Pariterapia vaatii luottamusta. Kuvituskuvassa sydän, joka on solmussa.
Terapia vaatii usein epämukavuuden sietämistä ja ahdistuksen kestämistä.
Ihmissuhteet

Onnistuneen pariterapian voi aloittaa yksinkin – kaksi terapeuttia paljastaa hyvän pariterapian reseptin

Milloin pariterapialla on hyvät mahdollisuudet onnistua? Milloin taas työskentely on vaarassa epäonnistua? Kysyimme kokeneilta terapeuteilta.
Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: iStock

Pariterapia ei tarkoita syytetyn penkille joutumista, muistuttaa psyko­terapeuttina ja perhe-, pari- ja seksuaali­terapeuttina Väestöliiton Terapiapalveluissa työskentelevä Päivi Rinne.

”Jokaisen pariterapiaan tulevan kannattaa kysyä itseltään: ’Olenko valmis työstämään tilannettamme? Riittääkö motivaationi?’ Työskentely lähtee paremmin eteenpäin, jos kumpikaan ei vieroksu liikaa ajatusta terapiaan menemisestä.

Yksi ennakkoluuloista pariterapiaa kohtaan on epäily syytetyksi joutumisesta. Tällöin kerron ihmiselle, että se ei ole todellakaan tarkoitus. Syyttelyllä ei päästä eteenpäin tai toivottuun tulokseen. Ideana on lisätä ymmärrystä suhteesta ja tilanteesta, joka on tuonut parin vastaanotolle. Tapaamisissa pitkälti keskustellaan. Kaikkia kuunnellaan. Vastaanotolla voidaan myös tehdä käytännön harjoitteita.

On mahdollista, että toisella pariskunnasta on isompi luottamus terapiaan. Hänellä saattaa olla aiem­pia onnistuneita kokemuksia terapiassa käymisestä jostain toisesta elämäntilanteesta. Ei haittaa, jos toinen on kokeneempi, kunhan molemmat kokevat olonsa turvalliseksi vastaanotolla eikä kumpikaan ole paikalla toisen painostamana.

Pariterapian voi aloittaa myös yksin. Se ei ole lainkaan huono ajatus. Jumin tai vaikeuksien purkaminen voi lähteä liikkeelle tätä kautta. Jos toinen käy ensin yksin vastaanotolla, muutaman kerran jälkeen puolisokin voi olla valmis tulemaan mukaan. Näin olen nähnyt tapahtuvankin.

”Terapiakäyntien välissä on hyvä, että kotona ei kaiken aikaa vatvota vaikeuksia tai riidellä.”

On tärkeää, että molemmilla on motivaatio ja halu muuttua. Jos niitä ei heti ole, terapeutti voi auttaa niiden löytämisessä. Terapiassa on tärkeää määritellä oma ja yhteinen tavoite. Tavoite auttaa sitoutumisessa ja motivoitumisessa.”

Pariterapia vaatii luottamusta

”Omalla asenteella voi vaikuttaa paljon. Työskentely on pitkälti kiinni siitä, löytääkö pari luottamuksen terapiaan ja terapeuttiin. Vaikka apua haettaessa suhteessa olisi kriisi ja päällimmäisenä tunteena hätä, oma olo voi kääntyä luottavaiseksi. Oma ajatus voi olla esimerkiksi: ’Kyllä tästä päästään, vaikka nyt tekee kipeää’.

Keskeistä on ymmärtää, että kumpikaan parista ei välttämättä ole kokonaan yksin voinut saada aikaan tilannetta, jossa he nyt ovat. Silloin he ymmärtävät, että yhdessähän tähän on tultu. Tärkeää on myös oivaltaa, että kumpikin tulee toista vastaan, jotta ongelmat ratkeavat. Ei riitä, että vain toinen muuttuu.

Joskus kompastuskiveksi voi nousta se, että apua haetaan liian­ myöhään. Toinen onkin jo päättänyt erota ja on lähtökuopissa. Olisikin tärkeää, että terapiaan tullaan ennen kuin vai­keudet kasaantuvat. Usein parit kertovatkin, etteivät selviydy tilanteesta ilman ammattiapua.

Lue myös: Hyvin hoidettu ero kantaa myös seuraavassa parisuhteessa – näin pariterapia voi olla hyödyksi erotilanteessa

Pareja, joiden kanssa työskentely lähtee sujumaan hedelmällisesti, yhdistää usein avoimuus. Ihmiset ovat usein kiitettävänkin avoimia. Terapeuttia ei tarvitse todellakaan säästellä tai epäillä hänen suhtautumistaan ja reaktioita. Tärkeintä on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi sekä kokea olonsa turvalliseksi.

Terapiakäyntien välissä on hyvä, että kotona ei kaiken aikaa vatvota vaikeuksia tai riidellä. Ehdotankin, että kotona käsitellään tilannetta rajattuina, yhdessä sovittuina hetkinä. On rankkaa, jos ollaan koko ajan silmät kurtussa. Molempien pitää saada vetää henkeä ja tehdä jotain ihan muuta tai prosessoida tilannetta itsekseen. Annankin usein pareilleni kotitehtäväksi molemmille mielekästä yhteistä tekemistä.”

Utelias asenne kantaa pariterapiassa

Riitta Rönkä työskentelee perheneuvojana Helsingin seurakuntayhtymässä ja on lisäksi integratiivinen ja psykoanalyyttinen paripsykoterapeutti.

”Onnistuneen paripsykoterapian tärkein juttu on, että parilla on halu tutkia itseään ja suhdettaan. Toki usein työskentelyn alkaessa kumpikin saattaa olla hyvinkin puolustuskannalla eikä mieli ole vielä tutkivainen tai utelias. Takana voi olla loukkaantuminen tai kriisi, josta kumpikin ehkä syyttää toista – ihminen on ahdistuneena hyvin mustavalkoinen! Myös muutos usein pelottaa asiakkaita. Vaikka periaatteessa ihminen haluaisi muuttua, mieli saattaa jarruttaa. Mutta pikkuhiljaa työskentelyn edetessä alkaa tulla tilaa ihmettelylle: ’Ai, noinko se ajattelee? Ai, tästäkö me riidelläänkin!’

”Joudun usein sanomaan ihmisille, että elämään kuuluvat ristiriidat ja erimielisyydet.”

Itsensä miettiminen ei aina ole niin ihanaa hommaa. Terapia vaatii epämukavuuden sietämistä ja ahdistuksen kestämistä – tässä terapeutti tietenkin auttaa – mutta myös kärsivällisyyttä. Asiat ovat monesti monimutkaisia, ja mieli käsittelee niitä pikkuhiljaa. Muutos ei tapahdu hetkessä.

Pariterapia kannattaa aloittaa ajoissa. Jos toinen on jo päättänyt lähteä suhteesta, ei terapiastakaan ole välttämättä hyötyä. Nainen istuu sohvalla puristaen tyynyä, mies seisoo hänen edessään uhkaavana.

Pariterapia kannattaa aloittaa ajoissa. Jos toinen on jo päättänyt lähteä suhteesta, ei terapiastakaan ole välttämättä hyötyä.

Kun ihmiset tulevat hoitoon, moni kuvailee, että yhteys puolisoon on hävinnyt tai heikentynyt. Terapeutin voikin hahmottaa sillaksi itsen ja puolison välille. Hänen tehtävänään on saada hyvä yhteys molempiin. Kun luottamus syntyy, aukeaa tilaa asioiden näkemiseen ja kumpikin alkaa erottaa omaa ajattelua omien vaikeiden tunteiden alta.

Lue myös Kotiliedestä: Mari Rantasila sai apua terapiasta: ”Terapiassa käymistä ei pitäisi hävetä” 

Olen huomannut, että moni odottaa täydellisyyttä elämältään ja parisuhteeltaan. Terapeuttina joudun usein sanomaan ihmisille, että elämään kuuluvat ristiriidat ja erimielisyydet. Ihmisiä auttaa, kun he sisäistävät, että kaikki riitelevät ja että kaikilla on vaikeita aikoja ja että hyvä ei katoa, vaikka vaikeita asioita tutkitaan.

Meissä on kerroksia, tietoisia ja tiedostamattomia. Kun parisuhteessa tulee kipuilua, kaikki eletyn elämän kerroksemme saattavat olla mukana luomassa jumia. Ymmärtämisen vaikeudet puolison kanssa voivatkin olla kokemuksia siitä, ettemme ole tulleet nähdyiksi omine tunteinemme aikaisemmissa suhteissamme, esimerkiksi lapsuudessa. Terapeutin avustuksella voi alkaa nähdä asioiden yhteyksiä.­”

Pariterapia voi antaa kokemuksen siitä, miltä rakentavasti asioista keskusteleminen tuntuu

”Loppujen lopuksi parisuhteessa on paljolti kyse erilaisuuden hyväksymisestä. Onnistuneessa terapiaprosessissa moni pari kasvaa ymmärryksen osalta. Kun alkaa ymmärtää, alkaa nähdä asiat eri valossa. Vaikkei edelleenkään hyväksyisi puolison toimintaa jossain asiassa, ymmärrys lähentää. Kun puoliso seuraavan kerran täyttää astianpesukoneen ”väärin”, voi huomatakin, ettei tapa enää ärsytä. Oma ajatus voi olla: ”Kas, hän tekee noin, ja on erilaisia tapoja toimia. Oma tapani ei ole se ainoa oikea.” Toisin sanoen pystyy antamaan toiselle tilaa olla oma itsensä. Meidän kaik­kien toive parisuhteessa on saada olla oma aito itsensä ja tulla rakastetuksi.

Toisen erilaisuuden ymmärtäminen auttaa kohti sellaista parisuhdetta, jossa voidaan olla eri mieltä ja silti rakastaa. Sellaisessa liitossa ristiriitatilanteista selviydytään yhdessä.

Joskus terapian eteenpäin vievä askel voi olla se, että ihminen saa vastaanotolla kokemuksen siitä, miltä rauhallinen ja rakentava asioista puhuminen tuntuu ja miltä tuntuu, kun saa tunteen kerrotuksi ja se tulee vastaanotetuksi. Sitten alkaa haluta samanlaista keskustelua kotiinkin. Tähän kuuluu olennaisesti myös kuuntelu, eli se, että aidosti kuuntelee toista eikä jo valmistele omaa puheenvuoroaan samalla. Sanon aina pareilleni, että keskusteluille pitää oikeasti raivata tilaa kotona. Ovensuu- tai eteisneuvottelut eivät kerta kaikkiaan toimi.

Pariterapia tuo parhaimmillaan puolisot takaisin yhteen: kuvassa kädet ovat koskettamassa toisiaan.

Pariterapia voi auttaa ymmärtämään sekä omia että puolison tarpeita paremmin.

Moni saa myös herätyksen siitä, että omaa puhettaan kannattaa muuttaa vähemmän kulmikkaaksi. Ei sanokaan: ’Istu alas, mulla on asiaa’, vaan: ’Olisikohan sulla tänään jossain välissä aikaa…?’ Kun Yhdysvalloissa tutkittiin pitkään yhdessä pysyneitä pareja, huomattiin, että heillä oli tapana laittaa aina pehmentäviä alkuja lauseisiinsa, esimerkiksi: ’Voisitko…?’ Parit puhuivat avoimesti ristiriidoistaan, mutta heillä oli kunnioittava tyyli vuorovaikutuksessaan.”

X