Annan rakkaustarinakilpailun helmiä: Lue ”Toistemme ensimmäiset”
Ennen kuin he olivat edes tavanneet, Heidin hymy yltyi poskipäihin asti. Nainen, jota nettitapailun pinnallisuus ahdisti, löysi miehen, joka katsoi syvemmälle.
Halauksiin tuli kerta kerralta enemmän sydäntunnetta. Heidi osallistui kirjoituksellaan Annan rakkaustarinakisaan. Kuvituskuva.
Ennen kuin he olivat edes tavanneet, Heidin hymy yltyi poskipäihin asti. Nainen, jota nettitapailun pinnallisuus ahdisti, löysi miehen, joka katsoi syvemmälle.
Tunsin olevani tuhoon tuomittu koskien parisuhdetilannettani.
Luulin olevani luuseri, koska en ollut ikinä seurustellut. Suhtauduin surkean kielteisesti nettideittailuun. Minulla oli siskon painotuksesta käytössä sinkkujen suosima Tinder-sovellus, mutta se ei tuottanut haluttua tulosta. Oikeastaan en saanut minkäänlaisia osumia ja toisaalta hyvä niin.
En ollut etsimässä yhden yön suhteita, vaan halusin vakavan ja aidon parisuhteen. Pinnallinen maailma ei sovi minulle, ehostankin itseäni todella harvoin. Toivoin kumppania, joka hyväksyisi minut mahdollisimman luonnollisena.
Äitini mukaan minulla oli vaativa lista, jonka perusteella etsin kumppania. Myönnän, että listassa oli kaksi kohtaa, minua pidempi ja tummahiuksinen. Tärkeintä oli kuitenkin arvot ja huumorintaju. Se suututti ja satutti kun minulle jaksettiin jauhaa, että rakkaus osuu kohdalle silloin kun sitä vähiten odottaa.
Minulla oli tapana katsoa joka ilta jokin romanttinen komedia. Ostin rakkausaiheisia elokuvia tarjouksesta. Hyllyissäni oli lähemmäs pari sataa dvd-levyä. Paras pakokeino omasta merkityksettömästä elämästä oli laittaa elokuva pyörimään.
Isoäitini vointi oli alkanut heikentyä. Halusin niin kovasti, että hän ehtisi nähdä tulevan poikaystäväni ennen kuolemaansa. Olin ottanut tavaksi rukoilla joka ilta nukkumaan mennessäni. Rukoilin vuoden verran.
Eräänä päivänä tein päätöksen. Päätin lopettaa epätoivossa vellomisen ja ylimääräisen stressaamisen siitä, löydänkö ikinä ketään. Liiallisen ujouden takia en ollut aikaisemmin uskaltanut tehdä mitään asialle. Kai sitä vain ajatteli, että kyllä se oikea sieltä vielä tulee ilman, että näkee itse mitään vaivaa asian eteen.
Ryhdistäydyin ja ennen kaikkea aikuistuin ottamalla ensiaskeleen kohti nettideittailua. Ja mikä
ihmeellisintä, kukaan ei painostanut minua. Tein itse omat valintani koskien tulevaisuuttani.
Nettihän on pullollaan ihmisiä, jotka ovat löytäneet sieltä elämänsä rakkauden. Mikä esti minua kokeilemasta samaa? Olin toki haaveillut toisenlaisesta kohtaamisesta. Elämäni mies odottaisi minua kaatosateessa sateenvarjo jo valmiiksi avattuna kuten amerikkalaisissa hömppärakkauselokuvissa.
Toukokuun lopussa loin tilin Eliittikumppaniin. Varmistin asian vielä monta kertaa, haluanko varmasti tätä. Onnistuuko tämä? Onko tämä vain hiton säälittävää? En jaksanut enää yöllisiä tunteenpurkauksia. Oli olemassa pieni toivonkipinä. Jotain hyvää voisi tapahtua ja näin ollen muuttaa loppuelämäni suunnan.
Ajattelin aluksi, että Eliittikumppani on tarkoitettu varakkaille ja korkeassa virassa oleville henkilöille. Ihan ensimmäiseksi minun piti tehdä persoonallisuustesti. Minulla oli pari viikkoa ilmaisversio käytössä, mutta sen toiminnot olivat mitättömät. En pystynyt lähettämään enkä näkemään viestejä. Otin maksullisen version pian käyttööni.
Maailmani tuntui räjähtävän
Juhannuksen jälkeisenä maanantaiaamuna tärppäsi. Yksi kuva ikään kuin sokaisi minut. Lähetin kiinnostavan ja kiltin näköiselle miehelle hymyn. Hän oli samanikäinen kuin minä, 26-vuotias. Jäin odottamaan vastausta. En katuisi mitään, vaikka hymyä ei tulisikaan takaisin.
Olin ottanut omalla mittapuulla ison riskin. Teki mieli hurrata itselleni ja heittää ylävitoset.
Kahden tunnin päästä istuin autossa. Hymyni yltyi poskipäihin asti. Olisin kiljunut ilosta, mutta en ollut yksin. Äiti ajoi autoa ja pikkuveli oli takapenkillä. Ihme oli tapahtunut, hän oli lähettänyt hymyn takaisin. En voinut mitenkään uskoa, että komeannäköinen merivartija voisi kiinnostua luonnollisesta silmälasipäisestä kirjanpitäjästä. Päätin heittäytyä ja mennä virran mukana.
Viestittelin ehkä liiankin vapaasti. Hänen tilinsä näytti vähän keskeneräiseltä, ei ollut vastannut ihan kaikkiin kysymyksiin. Haluatko lapsia kysymyksessä luki ”ehkä”. Se mietitytti. En antanut sen enempää häiritä.
Heti seuraavana arkipäivänä hän oli viestittänyt. Se teki vaikutuksen minuun. Olin onnistunut omalla outoudellani jäämään hänen mieleensä.
”Maailmani tuntui räjähtävän.”
Viestittelimme kaksi viikkoa tiiviisti ja avoimesti. Huomasin, että tulemme ihmeellisen ihanasti toimeen. Meillä riitti keskusteltavaa laidasta laitaan. Vietin huoletonta kesälomaa maalla. Läppä lensi tuosta vain ja vetovoima kasvoi välillämme.
Hän ehdotti täysin itse tapaamista heinäkuun yhdestoista päivä. Pitäisikö meidän nähdä? En ollut
mitenkään varautunut tähän kahden viikon viestittelyn jälkeen. Meni pari sekuntia, kun
kokosin itseni ja luin viestin uudelleen. Maailmani tuntui räjähtävän. Mies haluaa nähdä minut! Ikisinkun! Alavatsassani tuntui painetta. Ruokahaluni katosi.
Kerroin siskolleni ja ystävilleni olevani menossa treffeille. He katsoivat miehen profiilikuvan ja heti
huomasivat hänen treenatut käsivartensa. Minä en huomannut niitä aluksi tai en ainakaan kiinnittänyt niihin mitään sen suurempaa huomiota. Tummat silmät ja hiukset puhuttelivat minua eniten. Siskoni ei varmaan tahtonut tahallaan pelotella minua kun sanoi, että siellä odottaa 55-vuotias Jorma. Netissähän kuka tahansa voi esiintyä millä nimellä tahansa. Mikään ei ole välttämättä siltä miltä näyttää. En halunnut missään nimessä olla pelkuri.
Halusin vain tutustua läpikotaisin
Tulin Turkuun äitini kyydillä turvallisuussyistä. Jos jotain ilmenisi, minun täytyisi vain soittaa hänelle. Surkean suuntavaistoni kanssa eksyin. Jännitin järkyttävän paljon. Pyyhin otsasta valuvia hikipisaroita. Se päivä oli yhtä hellehelvettiä. Laitoin hänelle viestiä, että tulen myöhässä. Minä kun olen aina ajoissa. Nolotti.
Hän tuli ritarillisesti minua puolessa välissä vastaan. Täysin yllättäen hän tarjosi lämpimän ystävällistä halia. Olin odottanut jotain muuta. Kätteleminen toki olisi tuntunut jäykän viralliselta. Eihän tässä oltu mihinkään kokoukseen lähdössä yhdessä kollegan kanssa. Sain hänestä oikein kunnollisen ensivaikutelman.
Hän oli selvästi kohtelias, jokseenkin herttainen ja ainakin huomaavainen. Tietenkin erittäin
puoleensavetävä. Perhoset lähtivät oitis lentelemään vatsassani. Minun kohdallani se oli todella vahvaa ihastumista, ehkä jopa rakkautta ensi silmäyksellä.
Kävelimme Cafe Qwenseliin. Tunnelma oli kutkuttava. Hänellä oli beiget housut ja musta takki. Minulla oli keltainen kukkamekko. Hän osti minulle saksanpähkinäleivoksen ja otti itselleen mustikkapiirakkapalan. Kun istuimme alas, vapauduin jännityksestä.
”Olin varma, että olin nolannut itseni lopullisesti.”
Aloin avautua. Hölisin ennen kaikkea perheestäni, isoäidistäni ja itsestäni. Hän otti kuuntelijan roolin. Olin varma, että olin nolannut itseni lopullisesti. Kahvilan jälkeen menimme kävelylle Vartiovuoren puistoon.
Istuuduimme puupenkille. Hän otti vähän välimatkaa minuun, kädet olivat housujen taskuissa. Istuin rennommin käteni penkin nojalla. Vanha puu oli yläpuolellamme.
Hän saattoi minut samaan paikkaan, mistä oli tullut hakemaan minua. Halasimme toisiamme nyt
pidempään. Olimme selvinneet hengissä. Hän viestitteli myöhemmin, että oli saanut 80 euron parkkisakon. Harmitti hänen puolestaan. Hän sanoi sen olevan sen arvoista.
Sain kuulla, että myös toinen nainen oli lähettänyt hänelle viestiä deittipalvelussa. Pelkäsin
tilaisuuteni menneen siinä. Hän oli vastannut naiselle ja sanonut, että katsoo ensin tämän meidän
juttumme loppuun. Minun onnekseni ehdin napata hänet ensimmäisenä.
Näimme toisen kerran kotikaupungissani, Helsingissä. Olin ostanut jo saman vuoden keväällä kaksi lippua Mamma Mian jatko-osan elokuvanäytökseen. Ostohetkellä minulla ei ollut aavistustakaan, että ensi-illan aikoihin minulla olisi miesseuralainen mukanani.
Näimme toisemme Rautatientorilla. Halasimme jo kauemmin. Perhoset eivät olleet kadonneet minnekään. Elokuvan päätyttyä vaihdoimme puhelinnumeroita. Saman illan aikana viestittelimme jo WhatsAppissa. Tulimme siihen tulokseen, että kumpikin poistaa treffisovelluksen.
Silloin uskalsin ottaa hänen kädestään kiinni
Lähetin jatkuvasti WhatsAppissa viestejä. Hän ei ehtinyt vastaamaan kaikkiin, kun tuli jo uusia. Hän sanoi itsekin, ettei kohta pysy perässäni. Halusin vain tutustua häneen läpikotaisin.
Hän paljasti minulle myöhemmin, mihin oli ihastunut minussa. Poskeni olivat kuulemma söpöt.
Seuraavat treffimme olivat Korkeasaaressa. Riikinkukot olivat tuolloin erittäin äänekkäitä ja enemmän ihmisten ilmoilla. Hän tuoksui huumaavalta, hengitin hänen miehistä tuoksuaan.
Tuli käytyä myös Linnanmäellä. Hän oli pelotellut, että aikoisi säikyttää minut kummitusjunassa. Jotain kummaa siellä tapahtui, koska tunsin kosketuksen selässäni. Hän vakuutti itse olevansa täysin tietämätön asiasta.
Maailmanpyörässä istuimme jo aika lähekkäin toisiamme. Halusin pitää häntä kädestä kiinni.
Hyvästeleminen tuntui haikealta. Yhteinen päivämme oli mennyt yhdessä hujauksessa. Minulla oli tapana äänittää pitkät viestit, kirjoittaminen olisi muuten kestänyt ikuisuuden. Kerran pyysin häntä lähettämään minkä tahansa ääniviestin. Sieltä tuli salon murteella tämmöttii. Mielestäni se kuulosti niin söötiltä.
Hän oli ostanut omakotitalon toukokuussa, ennen kun tiesi edes minun olemassaolostani. Ajatteli asuvansa siellä poikamiehenä.
Kävin hänen luonaan ensimmäisen kerran Salossa elokuun kahdeksas päivä. Hän oli tullut minua vastaan, seisoi junalaiturilla odottamassa. Näin junan oven pienestä ikkunasta hänen hahmonsa.
Istahdin hänen mustaan Skodaansa. Tunnelma oli jännittynyt. Kävimme päiväkävelyllä ja silloin uskalsin ottaa hänen kädestään kiinni. Loppumatkan kävelimme käsi kädessä. Jäin yöksi.
Seuraavana aamuna valkoinen kissa odotti ulko-oven edessä. Se oli aluksi arka, ei uskaltanut tulla heti sisälle. Nimesin sen kullanmuruksi, poikaystävä keksi nimestä lyhennyksen, Kulmu. Kulmu tuli usein käymään, syötimme sitä vuorotellen. Kiinnyimme kovasti Kulmuun.
Sinä kesänä kun aloimme tapailemaan, radiossa soi Mikko Harjun Aikaa on vielä jäljellä kappale. Siitä tuli meidän biisimme. Matkustin Saloon usein bussilla. En kestänyt pitkiä aikoja ilman häntä.
Sen oikean kohdalla suunnitelmat muuttuvat
Joulukuun kolmas päivä tapahtui jotain ennennäkemätöntä. Istuimme yläkerrassa puhumassa tulevaisuuden haaveistamme ja suunnitelmistamme. Tuli kerrottua, että toivoisin hänen olevan joku päivä aviomieheni.
Menin peiton alle piiloon ja hihitys alkoi. Minulla kesti puoli tuntia kerätä rohkeuteni. Kosin häntä. Hän aavisti jotain sen tapaista olevan tulossa. Minä kun luulin olevani vanhan liiton naisia, jotka
odottavat miehen kosintaa. Näköjään sen oikean tullessa vastaan suunnitelmat elävät ja muuttuvat. Oikeastaan en jaksanut enää yhtään odottaa. Halusin mennä nopeasti naimisiin.
Tilasin netistä rakkauslukon ja kaiversin siihen nimet Kulmu ja Kulnu. Kulnu tarkoittaa
kullannuppua. Se oli minun hellittelynimeni. Veimme lukon Turun Teatterisillalle.
Ensimmäisen yhteisen joulumme vietimme vanhempieni luona Itä-Uudellamaalla, Lapinjärvellä. Kihlattuni sanoi ihanasti, että olen joulun sydän.
Poikaystäväni ehti nähdä isoäitini kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla isoäitini oli vielä hyvässä kunnossa, jaksoi kävellä hoitokodin ruokalaan. Toisella kerralla hän oli vuoteenomana. Oli kaatunut loppusyksystä ja joutunut lonkkaleikkaukseen. Tämän jälkeen ei mennyt kuin pari kuukautta ja hän menehtyi tammikuun lopussa 93-vuotiaana.
Olin todella läheinen isoäitini kanssa, parit viimeiset vuodet olin viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa. Luulin, etten koskaan toipuisi isoäitini kuolemasta. Onneksi poikaystäväni tuki minua hautajaispäivänä. Murruin täysin jättäessäni hyvästit arkun luona. Olen niin onnekas, että isoäiti näki minun olevan aidosti onnellinen ja rakastunut.
Isoäitini menehtymisen jälkeen tein suuren päätöksen. Päätin muuttaa kihlattuni kanssa yhteen saman katon alle, keltaiseen omakotitaloon.
Kirjoittaja on tarinan miehen kanssa naimisissa ja heillä on kolme yhteistä lasta.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous