Finlandia-voittaja Sirpa Kähkönen heitti villin ”uhkauksen” siitä, mitä pukee ylleen palkintoiltaan – tässä hänen oma kirjasuosituksensa
Kirjailija Sirpa Kähkönen suosittelee pimeän ajan väriterapiaksi taidenäyttelyjä.
Sirpa Kähkönen ei sonnustautunutkaan kissapukuun Finlandia-palkinnon pokatessaan. Sirpan valinta tilaisuuteen oli polvipituinen mekko.
Kirjailija Sirpa Kähkönen suosittelee pimeän ajan väriterapiaksi taidenäyttelyjä.
Sirpa Kähkönen kertoi Annalle lempiasioitaan juuri Finlandia-palkintotilaisuuden 2023 alla. Suosikkikirjailija voitti arvostetun vuoden parhaan kaunokirjallisen teoksen palkinnon, jonka saajan valitsi tällä kertaa taiteilija Jorma Uotinen.
”Haaveilen matkasta Pariisiin katsomaan Mark Rothkon näyttelyä, joka on auki vielä kevätkaudella. En haluaisi lentää, joten matka vaatisi aikaa.
Kävin katsomassa Ateneumissa Väriä & valoa -impressionisminäyttelyn. Se oli tähän vuodenaikaan sopivaa väriterapiaa. En ollut aikaisemmin nähnyt esimerkiksi Pekka Halosen syysmaisemaa esittävää teosta, jossa on kauniita, keltaisia lehtiä pyörteenä maalauksen etualalla.
On vähän liioiteltua, että jouluasiat tulevat kauppoihin jo marraskuussa. Minusta esimerkiksi joulutorttuja pitäisi syödä vasta joulukuussa. Sen sijaan muistelen mielelläni virolaista kuumaa viiniä, jota nautitaan aina kylmään aikaan tehdyillä Tallinnan-matkoilla. Se on sikäläistä, tymäkkää hehkuviiniä, jonka juominen on ikivanha tapa lämmitellä.
Luen juuri nyt hirveän hauskaa kirjaa. Lauri Levolan Mauri Erik Schröder Self-Help on höpsö ja viihdyttävä ja täynnä absurdiikkaa. Sitä on ollut kiva lukea flunssassa.
Kun kirjoitin 36 uurnaa -teosta, en kuunnellut mitään muuta kuin oman pääni sisäisiä ääniä. Kirjoitusprosessi oli hirveän intensiivinen ja raju. Muita teoksia kirjoittaessani olen kuunnellut mielelläni esimerkiksi J.S. Bachin musiikkia. Hän on luonut musiikkiinsa uskomatonta arkkitehtuuria ja polyfonista harmoniaa, jota yritän proosassanikin tavoitella.
Ostolistallani on meikkivoidetta. Vaihtelen Smashboxin ja Lumenen CC-voiteen välillä. Olen koettanut opetella vähän meikkaamaan, koska joudun olemaan ihmisten ilmoilla silloin tällöin. Finlandia-palkintojenjakotilaisuutta olen yrittänyt olla ajattelematta. Mutta jos tarve vaatii, käyn ehkä ostamassa jonkin asun. Se voi olla miesten puku, jumpsuit, mekko tai vaikka kissapuku.
Rentoudun, kun saan liikkua ulkona. Puut ovat minulle merkityksellisiä, mutta koska asun kaupungissa, ei lähelläni ole metsää. Pysyvästi minulle tuottaa onnea Helsingin kaupunginteatteria ympäröivä puisto, jossa on tavattoman vanhoja vaahteroita, lehtikuusia ja tammia.
Olen vuokrannut Kuopiosta pariksi viikoksi asunnon. Jos järvi on jo silloin jäässä, aion mennä testaamaan retkiluisteluradan, sillä minusta olisi kiva luistella järven jäällä.
Ihailen isoäitejäni, jotka jaksoivat vaikeiden sotavuosien jälkeen elää ja olla niin huolehtivaisia. On ihailtavaa, kuinka ihminen säilyttää inhimillisyytensä, vaikka häntä koetellaan.
Minulla ei ole mottoa. Olen luopunut kaikista elämänohjeista, koska pidän niitä vaarallisina. Automaattisesti mieleen tulevat motot ovat usein perittyjä eivätkä välttämättä sovi tähän aikaan.”
Juttu on julkaistu Lempiasioita-palstalla Anna-lehdessä 48/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous