Laura Tuomarila
Julkkikset

Anoreksiasta selvinnyt Laura Tuomarila: 5 asiaa, jotka auttoivat paranemaan syömishäiriöstä

Samuli Edelmannin vaimon Laura Tuomarilan, 46, paraneminen anoreksiasta ja bulimiasta kesti kymmenen vuotta. – Hoito vaatii sinnikkyyttä. Minulla oli hyvien jaksojen välissä pahoja takapakkeja, hän sanoo.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Vyöhyketerapeutti Laura Tuomarila, 46, on kertonut avoimesti vuosia jatkuneista syömishäiriöstään ja kirjoittanut aiheesta myös Kaunis minä – Kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjan.

Laura sairastui parikymppisenä ensin anoreksiaan, sitten bulimiaan, ja pahimpina hetkinä hän haki lievitystä ahdistukselleen jopa viiltelystä.

Laura sanoo, että hän sai apua syömishäiriöklinikalta sekä terapiasta, mutta ratkaisevaa parantumisessa oli myös äidin ja aviomiehen Samuli Edelmannin tuki.

Näin Laura neuvoo niitä, jotka – tai joiden läheiset – kamppailevat syömishäiriöiden kanssa:

1. Myönnä että tarvitset apua

”Kun sairastuin, asuin jo poissa kotoa, joten pystyin salaamaan ongelman läheisiltäni melko pitkään. Lopulta kuitenkin ahdistus ja kipu tulivat niin sietämättömäksi, ettei ollut muuta tietä kuin itsetuho tai apu. Silloin kerroin asiasta äidilleni ja hakeuduin hänen tukemanaan hoitoon. Ensimmäinen askel paranemiseeni oli, että myönsin tarvitsevani apua.”

2. Hakeudu terapiaan

”Hoito vaatii sinnikkyyttä. Minulla oli hyvien jaksojen välissä pahoja takapakkeja. Minulle terapiasta oli selkeästi hyötyä. Jouduin kohtaamaan siellä sen itseni, jota olin yrittänyt paeta syömättömyyteen. Samalla kun opin tuntemaan itseäni, ahdistukseni väheni.”

3. Mieti mikä on tärkeintä elämässä

”Tuskin olisin parantunut ilman hyvää parisuhdetta ja lapsia. Ymmärsin, että elämässä on muutakin kuin syöminen. Olin onnellinen perheestäni ja tajusin, että haluan heille vain hyvää. Vähitellen opin arvostamaan myös itseäni sellaisena kuin olen.”

4. Läheisten tuki on korvaamatonta

”Läheiset voivat ilman muuta auttaa, ja mitä varhaisemmassa vaiheessa apua saa, sen parempi. Syömishäiriöisen ajattelumalli on sairas. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta toivon, että läheiset yrittäisivät ymmärtää eivätkä luovuttaisi.

Läheiselle on tärkeintä työntää oma syyllisyys syrjään ja vain yrittää olla läsnä. Sairastunut vaistoaa läheisten syyllisyyden herkästi, mikä voi entisestään pahentaa syömishäiriöisen ahdistuneisuutta ja lisätä huonoa oloa.”

5. Muista, että paraneminen ei tapahdu hetkessä

”Syömishäiriöstä selviytymisen tie on pitkä – minun kohdallani se kesti kymmenen vuotta – ja arvostan sitä, että läheiseni antoivat minulle aikaa parantua.”

Lue myös:

Laura Tuomarila: ”Anoreksia ja bulimia hallitsivat elämääni”

Voiko syömishäiriöistä parantua?

Lena Meriläinen: ”Selvisin bulimiasta, mutta ruoka hallitsee yhä helposti ajatuksiani”

Perheonnea syömishäiriön jälkeen – Linda Lampenius: ”Joudun vakuuttamaan ihmisille, etten ole enää sairas”

X