Heikki Varonen ja Krista Gustafsson ovat seinänaapureita yrittäjinä. Heikillä on ravintola. Krista pitää kahvilaa ja kahdeksan vierashuoneen hotellia.
Heikki Varonen ja Krista Gustafsson ovat seinänaapureita yrittäjinä. Heikillä on ravintola. Krista pitää kahvilaa ja kahdeksan vierashuoneen hotellia.
Ihmissuhteet

Mathildedal on Suomen tunnetuin överisöpö pikkukylä – mutta mitä siellä tapahtuu, kun turistit ovat poissa?

Millaista on elämä talvella pienessä, hiljaisessa ruukkikylässä, joka kesäisin houkuttelee tuhansia matkailijoita? Mathildedalissa elämäänsä tyytyväiset ihmiset keräävät voimia kesään.
Teksti: Minna Juti Kuvat: Suvi Elo

Kun Riikka Pajunen kohta puolitoista vuotta sitten muutti Espoosta Mathildedaliin, hän oli varma, että vasta alkanut tankotanssiharrastus loppuu siihen. Tuskinpa Mathildedalissa voisi jatkaa harrastusta.

Vielä mitä! Totta kai Mathildedalissa voi harrastaa tankotanssia, vieläpä huippuoh­jauksessa. Nyt Riikalla on talonsa eteisessä tanko lattiasta kattoon. Hän tarttuu siihen, ponnistaa itsensä ylösalaisin ja pyöräyttää kroppansa vauhtiin tangon ympäri – viuh!

– Naapurikylässä Teijossa asuu lajin huipputaitaja ja opettaja Giza Saario. Jopa nyt koronan aikana olen voinut harjoitella hänen opastuksessaan, Riikka kertoo.

Lue lisää:

Mathildedal on pieni kylä

Mathildedal. Ruukin vanhat tehdasrakennukset on aikoinaan suunniteltu varmalla maulla. Niiden kauneus kestää.

Ruukin vanhat tehdasrakennukset on aikoinaan suunniteltu varmalla maulla. Niiden kauneus kestää.

 

Ovet ovat houkuttelevasti auki, vaikka kylässä on hiljaista eikä matkailijoita nyt ole.

Mathildedal on hiljainen, mutta liikkeiden ovat houkuttelevasti auki.

Mathildedal on pieni, noin 140 vakituisen asukkaan kylä meren rannalla, Teijon kansallispuiston kyljessä. Alun perin se kuului Perniön kuntaan, joka vuonna 2009 liitettiin Salon kaupunkiin.

Kylä alkoi kehittyä 1800-luvun puolivälissä, kun sinne perustettiin rautaruukki. Alueen vanhimmat talot ovat noilta ajoilta. Riikka Pajusen ensimmäinen koti Mathildedalissa oli 1839 rakennetussa punaisessa hirsitalossa.

Maaliskuun alun aurinkoisena päivänä Mathildedalissa on kaunista. Kylää ympäröi toiselta puolen meri, toiselta 34 hehtaarin laajuinen Teijon kansallispuisto. Kylän keskellä on Matildanjärvi, kaiken alku: merenpinnan yläpuolella olevasta järvestä vesi kuohui koskena kohti merta. Järven ympäri kiertää noin viiden kilometrin pituinen polku. Nykyisestä kodistaan Riikalla on järvenrantaan vain parin minuutin kävelymatka.

– Käyn lounastauolla usein lenkkeilemässä järven ympäri, hän kertoo.

Riikka Pajunen löysi Teijosta hyvän tankotanssiopettajan.

Riikka Pajunen löysi Teijosta hyvän tankotanssiopettajan.

Mathildedalista on viime vuosina tullut suosittu matkakohde, joka houkuttelee turisteja varsinkin kesällä. Kylässä on noin 500 vapaa-ajanasuntoa, joissa lomiaan viettää useampi tuhat ihmistä. Paikalliset yrittäjät laskevat, että satunnaisia vieraita kylällä käy noin 160 000 vuodessa.

Toistaiseksi näyttää siltä, että korona on vain vahvistanut Mathildedalin suosiota. Viime kesänä matkailijoita oli enemmän kuin koskaan. Samoin tänä vuonna eteläisen Suomen hiihtolomaviikolla. Kylän neljässä ravintolassa ja suklaakahvilassa tehtiin viikon ajan pitkää päivää.

Etätyö maaseudulla sai vierastamaan kaupungin hälinää

Mathildedalin lapset aloittavat koulunkäynnin Teijon kyläkoulussa.

Mathildedalin lapset aloittavat koulunkäynnin Teijon kyläkoulussa.

Viikkoa myöhemmin on taas hiljaista. Aamupäivän aurinko paistaa houkuttelevasti, mutta kylänraitilla ei näy ristin sielua.

Riikka Pajunen on juuri pyörähtänyt eteisessään tangon ympäri ja keikauttaa itsensä taas jaloilleen. Ihan pikkuisen häntä hengästyttää.

Riikka on työelämävalmentaja, joka voi tehdä työtään etänä. Mathildedaliin hän päätyi yllättäen.

– Olin lähdössä kiertämään Suomea ystäväni kanssa kesällä 2019, mutta sairastuin borrelioosiin enkä jaksanut matkustaa. Sen sijaan vuokrasimme mökin Mathildedalista. Haltioiduin paikasta nopeasti, ja jokaisen täällä vietetyn viikonlopun jälkeen tuntui yhä vaikeammalta lähteä takaisin Espooseen. Aloin suunnitella muuttoa tänne pysyvästi.

Paikallisen tuttavan avulla Riikka löysi itselleen talon, jossa hän on asunut 9-vuotiaan tyttärensä kanssa joulusta 2019. Minttu käy koulua viiden kilometrin päässä Teijon kyläkoulussa. Iltapäivällä Minttu ja Riikka saattavat hurauttaa autolla muutamassa minuutissa Teijon laskettelurinteisiin lautailemaan.

– Yleensä siellä on koko kylä, Riikka naurahtaa.

Parasta Mathildedalissa hänen mielestään on kuitenkin turvallisuuden tunne.

– Kaikki tuntevat toisensa, ovat valmiita auttamaan ja katsovat toistensa hyvinvoinnin perään. Lapsetkin aistivat positiivisuuden.

Joka toinen viikonloppu Riikka vie Mintun tämän isän luokse Espooseen. Silloin hän käy hemmotteluhoidossa ja näkee ystäviään.

– Kun tottuu Mathildedalin rauhaan, kaupungin infoähky tuntuu stressaavalta.

Kesän turistimassat eivät Riikkaa häiritse, sillä koti ei ole vilkkaimpien reittien varrella.

– Olen vain onnellinen kaikkien puolesta, jotka pääsevät nauttimaan kylästä ja voimaantumaan Teijon seudun luonnossa. Syksyllä me vakituiset asukkaat valloitamme kylän itsellemme ja käytämme omien yrittäjien palveluita.

Leipureiksi maalle

Elina Rantamäki ja Tuomo Holm suunnittelevat uutta kesäksi. Nyt siihen on aikaa.

Elina Rantamäki ja Tuomo Holm suunnittelevat uutta kesäksi. Nyt siihen on aikaa.

Tie Mathildedalin läpi tekee kylän keskellä 90 asteen kulman. Siinä maamerkkinä Perniön suuntaan seisoo Kyläravintola Terho. Teijoon mentäessä tie ohittaa keltaisen Matildankartanon. Se rakennettiin 170 vuotta sitten ruukinpatruunan kodiksi.

Nyt Tuomo Holm ja Elina Rantamäki pitävät kartanossa artesaanileipomoa ja kyläleipurin kahvilaa. Talo näyttää hiljaiselta. Oven liitutauluun on kirjattu, että paikka on avoinna viikonloppuna.

Kartanon vanhassa salissa istuvat Tuomo ja Perniöstä tullut puutarhuri Tiia Paju. He laativat puutarhasuunnitelmaa. Pian Tiia nousee ja lähtee ulos tutkimaan lumen alta hiljalleen paljastuvia vanhoja istutuksia.

– Korona aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä. On vaikea keskittyä mihinkään, kun ei voi tietää, mitä kesällä tapahtuu. Emme kuitenkaan voi vain odottaa, että kesäkuun alussa avaamme ovet. Nyt yritämme kehittää kesää varten uutta, Tuomo sanoo.

Kartanon takaiselle niitylle on tulossa uutta toimintaa, josta varsinkin Elina on innoissaan.

– Niitty on aikoinaan ollut ruukin työläisten palstaviljelymaa. Nyt siitä tulee herkkuniitty, jolla kaikki on syötävää, hän visioi.

Myös Elina ja Tuomo tulivat Mathildedaliin pakoon Helsingin hektisyyttä. Muutosta on noin kymmenen vuotta. Käytyään jonkin aikaa Salossa töissä he huomasivat, että kylässä voisi elää yrittäjinä. Elina ryhtyi kehittämään kyläleipurin toimintaa, ja Tuomo perusti kyläpanimon, josta hän luopui viime vuonna.

– Emme ole koskaan tavoitelleet maksimaalista tuottoa vaan elantoa itsellemme, Tuomo sanoo.

Mathildedal tarjoaa vieraille yhä enemmän vain paikallisia tuotteita.

Mathildedal tarjoaa vieraille yhä enemmän vain paikallisia tuotteita.

Vaikka turistit ovat heille tärkeitä, Elina ja Tuomo tunnustavat pelkäävänsä idyllisen kylän kasvua. Heinäkuussa kylällä on heidän mielestään liikaa väkeä, mutta toistaiseksi he tekevät kesällä lähes koko vuoden tilin. He toivovat, että Mathildedal pysyy aitona paikkana, jonka toimintaa kehitetään rohkeasti ja ekologisesti yksityiskohtia vaalien.

– Täällä voitaisiin esimerkiksi kävellä nykyistä enemmän. Mathildedal voisi olla autoton, savuton ja hiljainen kylä, jossa musiikki hiljenisi kello 22, Tuomo miettii.

Niina ja Juha tulivat etätöihin maaseudun rauhaan

Niina ja Juha Nenonen ovat olleet Mathildedalissa koronaevakossa jo vuoden.

Niina ja Juha Nenonen ovat olleet Mathildedalissa koronaevakossa jo vuoden.

Mathildedalissa etäisyydet ovat niin lyhyitä, että kilometrin matka Matildankartanolta Niina ja Juha Nenosen vapaa-ajankotiin tuntuu pitkältä. Nenosilta ei enää näe Kyläravintola Terholle. Sen sijaan 15 vuotta sitten rakennetun talon ikkunoista näkyy Kemiönsaari.

Isäntäväki kurottelee vielä pidemmälle. Juha on nettiyhteyksin italian tunnilla viereisessä huoneessa. Niina istuu kodin avotilassa pitkän ruokapöydän päässä ja tekee etätöitä. Hän vastaa Marimekon Japanin markkinoista.

Niina ja Juha ovat helsinkiläisiä. Kaupunkikoti on Kruununhaassa. Viime maaliskuusta lähtien he ovat asuneet Mathildedalissa koronaa paossa.

– Aiemmin kävin Japanissa ainakin neljä kertaa vuodessa. Nyt olen ollut siellä viimeksi viime vuoden tammikuussa. Helsingissä olen käynyt vuoden aikana alle kymmenen kertaa, Niina kertoo.

Juhan italian tunti on päättynyt, ja hän osallistuu keskusteluun.

– Helsinkiin ei ole nyt kiva mennä, sillä siellä tunnelma on apea. Kaduilla ei ole ketään. Olen onnellinen, että voimme olla täällä.

Mathildedalissakin pari on rajoittanut liikkumistaan. Niina käy ruokaostoksilla Per­niössä, muut hankinnat he tekevät netissä.

– Kahviloissa olemme käyneet, sillä h­aluamme tukea paikallisia yrittäjiä näin talvella. Muuten olemme olleet tunkematta it­seämme minnekään.

Juha on jo eläkkeellä, ja hänellä on ollut aikaa osallistua Mathildedalin elämään. Viime kesänä kylän keskustassa avattiin uusi liikuntapuisto, jossa hän on osakkaana. Vanhan, rapistuneen tenniskentän tilalle rakennettiin kaksi uutta tenniskenttää, padel-kenttä ja koko perheelle sopiva adventure golf.

– Meistä on mukavaa, kun kesällä kylällä on vilskettä ja vipinää. Ihmiset ovat täällä vieraillessaan yleensä iloisia. Syksyllä nautimme vuodenajan vaihtumisesta, luonnon upeista väreistä ja sienimetsästä. Vain marras-joulukuu oli kieltämättä vaikeaa aikaa, kun ympärillä oli säkkipimeää, Niina sanoo.

Jatkuva oleskelu kakkoskodissa ja siellä töiden tekeminen eivät ole särkeneet paikan lumoa. Lauantaiaamuna herääminen Mathildedalissa on edelleen ihanaa.

Mathildedal valmistautuu kesään epävarmassa tilanteessa

Krista Pärmäkoski puskee juuri maaliin hiihdon MM-kisojen naisten viestissä. Tulossa on pronssia, eikä Heikki Varonen ole pysyä housuissaan. Hän on seurannut kisaa läppäriltä ravintolansa Ruukin krouvin ruokasalissa. Ruokalista seinällä kertoo, että tänään on tarjottu lounaaksi lohi- ja kinkkukiusausta. Lounaan jälkeen ravintola on mennyt kiinni.

Heikki on nopea käänteissään. Neljä vuotta sitten hän sulki kultasepänliikkeensä Helsingissä Mikonkadulla ja muutti ravintoloitsijaksi Mathildedaliin.

Nyt Heikki ei aikaile, kun hän esittelee naapurinsa Krista Gustafssonin. Kristan vanhemmat omistavat suuren osan ruukin tehtaan vanhoista kiinteistöistä, ja perhe on tehnyt paljon töitä kylän matkailuelinkeinon kehittämisessä. Krista pitää Hotel & Café Mathildedalia.

– Krista on yhdistävä voima meidän yrittä­jien kesken, Heikki sanoo.

– Pakotin yrittäjät yhteistyöhön, Krista nauraa mutta on tosissaan.

– Täällä kukaan ei pärjää yksin. Loppupeleissä olemme vahvoja vain yhdessä, Heikki säestää ja kertoo, että yrittäjät kokoontuvat kerran kuussa keskustelemaan.

Lue lisää: ”Oli päiviä, jolloin peruutuksia tuli 4 000 euron edestä” – Saimaan seudun matkailuyrittäjät kertovat, mikä pelasti huonolta näyttäneen koronakesän

Kaarnalaivassa odotetaan kesää paikat kunnossa.

Kaarnalaivassa odotetaan kesää paikat kunnossa.

Tuleva kesä ja korona mietityttävät kaikkia Mathildedalissa. Jos kesä on normaali ja ihmiset saavat matkustaa, kylässä ei kellään ole hätäpäivää. Kaikille riittää asiakkaita ja yrittäjät palkkaavat kesäksi paljon työvoimaa. Jos tulee sulku, kukaan ei palkkaa juuri ketään.

– Silloin pannaan heinänkorsi suuhun ja katsellaan maailman menoa. En stressaa vielä, kun en voi asialle mitään, Heikki sanoo.

Yllättäen yrittäjät näkevät koronan vaikutuksissa jotakin hyvääkin:

– On tapahtunut paluuta juurille. Nyt osataan pukeutua sään mukaan. Sesonki pitenee, kun selvitään muissakin olosuhteissa kuin kesähelteissä.

Kai Heiskari tekee harjoja kesäsesonkia varten nyt hiljaisessa Kaarnalaiva-kaupassaan.

Kai Heiskari tekee harjoja kesäsesonkia varten nyt hiljaisessa Kaarnalaiva-kaupassaan.

X