Julkkikset

Burnoutin rajamailla keikkunut Jaakko Saariluoma on opetellut stressinpurkutapoja: ”Parasta lepoa on tehdä jotain käsilläni”

Jaakko Saariluoma kertoi ystävälleen, että hänen pitäisi hiljentää tahtia. Ystävä huomautti, että Saariluoma sanoi samaa jo neljä vuotta sitten. – Nyt minun on oikeasti tehtävä asial­le jotain.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Kiireisyydestä on tullut aikakautemme normaali olotila, Jaakko Saariluoma sanoo.

Jaakko Saariluoma kertoi ystävälleen, että hänen pitäisi hiljentää tahtia. Ystävä huomautti, että Saariluoma sanoi samaa jo neljä vuotta sitten. – Nyt minun on oikeasti tehtävä asial­le jotain.

Utelias luonne aiheuttaa stand up -koomikko Jaakko Saariluomalle, 55, ajankäytöllisiä ongelmia.

”Olen aikatauluoptimisti. Kuvittelen ennättäväni moneen paikkaan samaan aikaan. Jatkuvasti minusta tuntuu siltä, että päivästä loppuvat tunnit kesken.

Ajanhallinta on ollut minulle aina haastavaa. Taustalla on utelias luonteeni. Vasta nyt 55-vuotiaana olen myöntänyt itselleni, etten ennätä elämässä millään kokea ja oppia kaikkea sitä, mitä haluaisin.

Täyteen ahdetut päivät aiheuttavat minulle stressiä. Kun ohjelmaa on liikaa, minun on vaikeaa nukahtaa tai herään keskellä yötä.

Vaimoni sanojen mukaan ’höhellän’. Se tarkoittaa sitä, että liian kiireisenä en ole läsnä. Ehdin sanoa vain puolet lauseesta, sillä ajatukseni laukkaavat jo seuraavissa asioissa.”

”Korkea verenpaineeni kielii liiallisesti kuormituksesta”

”Pieni määrä stressiä parantaa suorituskykyäni, mutta liiallinen ja pitkään jatkuva stressi laskee sitä.

Olen keikkunut burnoutin rajamailla. Kerroin äskettäin ystävälleni, että minun pitäisi hiljentää tahtiani. Hän huomautti, että sanoin samaa jo neljä vuotta sitten.

Nyt minun on oikeasti tehtävä asial­le jotain, sillä en ole enää viime kesän ylioppilaita. Viisikymppisen on pidettävä huolta itsestään. Korkea verenpaineeni kielii liiallisesta kuormituksesta.”

”Mieleni rauhoittuu, kun saan tehdä jotain konkreettista”

”Olen opetellut stressinpurkutapoja. Parasta lepoa minulle on tehdä jotain käsilläni: pilkkoa vihanneksia, haravoida pihaa, korjata polkupyörää, maalata seinää, puunata purjevenettä tai lajitella muttereita työkalupakkiini.

Mieleni rauhoittuu, kun saan tehdä jotain konkreettista. Se on vastapainoa työlleni, joka on usein kuin ilmaan piirtelyä.

Minulle on tärkeää, ettei palauttavassa puuhastelussani ole aikatauluja. Yläkerran remontti saattaa valmistua jouluksi tai ensi vuoden jouluksi. Vapaa-ajalla tarvitsen välillä täydellistä kiireettömyyttä.”

”Kirjasto on minulle levon tyyssija, kuin kirkko”

”Viime kesänä tein pitkiä työpäiviä ja pidin vain kaksi viikkoa lomaa. Pääsin kuitenkin hyvin lomatunnelmaan, sillä vietin toisen viikoista purjehtimassa ja toisen patikoimassa. Yksinkertainen elämä luonnonhelmassa rentoutti nopeasti.

Olen kunnostanut yhden huoneen kotonamme kirjastoksi. Se on minulle levon tyyssija, kuin kirkko. Sunnuntaiaamuisin istahdan valtavaan nahkaiseen laiskanlinnaani, nostan jalkani rahin päälle ja luen kirjaa.

Tai olen vain. Tosin sitä taitoa minun pitää vielä hieman harjoitella.”

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 9/2022.
X