän aikana syötäisiin. Se oli ihanan stressitöntä.

Vuoden kuluttua perheeseen saatiin vielä kolmivuotias tyttö, ja Satu oli lasten kanssa kotona, kunnes poika täytti kolmen.

Lapset toivat lohtua myös järkyttävään pettymykseen, jonka Satu oli kokenut, kun pitkä adoptioprosessi karahti kiville Antti Kaikkosen vaalirahakohun ja rikostuomion seurauksena. Satu kokee edelleen olevansa lähes oikeusmurhan uhri.

– Menetin hartaasti odottamani oman lapsen syistä, joihin minulla itselläni ei ollut mitään osallisuutta.

Vielä kerran Sadun äitiyden kaipuun haavassa pyöritettiin veistä, kun hän sai varhaisen keskenmenon syksyllä 2017.

– En odottanut enkä uskonut voivani enää tulla raskaaksi. Vaikka oli ihanaa kokea edes lyhyt raskaus, se herätti haikeita toiveita, joista olin jo monta kertaa luopunut.

Satu arvostaa itsessään elämän ymmärrystä

Ravistelevista kokemuksista huolimatta Sadulla on vahva ote elämästään.

– En edes halua tasaista peruselämää, hän sanoo.

– En pelkää haasteita, vaan uskallan ottaa riskejä. Tiedän, että tipahdan vastoinkäymisten jälkeen jaloilleni. Käytännön asioissa en tarvitse muita ihmisiä.

Satu ei kuitenkaan tahdo elää yksin. Päinvastoin hänellä on kyky säilyttää ihmissuhteet silloinkin, kun ne muuttuvat. Hän puhuu kauniisti kummastakin entisestä aviomiehestään. Samoin ystäviä on tullut heistä, joiden kanssa Satu sinkkuvuotensa aikana kävi treffeillä.

– Kohtasin harvinaisen hyviä tyyppejä, hän sanoo.

Miettiessään omia vahvuuk­siaan Satu sanoo arvostavansa itsessään elämän ymmärrystä.

– Olen nähnyt paljon erilaista elämää. Kaikki ei todellakaan aina ole kaunista.

Esimerkkinä Satu muistelee aikaa, jolloin hän ennen yhteiskuntatieteiden opintoja opiskeli lähihoitajaksi ja harjoitteli vaikeasti kehitysvammaisten hoitokodissa.

– Se opetti miettimään ihmisarvon syvintä olemusta. Autoin monivammaisia, jotka saivat kaiken ravinnon nenämahaletkun kautta. Samoin oli herättelevää pohtia, onko oikein määrätä kehitysvammaiselle seksuaalisen halun vievä lääkitys, tai sitoa ihminen, joka muuten heittää ulkonakin kaikki vaatteet päältään.

– Olen ollut myös rikosuhripäivystyksen tukihenkilönä. Muistan aina naisen, joka ei päässyt irti itselleen tuhoisista porukoista, vaikka hänet hakattiin monta kertaa. Vein hänet toistuvasti turvakotiin ja yritin auttaa.

Satu Taiveaho

– Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa minua yhä. Perhetilanne vaikuttaa siihen, olenko valmis vielä valtakunnan politiikkaan, Satu miettii.

Osa Sadun elämänasenteesta on kodin perintöä. Hänen isänsä on eläkkeellä erityisopettajan ja koulutoimenjohtajan tehtävistä. Äiti työskenteli kaupungin perusturvajohtajana.

– Nuoruudessani meillä vietti paljon aikaa Vietnamista venepakolaisena tullut tyttö, joka kutsui vanhempiani äidiksi ja isäksi ja jolla oli kova sylin tarve. Olen nähnyt elämässäni monta kertaa, miten ihmistä voidaan auttaa ja millaisia vahvuuksia meistä jokaisesta löytyy, hän sanoo.

Auttamishalu sitouttaa Sadun myös nykyiseen työhönsä. Hän ei etsi uutta työpaikkaa, vaikka matka Haminan ja Helsingin välillä vie nopeimmillaankin pari tuntia.

– Olen tottunut pitkään työmatkaan, ja sydämeni sykkii vanhustyölle.

Suvanto ry:ssä Satu keskittyy ikääntyneiden perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Käytännössä se tarkoittaa vanhusten kaikenlaisen kaltoinkohtelun torjuntaa ja uhrien auttamista.

– On tosi hurjaa, miten paljon vanhuksia käytetään esimerkiksi rikollisin tavoin taloudellisesti hyväksi. Teemme yhteistyötä muun muassa poliisin kanssa ja kierrämme ympäri Suomea kouluttamassa ihmisiä havaitsemaan ja torjumaan vanhuksiin kohdistuvia huijauksia, Satu kertoo.

Sinkkuvuosi näytti Satulle, mitä hän haluaa parisuhteelta

– Jokainen parisuhde opettaa uutta ja antaa purkautuessaan eväitä seuraavaan, Satu sanoo. Sinkkuvuosi merkitsi hänelle etäisyyden ottoa myös omaan käytökseen puolisona.

– Se myös näytti, mitä haluan parisuhteelta. Arvostan tosi paljon sitä, että minulla on nyt rinnallani Villen kaltainen ihminen, joka haluaa viettää perhe-elämää, touhuta lasten kanssa ja on päättänyt, ettei tapa itseään työllä.

Itse Satu uskoo muuttuneensa entistä rennommaksi.

– Olen ollut määrätietoinen ja päättäväinen. Nyt huomaan, että saan asioita paremmin läpi, kun en niin kauheasti halua mitään. Minulle on aivan sama, millainen auto meille ostetaan tai syödäänkö tänään nakkikastiketta vai lihapullia. On paljon asioita, joista en halua enää tehdä turhaa numeroa. Se tekee minusta ehkä myös entistä paremman puolison.

”Olen ollut määrätietoinen ja päättäväinen. Nyt huomaan, että saan asioita paremmin läpi, kun en niin kauheasti halua mitään.”

Satu on ehdottanut vanhemmilleen, että myös he voisivat muuttaa Haminaan. Toistaiseksi asiaa ei ole päätetty.

Uudessa kotikaupungissa Satu aikoo taas aktivoitua politiikassa ja pyrkiä ensi vuoden kuntavaaleissa valtuustoon. Villen aikuinen poika Vili-Valtteri istuu Haminan kaupunginvaltuustossa nyt isänsä jälkeen.

– Ehdotin Villelle, että mitä, jos hänkin lähtisi uudelleen ehdolle ja yrittäisimme mennä valtuustoon kaikki kolme. Se olisi kyllä aika hauskaa, mutta Ville ei taida innostua, Satu nauraa.

Satu haluaa koettaa elää Villen kanssa koko loppuelämänsä

Metsälenkki on päättynyt Sadun kodin postilaatikolle. Sinisen puutalon ovesta juoksee pieni tyttö, joka huutaa Sadulle:

– Äiti, äiti, Ville teki meille pastaa ja lihapullia.

Satu katsoo tyttöä.

– En valitse vain puolisoa itselleni. Valitsen miehen, joka on paras mahdollinen ihminen tähän perheeseen. Sellainen Ville on. Haluan koettaa elää hänen kanssaan koko loppuelämän.

SATU TAIVEAHO, 43

Työ: Vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien vahvistamista ja toteutumista ajavan Suvanto ry:n toiminnanjohtaja.

Koti: Toistaiseksi Riihimäellä. Valmistelee muuttoa kihlattunsa luokse Haminaan, tämän rakentamaan omakotitaloon.

Perhe: 6- ja 7-vuotiaiden lasten perhehoitaja, kihlattu Ville Virtanen.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 15-16/2020.

X