Kun mieli menee paniikkiin

Kun arjen vaatimukset ovat liian kovat, mielen tasapaino järkkyy ja psyyke heittää kuperkeikkaa. Löytyykö asetta paniikkihäiriön ennaltaehkäisyyn?

”Kun ensimmäiset hengenahdistukset tulivat, ajattelin, etten ollut syönyt kunnolla. Kun ”sydänkohtaukset” alkoivat, ajattelin, että olin juonut liikaa kahvia. Kun ahdistuskohtaukset yleistyivät, ajattelin, että tällaista on opiskelijaelämä yhdistettynä osa-aikatyöhön. Tilanne pelästytti, mutta etsin tuntemuksille aina selityksen. Sitten sain tietää, että kyseessä oli paniikkihäiriö.”

Näin kertoo Merja, 26. Huippuluokan yo-todistus vei tuoreen ylioppilaan suoraan sisälle haluttuun opiskelupaikkaan, opintoviikkoja kertyi ennätystahtia ja opintorekisteri täyttyi parhaimmista arvosanoista. Cv sai täytettä aktiivisesta järjestötoiminnasta ja ansiokkaista työsuhteista. ”Tiesin, että minun pitäisi hiljentää vauhtia, mutta toisaalta ajattelin, että on taottava kun rauta on kuuma. Miten voisin kieltäytyä hyvistä työtarjouksista, kun valmistuttuani tarvitsisin työkokemusta pärjätäkseni työmarkkinoilla?”, pohtii 26-vuotias Merja.

Onko olemassa opiskelijaa, jolla ei olisi kalenteri täynnä työvuoroja, tenttejä ja luentoja? Stressi saattaa vallata mielen ja kun uupumuksen myötä askeleet eivät viekään kirjastolle, ahdistus painaa rinnassa. Vapaa-ajan täyttää pitäisi tehdä -mantra ja lomat ovat tenttiin valmistautumista. Sunnuntaiaamun venyminen kolmeen saa aikaan huonon omantunnon ja ainoa ansaittu lepoaika on sairaslomalla. Kun sitten ehtisi vielä sairastaa ilman, että tippuu kursseilta.

Mieli heittää kuperkeikkaa

Kun arjen vaatimukset ovat liian kovat, mielen tasapaino järkkyy ja psyyke heittää kuperkeikkaa. Löytyykö asetta paniikkihäiriön ennaltaehkäisyyn?

”Tiedossani ei ole vastausta miten paniikkihäiriötä voisi ennaltaehkäistä”, kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, YTHS:n johtajapsykiatri Kari Pylkkänen. ”Ongelmana on se, että paniikkihäiriöön on vaikea löytää syytä”.

Paniikkihäiriö on monimutkainen ongelma ja monen asian summa. Parantumista voi kuitenkin auttaa, jos sairauteen puututaan ajoissa ammattiavun turvin. Itseoppineisuus ei auta, sillä järki ja tieto eivät auta tunnekuohun keskellä. Kun sydän tykyttää ja henki ei kulje, järkiajatukset eivät saa oloa normalisoitumaan.

”Olo on kuin yrittäisi siirtää huonekaluja ajatuksen voimalla”, kuvailee Merja kamppailua. ”Järki ja tunteet eivät ole tässä yhtälössä samanvertaisia työkaluja.”

Tilanteen hallitsemattomuutta pahentaa kohtauksien ennustamattomuus. ”Vaikka tietäisinkin millaisissa tilanteissa niitä yleensä tulee, ei kohtauksia voi estää. Tilanteenpelko saattaa toimia jopa moottorina ja laukaista uuden kohtauksen”, jatkaa Merja.

Vaikka paniikkihäiriö voi puhjeta yhtäkkiä, on elämäntilanteella yleensä osuutta asiaan. Fysiologisesti paniikkia torjutaan lääkkeillä, mutta psykoterapeuttisella hoidolla päästään puuttumaan psykologisiin taustatekijöihin; mahdollisiin sisäisiin ristiriitoihin tai piileviin ahdistuksen tai vihan ja pelon tunteisiin.

Merjan taival alkoi tiedonkeruusta.

”Ajattelin, että hyvä, sillä on siis nimi, se ei ole minun vikani ja ennen kaikkea se on parannettavissa, kertoo Merja prosessistaan. ”Sain tietää, että opiskelijan elämäntilanne on hyvin otollinen paniikkihäiriön puhkeamiselle. Elämänmuutokset ja kiire stressaavat ja saavat aikaan ahdistuneisuutta. Aloitin lääkehoidon ja terapiaistunnot. Taustalta löytyi paljon muutakin kuin liian täysi kalenteri. Pelko epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä oli kova.”

Merja ei ole ongelmansa kanssa yksin. YTHS:n nettisivuilta löytyy arvio, jonka mukaan 10 – 30 prosenttia ihmisistä voi kokea ahdistuskohtauksen elämänsä aikana. Suomen Mielenterveysseuran mukaan paniikkihäiriötä esiintyy noin 2 – 4 prosentilla suomalaisista.

”Tarkkoja prosenttilukuja paniikkihäiriön yleisyydestä on mahdoton saada, sillä sitä esiintyy yleensä muiden oireiden yhteydessä. Yleinen se kuitenkin on. Jos YTHS:llä masennus on yleisin ongelma, niin yleiset ahdistuneisuuden häiriöt, joihin paniikkihäiriökin kuuluu, ovat kakkossijalla”, kommentoi Pylkkänen.

Merja sai terapian avulla kohtaukset kuriin ja parantumisprosessi lähti käyntiin. Jälkipyykki mielessä on alkanut. ”Tunnen nyt paremmin omat voimavarani ja tarkkailen aktiivisemmin omia reaktioitani.” Vaikka paniikkihäiriön uusiutumista olisi mahdoton estää, analyyttisyys voisi Merjan mukaan auttaa muun muassa ahdistuneisuuden lievittämisessä.

”Kiire saa aikaan hektisen euforian tunteen eikä silloin välttämättä huomaa ylikuormittumista ennen kuin tilanne on pahentunut ahdistuneisuudeksi, jopa masennukseksi. Tässä vaiheessa omat paniikkikohtaukset katkaisivat arjen kilpajuoksun. Elämänhallinta on hankala laji. Kiireen keskellä pitäisi pystyä pistämään asioita tärkeysjärjestykseen ja kuuntelemaan itseään. Kaikkea ei tarvitse jaksaa ja kaikessa ei tarvitse onnistua. Luovuttaminen ei ole epäonnistumista, välillä se on tervettä järkeä.”

Merjan nimi on muutettu.

Teksti: Heidi Niva / A4 Media Oy (13.1.2005)