Meteorologi Liisa Rintaniemi iltatähdestään: puolison ehdottelu sytytti vauvakuumeen 10 vuoden tauon jälkeen
Liisa Rintaniemi, 43, odottaa kolmatta lastaan ja valmistuu lähitulevaisuudessa kolmanteen ammattiinsa, lääkäriksi. Haasteita rakastava Liisa uskoo, että elämässä voi availla uusia ovia lähes loputtomasti.
Liisa Rintaniemi uskoi pitkään perheen lapsiluvun olevan täynnä.
Liisa Rintaniemi, 43, odottaa kolmatta lastaan ja valmistuu lähitulevaisuudessa kolmanteen ammattiinsa, lääkäriksi. Haasteita rakastava Liisa uskoo, että elämässä voi availla uusia ovia lähes loputtomasti.
Voi miten ihana pieni nöyhtäpää tuollakin on! Meteorologi Liisa Rintaniemi katsoo lounasravintolan naapuripöytään, jossa muutaman kuukauden ikäinen vauva jokeltelee. Kolmatta lastaan odottava Liisa on itse nyt raskautensa puolivälissä. Laskettu aika on syyskuussa.
Liisan edellisestä raskaudesta on kulunut jo miltei 10 vuotta. Pitkään hän uskoi perheen lapsiluvun olevan täynnä ja myi kauan sitten kaikki vauvatarvikkeetkin pois. Mutta parin viime vuoden aikana Liisan puoliso ryhtyi yhä useammin ehdottamaan: mitä jos kuitenkin vielä yksi? Pian Liisakin huomasi vauvakuumeen heräävän.
– Kun oli mahdollisuus vielä kerran yrittää avata tämä ovi, niin ajattelin, että mikä ettei. Ei ole itsestäänselvyys tulla raskaaksi tässä iässä.
Toistaiseksi vauvan tuloon ei ole ehditty vantaalaisessa perheessä varautumaan materiaalisin hankinnoin, mutta tulevat isoveljet, 9- ja 12-vuotiaat pojat odottavat nuorempaa sisarusta innolla.
– Alkuun pojat olivat kovin yllättyneitä uutisesta, mutta nyt he ovat jo ottaneet puheissaan syntymättömän vauvan osaksi perhettä ja suunnittelevat asioita, joita hänelle opettavat. Tuntuu, että odotamme vauvaa koko perhe yhdessä.
Tosin Liisa epäilee, etteivät pojat vielä ehkä ymmärrä, mitä tuleman pitää, kun pieni vauva tulee osaksi arkea. Hän itse suhtautuu odotukseensa rennoin mielin eikä tunnusta jännittävänsä tulevaa elämänmuutosta.
– Vauvan sukupuoli tulee meille yllätyksenä. Poikienkaan kohdalla emme selvittäneet sitä etukäteen. Se kyllä tulee ilmi aikanaan.
Tulevalta vauva-ajalta Liisa toivoo yhtä asiaa – sitä, että hän osaisi pysähtyä herkemmin hetkeen ja nauttia kiireettömistä päivistä. Edellisellä äitiysvapaallaan hän ryhtyi pitämään sisustusaiheista blogia ja päätti hakeutua uudelle uralle: lääkäriksi.
Liisa Rintaniemi on valmistunut myös lennonjohtajaksi
Minusta tulee isona sisustusarkkitehti. Se on ensimmäinen lapsuuden uraunelma, jonka Liisa muistaa. Hän piirteli asuntojen pohjapiirustuksia lehtiöihinsä. Liisan käytännönläheinen luonne osoitti olemassaolonsa kuitenkin jo tuolloin: kun lama-aikana uutisoitiin arkkitehtien kärsivän työttömyydestä, tyttö hylkäsi haaveensa.
Liisa varttui Laukaassa Keski-Suomessa ja vietti siellä elämänsä ensimmäiset 19 vuotta. Hänen vanhempansa olivat fysiikan- ja matematiikan opettajia samalla yläasteella ja lukiossa, jossa Liisa ja hänen kaksi veljeäänkin kävivät. Liisa oli ahkera ja tunnollinen koululainen, jonka mielestä opiskelu oli mukavaa.
Luonnontieteet ja matemaattiset aineet tuntuivat kiehtovilta. Erityisesti maantiedon oppikirjassa ollut meteorologi Seija Paasosen haastattelu säväytti 15-vuotiasta Liisaa. Siinä kävi ilmi, että meteorologia olisi fysiikan yliopisto-opintojen suuntautumisvaihtoehto.
– Silloin ymmärsin, että säiden ja vuodenaikojen vaihtuminen oli seurattavissa fysiikan keinoin. Se iski tajuntaani sellaisella voimalla, etten enää nähnyt mitään muuta suuntaa.
Liisa opiskeli fysiikkaa ja meteorologiaa Helsingin yliopistossa. Kesätöinään hän teki säähavaintoja Helsinki-Vantaan lentokentällä kiitoteiden risteyksessä olevassa pienessä kopissa ja työskenteli lentokentän sääneuvonnassa.
Lentokentät olivat tulleet tutuiksi jo Liisan lapsuudessa, koska hänen isänsä harrasti purjelentoa. Liisa nautti työskentelystä lentokentällä ja harkitsi uraa lentäjänä. Pituus ei kuitenkaan riittänyt pääsyvaatimuksiin. Hän hakeutui lennonjohtajan koulutukseen, vaikka meteorologin opinnot olivat autuaasti kesken.
Valmistumisensa jälkeen Liisa teki osa-aikaisesti lennonjohtajan töitä Lappeenrannassa. Kun MTV3 ilmoitti hakevansa meteorologia, Liisa kävi koekuvauksissa ja sai paikan. Jonkin aikaa hän teki molempia töitä samaan aikaan, mutta reissaaminen kävi raskaaksi. Lopulta meteorologin työ Helsingissä voitti. Siellä asui myös tuore poikaystävä, Liisan nykyinen aviomies.
Tavoite lääkiksen opinnoista vaati suunnittelua ja uhrauksia
Äitiys pistää pohtimaan asioita uudelta kantilta. Sen Liisa Rintaniemi huomasi ollessaan äitiysvapaalla ensimmäisen poikansa syntymän jälkeen vuonna 2010 ja uudelleen kuopuksensa kanssa vuonna 2013.
– Kun sain pienen breikin työelämän suorittamisesta, omaa elämää oli aikaa mietiskellä syvemmin. Mitä haluan tehdä, missä asua, millä alalla jatkaisin?
Siihen aikaan Liisa ja hänen puolisonsa pohtivat mahdollisuutta muuttaa pois pääkaupunkiseudulta jossakin vaiheessa. Meteorologian alan työt ovat pääasiassa keskittyneet Helsinkiin. Liisa mietiskeli uutta alaa, jolla työllisyysmahdollisuudet olisivat hyvät asuinpaikasta riippumatta.
Parin vuoden ajan hän pyöritteli lääketieteellisen pääsykoekirjoja käsissään. Vuonna 2014 ajatus oli kypsynyt tarpeeksi. Liisa pänttäsi vuoden ajan pääsykokeisiin.
Tavoite vaati suunnittelua ja uhrauksiakin. Perheen kuopus aloitti päiväkodin juuri kävelemään oppineena taaperona 1,5-vuotiaana, jotta äiti saisi päivisin lukurauhan. Se oli aiemmin kuin Liisa oli alun perin suunnitellut.
– Panostin pääsykokeisiin lukemiseen toden teolla, koska ajattelin, ettei minulla ole mahdollisuutta yrittää tässä iässä montaa kertaa.
Kova työ kannatti. Hän pääsi sisään Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä keväällä 2015.
Liisan puoliso tuki häntä uudessa urahaaveessa
Miten olet saanut ajan riittämään kaikkeen? Tätä kysymystä Liisalta tiedustellaan usein. Vastaus on hieman yllättävä: ajanhallinta on ollut yksinkertaista meteorologin työn ansiosta.
– Aikaiset aamu- ja myöhäiset iltavuorot ovat mahdollistaneet sen, että olen saanut opiskeltua päivisin. Olen koko ajan pystynyt käymään töissä samalla, kun olen opiskellut.
Suuren kiitoksen hän lausuu myös puolisolleen, joka on tukenut määrätietoista vaimoaan. Arkiaskareet ovat jakautuneet tasapuolisesti.
Myös Liisan puoliso opiskeli itselleen aikuisiällä uuden korkeakoulututkinnon. Molemmilla on siis riittänyt ymmärrystä toisen urahaaveille.
– Olemme tehneet ratkaisut yhdessä. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa tätä kaikkea yksin.
Vaativa työ, haastavat opinnot ja lapsiarki ei silti ole ollut helppo yhtälö.
– Olen kyseenalaistanut tekemäni ratkaisut moneen kertaan, Liisa myöntää.
Erityisesti opintojen 3. ja 4. vuosi olivat vaikeat. Silloin Liisan päivät työvuorojen ja opintojen yhdistelminä kestivät helposti kellon ympäri.
– Aika monta kertaa kysyin itseltäni, onko tämä oikein, kun näin lapsiani liian usein vain iltaisin nukkumassa sängyissään. Voinko pistää näin paljon paukkuja tällaiseen projektiin, kun minulla on pienet lapset kotona?
Kun opintoja oli takana neljä vuotta, hän päätti pitää välivuoden ja keskittyä perheeseensä. Ajatus opintojen lopettamisesta ei silti vilahtanut kertaakaan mieleen.
– Oli aika huilata. Olin ollut liikaa poissa perheeni elämästä.
Tuon vuoden aikana alkoi koronapandemia. Kun Liisa oli taas valmis opiskelemaan, valtaosa luennoista ja seminaareista pidettiin etäyhteyksien välityksellä ja vain potilasopetuksia varten tultiin paikan päälle sairaalaan. Aikaa säästyi ja arki helpottui, kun Meilahden kampukselle matkaamisen sijaan hän saattoi kuunnella tarvittavan kotikoneen ääreltä.
Liisa Rintaniemi: ”Lisbet e -blogi on minulle jonkinlaista terapiaa”
Tekemäni ratkaisut ovat olleet oikeita. Sen Liisa Rintaniemi tietää nyt, kun lääkärin tutkinto alkaa olla loppusuoralla.
– Minulla olisi varmasti ollut kevyempiäkin vaihtoehtoja avartaa näköalojani, mutta en kadu päätöksiäni. Olen rakastanut opiskelua.
Rohkeus tarttua uuteen on aina vienyt häntä eteenpäin. Toisaalta hän ihailee ihmisiä, jotka ovat pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti kehittäneet itseään alallaan ja jaksaneet uurastaa saman asian parissa.
– Välillä melkein nolottaa, että olen tehnyt niin monenlaista. Olen joka puolen huseeraaja, joka haluaa osata kaikkea. Sen vuoksi en ole huippuhyvä missään.
Liisa kertoo aina olleensa kiinnostunut tyylistä ja muodista. Äitiysvapaalla 10 vuotta sitten hän ryhtyi pitämään sisustus- ja tyyliaiheista Lisbet e -blogiaan. Sen kuvista välittyy tunnelma siististä ja pelkistetystä, kauniista harmonisesta kodista. Todellisuudessa perheen arjessa askareet on välillä jätetty suosiolla tekemättä.
– Koti ei ole näinä vuosina aina ollut ihan ”mintissä”. Joku nurkka on aina vähän rempallaan, hän sanoo ja nauraa.
Blogiaan hän kuvailee omaksi ”arjen fantasiakseen”.
– Valokuvat blogissani ovat tietyllä tavalla pakopaikka todellisuudesta. Ehkä se on myös jonkinlaista terapiaa: voin katsoa jotain kaunista kameran linssin läpi hetken, vaikka pyykkivuori olisi todellisuudessa vieressäni.
Moni luulee hänen olevan säntillinen ihminen. Se ei pidä paikkaansa.
– En ole hirveä stressaaja tai niin tunnollinen, että polttaisin itseni loppuun. Olen terveellä tavalla laiska ja jarrutan aina ennen, kun menee yli. Jos huomaan uupuvani, teen vain välttämättömän.
”Jos tutkinto kestää vuosia, jo opintoja pitää rakastaa”
Kun Liisa muutama vuosi sitten kertoi julkisesti aloittaneensa uuden uran opiskelun, hän sai sosiaalisen median kautta paljon yhteydenottoja. Monet kysyivät, miten perheen arjen ja opintojen yhdistäminen onnistuu.
Liisan mielestä tärkeintä on pohtia, mikä itselle on tärkeää. Jos uutta uraa lähtee tavoittelemaan, sen täytyy olla mielekästä.
– Jos uuden tutkinnon suorittaminen kestää vuosia, jo opintoja pitää rakastaa – ei vain sitä, mikä opiskelujen jälkeen odottaa.
Varttuneemmalla iällä opiskelussa on hänen mielestään etunsa. Ajankäyttö on tehokkaampaa.
– On myös hyvä, että elämässä on muutakin kuin opiskelut, jotta pänttääminen ei nielaise koko minuutta. Minä en kokenut kovia paineita, koska opiskelu on koko ajan luksusta – jotain, mitä saan tehdä itselleni.
Juuri nyt Liisa viimeistelee opintojaan. Hän uskoo saavansa suoritukset kokoon ennen vauvan syntymää, lukuun ottamatta yhtä kuukauden mittaista harjoittelujaksoa.
Opintoihin kuuluvan harjoittelun sekä meteorologin työnsä ohella Liisa on myös tehnyt päivystystyötä pääkaupunkiseudun sairaaloissa.
Lääkärin työssä häntä kiehtoo ammatin monipuolisuus. Se, että uraa voi tehdä terveyskeskuksessa, sairaalassa tai vaikka opettajana tai tutkijana. Myös ongelmanratkaisu ja ihmisten kohtaaminen tuntuvat hänestä merkityksellisiltä.
– Harjoittelen vielä vuorovaikutustaitojani istuttuani 20 vuoden ajan tietokoneella. Oma lähestymistapani on aika rationaalinen ja analyyttinen, mutta vastaanotolle tulevalla ihmisellä on pelko terveydestään.
Liisa jää raskausvapaalle elokuussa. Tarkempia suunnitelmia sen kestosta tai päivämääristä hän ei ole tehnyt.
– Mieheni on toivonut voivansa pitää pitkän vanhempainvapaan.
”Uusia ovia voi availla lähes loputtomasti”
Liisa Rintaniemi sanoo olevansa edelleen yhtä utelias kuin parikymppisenä. Iän myötä muiden miellyttämisen tarve on vähentynyt. Itsetuntemus sen sijaan on lisääntynyt.
– Olen ymmärtänyt olevani aika introvertti ja otan surutta itselleni omaa aikaa. Silloin näprään blogini parissa ja otan kuvia.
Pitkät kävelylenkit kotiseudulla Vantaalla ovat paras rentoutumiskeino.
– En koskaan kulje samaa reittiä vaan etsin aina uuden polun, joka johdattaa eteenpäin.
Nelikymppinen nainen nähdään hänen mielestään nykypäivänä potentiaalina ihan eri tavalla kuin vielä 20 vuotta sitten.
– Tässä iässä oleva nainen voi vielä valmistua uuteen ammattiin ja vauvahaavekin saattaa toteutua. Silti ehdin tekemään vielä vaikka mitä, koska työuraakin on todennäköisesti jäljellä vuosikymmeniä.
Välillä hän haaveilee ajatuksesta, että olisi kuusikymppisenä nuorimman lapsensa ylioppilasjuhlissa – ja todennäköisesti vielä työelämässä.
– Pidän siitä, että elämässä on haasteita. Olen todella utelias luonne ja sanon herkemmin kyllä kuin ei. Näen elämän mahdollisuuksina. Uusia ovia voi availla lähes loputtomasti.
Juttu on ilmestynyt Annassa 20/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous