Anna-Liisa Tilus on työskennellyt tv-kuuluttajana jo reilut 25 vuotta.
Julkkikset

Anna-Liisa Tiluksen molemmat vanhemmat ovat nyt poissa: ”Viimeinen viikko isän luona lähensi meitä sisaruksia”

Tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tilus sai hyvät eväät elämään suurperheessä Himangalla. Nyt molemmat vanhemmat ovat poissa. Isän kuolinvuoteen äärellä viime syksynä vietetty viikko lähensi sisaruksia ja pyyhki pois teiniajan hankaukset.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Liisa Valonen ja Anna-Liisa Tiluksen kotialbumi

Anna-Liisa Tilus, 57, istuu kerrostalokodissaan Länsi-Helsingissä ja katsoo seinälle, jolle on ripustanut valokuvia elämänsä varrelta. Mustavalkoisessa kuvassa on Anna-Liisan lapsuudenperhe, kolme vanhempaa veljeä, parivuotias Anna-Liisa sekä isä Lauri ja äiti Aino, jonka sylissä on kastepukuun puettu pikkusisko.

– Tässä on nuorimman ja vanhimman lapsen välillä ikäeroa 18 vuotta.

Anna-Liisa Tilus, isä, äiti ja sisarukset 1960-luvun ­puolivälin jälkeen Himangalla.

Aino ja Lauri ­Tiluksen perhe 1960-luvun ­puolivälin jälkeen Himangalla. Anna-Liisa on isänsä sylissä.

Yle TV 1:n kuuluttajana jo reilut 25 vuotta työskennellyt Anna-Liisa puhuu mielellään yhteisöllisestä vanhemmuudesta. Hän on kokenut sen ilot ja edut sekä omassa lapsuudessaan että kasvattaessaan omia lapsiaan. Iina on nyt 31, Sauli 27 ja Leo 24. Pojat tunnetaan jalkapalloammattilaisina. Molemmat pelaavat muun muassa Huuhkajissa eli Suomen A-maajoukkueessa.

– Isäni vanhemmat asuivat Himangalla kanssamme samassa taloudessa koko lapsuuteni ajan. He olivat meille lapsille läheisiä ja kantoivat meistä vastuuta vanhempiemme tukena.

Äidin Alzheimer särki Anna-Liisan sydämen

Himangalle Anna-Liisalla on ollut tapana ajaa pari kertaa vuodessa. Viime syksynä hänen isänsä kuoli kannuslaisessa hoitokodissa 95-vuotiaana.

– On hurjaa tajuta, että olen nyt vanhinta elossa olevaa sukupolvea. Elämä on kaari, ja menen jo sen alenevalla puolella.

Isän kuolinvuoteen ympärille Anna-Liisa kokoontui neljän sisaruksensa kanssa. Siitä jäi hyvä muisto.

– Viimeinen viikko isän luona lähensi meitä sisaruksia paljon. Kaikki vanhat teini-iän hankaukset unohtuivat.

Äitinsä Anna-Liisa menetti jo vuosia sitten. Äiti sairastui Alzheimerin tautiin noin 65-vuotiaana ja menehtyi 72-vuo­tiaana vuonna 1997.

– Kun äiti sairastui, minulle tuli hätä kysellä häneltä mahdollisimman paljon kaikenlaista. Halusin tietää, mikä oli ollut hänelle rakkain laulu, miten hän teki suolakurkkuja, istutti porkkanat tai mikä oli hänen taikinajuurensa salaisuus. Äiti oli käytännön asioissa valtavan taitava.

Aina ajaessaan sairastavan äitinsä luota takaisin Helsinkiin Anna-Liisa itki valtoimenaan.

– Oli niin surullista, kun äiti katosi koko ajan kauemmaksi. Tuntui kuin hän olisi valunut pois sormieni läpi.

Vastaavassa tilanteissa oleville Anna-Liisa haluaa muistuttaa, että Alzheimer-potilas katoaa myös itseltään. Hän ei jankkaa asioita tai ole tunnistamatta läheisiään omasta tahdostaan. Läheisiltä vaaditaan voimia ymmärtää tilanne ärsyyntymättä.

– Lohdullista äidin kanssa oli, että kun enää ei ollut sanoja, oli kosketus. Äitini oli ollut hyvä tekemään käsitöitä. Lähes loppuun asti tuntui, että koskettamalla hän tavoitti jotakin tuttua. Joskus se oli läheisen käsi, joskus kangas, jota hän tunnusteli.

Menetyksiinsä Anna-Liisalla on ollut taito suhtautua realistisesti.

– Me kaikki synnymme tänne ja myös lähdemme täältä pois. On tärkeää oppia elämään tätä hetkeä ja nauttia siitä, mitä meillä on tässä ja nyt, hän sanoo.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 6/2022, jonka on kirjoittanut Minna Juti. Miten Anna-Liisa aikoinaan päätyi Himangalta missiksi ja malliksi Pariisiin asti? Miksi futisäitinä olo oli ihanaa ja mitä hän nyt ajattelee erostaan lastensa isästä? Millaista tv-kuuluttajan työ on kulissien takana? Miten Anna-Liisa hoitaa kauneuttaan ja millaisen hiustyylin hän on ajatellut hankkia tulevaisuudessa? Lue koko juttu numerosta 6/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!

X