Hilkka Ahde on hoitanut vakavasti sairaan miehen ja nyt muistisairasta äitiä – itse hän haluaa aikanaan mieluummin laitokseen
Hilkka Ahde aikoo kirjata omaan hoitotahtoonsa, että muistisairauden tai muun vanhuuden vaivan iskiessä hänet pitää kiikuttaa hoitolaitokseen. – Olisin tyytyväinen, jos saisin seurustella muiden asukkaiden kanssa ja ottaa välillä hömpsyn konjakkia.
– Joka aamu silittelemme, suukottelemme ja halimme.
Hilkka Ahde aikoo kirjata omaan hoitotahtoonsa, että muistisairauden tai muun vanhuuden vaivan iskiessä hänet pitää kiikuttaa hoitolaitokseen. – Olisin tyytyväinen, jos saisin seurustella muiden asukkaiden kanssa ja ottaa välillä hömpsyn konjakkia.
Hilkka Ahde on aina ollut emotyyppiä. Seitsemänvuotiaana hän sylitteli onnellisena vastasyntynyttä pikkuveljeään ja alkoi hoitaa tuttujen lapsia jo 12-vuotiaana. Niin paljon lapset kiinnostivat, että Hilkka opiskeli varhaiskasvatuksen opettajaksi.
Mattinsa Hilkka tapasi alle parikymppisenä, ja 25-vuotiaana hän oli jo kolmen lapsen äiti. Matti matkusti paljon työnsä vuoksi, joten Hilkka oli käytännössä yksinhuoltaja. Roolijako pysyi koko avioliiton ajan. Hilkka huolehti kodista myös siirryttyään työelämään.
– Minulla on aina ollut paljon ylimääräistä energiaa. Muista huolehtiminen on minulle luonteva tapa kanavoida sitä.
Vuonna 2017 Matti oli ollut eläkkeellä vuosia ja Hilkankin eläkeikä alkoi lähestyä. Toiveissa siintelivät leppoisat päivät jossakin lämpimässä golfia pelaillen. Sitten Matti sairastui haimasyöpään. Vaikka alkujärkytys oli suuri, yli 40 vuotta rinnalla kulkeneen puolison hoitaminen tuntui Hilkasta päivänselvältä.
– Toivoimme molemmat, että Matti pystyisi olemaan kotona loppuun saakka.
Hilkka on huolehtinut äidistään täyspäiväisesti pian kolme vuotta. Kun Matti menehtyi vuonna 2019, Kerttu muutti Valkeakoskelta tyttärensä luo Helsinkiin. Jo sitä ennen Hilkka toimi äitinsä omaishoitajana viikonloppuisin seitsemän vuoden ajan oman työnsä ohessa.
– Lähdin perjantaina työpäivän jälkeen ajamaan Valkeakoskelle, jossa minua odottivat pyykit, siivous, ruoanlaitto ja äidin hoito. Sunnuntai-iltana ajoin takaisin kotiin ehtiäkseni maanantaina töihin.
Nyt on paremmin. Hilkka on jäänyt eläkkeelle ja jakaa äidin hoitovastuun yhdessä tyttärensä Tiinan, 40, kanssa. Kun Kertun muuttoa alettiin suunnitella, Tiina tarjoutui muitta mutkitta muuttamaan yhteen äidin ja mummin kanssa: ”Et sä äiti yksin tuosta selviä, mä tulen avuksi.”
”Olen aina viihtynyt sairaaloissa!”
Hilkka on tottunut olemaan se, joka jaksaa. Elämässä on kuitenkin ollut hetkiä, jolloin auttajasta on tullut autettava.
Vuonna 2001 Matti sai potkut Veikkauksen toimitusjohtajan pestistä suurta julkisuutta saaneen häirintäkohun saattelemana. Tukiessaan miestään Hilkka vajosi syvään masennukseen.
– Suuri merkitys toipumisessani oli sillä, että oli läheisiä, jotka repäisivät minut ylös sängynpohjalta ja veivät kävelylle korttelin ympäri.
Ammattilaisten apuun Hilkka on aina turvautunut mielellään. Reilut 10 vuotta sitten hänen voimisteluvuosien kuluttamaan lonkkaansa vaihdettiin tekonivel, toinen lonkka operoitiin vuosi sitten. Sitä pidempään hän on ollut toisten hoidettavana vain lastensa syntyessä; nelisenkymmentä vuotta sitten kun oli tapana, että tuore äiti ja vauva viettivät sairaalassa viikon kerrallaan. Hilkka muistelee aikaa kaiholla, joka naurattaa häntä itseäänkin.
– Olen aina viihtynyt sairaaloissa! Oli ihanaa, kun ei tarvinnut tehdä itse mitään, ruokakin tuli valmiina eteen.
Omaan hoitotahtoonsa Hilkka aikoo kirjata, että muistisairauden tai muun vanhuuden vaivan iskiessä hänet pitää kiikuttaa hoitolaitokseen.
– Olisin tyytyväinen, jos saisin seurustella muiden asukkaiden kanssa ja ottaa välillä hömpsyn konjakkia.
Tiina on tarjoutunut hoitamaan myös äitiään tarpeen joskus niin vaatiessa, mutta sen Hilkka on kieltänyt jyrkästi.
– Se olisi mielestäni liikaa vaadittu. Tiina on oman osuutensa tehnyt jo mummin kanssa.
Mutta Hilkka tuntee tyttärensä ja epäilee, että aiheesta tullaan käymään vielä keskusteluja.
– Tiinassa on aivan upeaa herkkyyttä ja empatiaa. Hän aistii tilanteita ja tarpeita monesti minua paremmin.
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Maria Mäkelä. Jutussa Hilkka Ahde kertoo muun muassa siitä, minkälaista on vanhuksen omaishoitaminen kotioloissa. Lisäksi hän vastaa kysymykseen, ehtiikö hän käydä treffeillä! Lue koko juttu Annasta 50/2022 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Hoidimme miehen isää 13 vuotta joka päivä oman työn ohella,kunnes hänen kuntonsa heikkeni ja palvelutalo otti hoitovastuun .Kävimme edelleen hänen luonaan joka päivä ,kunnes hän nukkui pois .
Nyt olen mieheni omaishoitaja .
Sen olen päättänyt samoin,kuin Hilkka,että minun kuntoni heiketessä on paikkani palvelutalo tai mikä lieneekin .En halua missään tapauksesssa sälyttää hoitovastuuta lapsillemme .
Kaikkea hyvää Hilkalle tulevaisuuteen toivon .
Kommentit
Helpommalla lähisukulaiset pääsee, kun jokainen vanhus menisi laitoshoitoon tai kotihoito järjestyy ilman sotaa terveysasemien tai lapset ajetaan pakolla lähihoitajiksi.
Vanhempien asennekin, että lasten kuuluu omansa hoitaa on nykymaailmasta kaukana.
Uusi hieno Sote tämänkin varmasti hoitaa, mutta kas saanko vähän vaan epäillä, joten jokainen pysyköön suorilta jaloin terveenä omaan loppuunsa saakka ilman kenenkään apuja.
Hoidimme miehen isää 13 vuotta joka päivä oman työn ohella,kunnes hänen kuntonsa heikkeni ja palvelutalo otti hoitovastuun .Kävimme edelleen hänen luonaan joka päivä ,kunnes hän nukkui pois .
Nyt olen mieheni omaishoitaja .
Sen olen päättänyt samoin,kuin Hilkka,että minun kuntoni heiketessä on paikkani palvelutalo tai mikä lieneekin .En halua missään tapauksesssa sälyttää hoitovastuuta lapsillemme .
Kaikkea hyvää Hilkalle tulevaisuuteen toivon .
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous