Pirjo Nuotio olisi kaivannut läheisempiä välejä vanhempiinsa.
Pirjo Nuotio olisi kaivannut läheisempiä välejä vanhempiinsa.
Julkkikset

Pirjo Nuotion vaikea suhde isään päätyi välirikon kautta sopuun: ”Otin häneen yhteyttä hattu kourassa, velvollisuudentunnosta”

Uutisankkurina tutuksi tulleen Pirjo Nuotion isä oli Pirjon syntyessä 17-vuotias. Isä ja Pirjo kirjoittivat samana keväänä ylioppilaiksi ja opiskelivat yhtä aikaa yliopistossa, mutta heidän välinsä olivat tuolloin täysin poikki. Tultuaan äidiksi Pirjo nieli ylpeytensä ja rakensi uuden suhteen isäänsä. 
Teksti: Minna Juti Kuvat: Liisa Valonen ja Pirjo Nuotion kotialbumi

Kip-kap-kop, kip-kap-kop… Nilkkaremmikenkien korot iskevät valokuvastudion lattiaa, kun Pirjo Nuotio, 69, kävelee vaihtamaan vaatteita. Stylisti Liisa Kokko viipottaa lenkkareissaan perässä, ja kohta kuuluu taas kip-kap-kop. Oranssi villapaita on vaihtunut vihreään, kun Pirjo palaa nopein askelin kameran eteen.

– Lisäätkö vähän luomiväriä tuohon, Pirjo pyytää meikkaajalta kurkistettuaan peiliin.

– Ja panisitko pikkuisen huulipunaa huulten keskelle ja huulikiiltoa reilusti päälle, hän ehdottaa.

Kuvaamme Annan kansikuvaa, ja mallin otteista näkee, että hän on ammattilainen. Pirjo Nuotio ehti istua kameran edessä ja hymyillä olohuoneissamme ensin tv-kuuluttajana ja sitten uutisankkurina yhteensä 43 vuotta. Kuusi vuotta sitten hän jäi eläkkeelle Mtv:stä. Vielä vuoden ajan hän teki töitä uutisissa kaksi iltaa viikossa oman yrityksensä piikkiin. Se oli pehmeä lasku.

Nykyisin häntä pyydetään yhä joskus juontamaan yleisötilaisuuksia, moderoimaan keskusteluja ja kouluttamaan puhetyöläisiä. Pirjo menee, jos työ tuntuu hänestä kiinnostavalta, mutta suurta hinkua töihin hän ei enää tunne.

– Haluan antaa tilaa nuoremmille. Moni heistä tarvitsee työtä kipeämmin kuin minä.

Ajatukseen kiteytyy jotakin Pirjolle hyvin ominaista. Hän on huolehtija, jonka velvollisuudentunto herää, kun hän huomaa jonkun tarvitsevan apua.

– Se juontaa lapsuudesta. Olen ison perheen esikoinen.

Lapsuus kasvatti hänestä selviytyjän.

Nelivuotias kiharatukka vietiin Hämeenlinnassa valokuvaamoon.

Nelivuotias kiharatukka vietiin Hämeenlinnassa valokuvaamoon.

Vanhemmat menivät naimisiin presidentin erikoisluvalla

Esiintymisviettiä? Sekö vei Pirjon 21-vuotiaana televisioon?

Hän syntyi ja kasvoi Hämeenlinnassa. Polvenkorkuisena, 3–4-vuotiaana Pirjo seisoi tuolilla äidinäitinsä Helvi-mummon luona ja lausui tälle Katekismuksesta ulkoa oppimansa käskyt, uskontunnustuksen sekä rukoukset ja lauloi pyhäkoulussa oppimiaan lauluja.

Isä oli opettanut Pirjon jo tuolloin lukemaan. Perhe ei ollut uskonnollinen, mutta kotona ei ollut juuri muita kirjoja kuin Aapinen. Helvi-mummon luona olivat Raamattu ja Katekismus. Raamattu oli kolmevuotiaalle liian vaikea, mutta Katekismusta hän osasi lukea.

Seurakunnan tyttökerholaisena hän kiersi sunnuntaisin vanhainkodeissa ja kehitysvammaisten hoitolaitoksissa laulamassa. Se oli Pirjon mielestä mukavaa, eikä muunlaisia harrastuksia vähävaraisen perheen lapselle 1950-luvulla juuri ollutkaan tarjolla.

Pirjon vanhemmat olivat menneet naimisiin alaikäisinä presidentti Juho Kusti Paasikiven myöntämällä erikoisluvalla. Äiti oli tuolloin 17, isä 16.

– Presidentin allekirjoittama lupapaperi on minulla edelleen tallessa, Pirjo kertoo.

Isä ehti täyttää 17 Pirjon syntymän aikoihin. Nuori mies oli vaativa ja kunnianhimoinen kasvattaja. Kellonajatkin kolmivuotiaana oppinut Pirjo koki sen myöhemmin vielä monta kertaa.

Isä tuli kesälomalla Ruotsista katsomaan 6-vuotiasta tytärtään.

Isä tuli kesälomalla Ruotsista katsomaan 6-vuotiasta tytärtään.

Pirjo kasvoi mummilassa ja uusperheessä

Vanhemmat erosivat, kun Pirjo Nuotio oli viiden. Isä lähti Ruotsiin töihin, ja äiti meni pian uusiin naimisiin. Seuraavien viiden vuoden aikana Pirjo sai neljä pikkusisarusta, kolme siskoa ja veljen.

Elämä Suomessa 1950–60-luvuilla oli usein vielä aikamoista taistelua. Maa toipui sodasta, ihmiset olivat köyhiä ja asuivat ahtaasti.

– Meitä oli jo neljä lasta, kun asuimme 24 neliön kodissa omakotitalon yläkerrassa, Pirjo muistaa.

Pieneen asuntoon tuli sentään vesi sisälle. Edelliseen kotiin Pirjo muistaa auttaneensa äitiä kantamaan vettä. Kotona äiti keitti kattilassa pikkusiskojen harsovaipat. Vessassa käytiin ulkona.

– Sisarukseni voivat nykyisin nauraa tälle, mutta minulle on jäänyt tunne, että huolehdin heistä aika paljon. Otin jo pienenä vastuuroolia, Pirjo sanoo.

Samaan aikaan Pirjo kasvoi sekä mummolassa että uusperheessä.

– Nykyisin tiedetään, että lapsen kehitykselle on tärkeää, että hänellä on lähellään edes yksi hänestä välittävä, luotettava aikuinen. Minulle se oli Helvi-mummu. Äidillä ei ollut minulle paljon aikaa, mutta en koskaan tuntenut jääväni osattomaksi, koska Helvi oli lähellä. Kaikki parhaat lapsuusmuistoni liittyvät häneen.

Pirjo vietti mummun luona useimmiten yötkin. Myöhemmin teininä, kun illat Kirkkopuistossa venähtivät kavereiden kanssa, Pirjo huhuili mummun ikkunan alla, kunnes tämä heitti hänelle avaimen.

– Sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin joku hänet muistaa. Helvi pyörii edelleen mielessäni jatkuvasti.

Pirjo Nuotio pikkusiskonsa Jaanan kanssa. Jaana Karrimaa teki työuransa kuntahallinnossa ja oli muun muassa Harjavallan kaupunginjohtajana.

Pirjo pikkusiskonsa Jaanan kanssa. Jaana Karrimaa teki työuransa kuntahallinnossa ja oli muun muassa Harjavallan kaupunginjohtajana.

Isä vaati ehdottomasti, että Pirjo menee oppikouluun

Oppikouluun pyrkiminen oli 1960-luvulla iso juttu. Se ei ollut kaikille ollenkaan selvää. Pirjon äiti oletti, että esikoinen menee ammattioppiin ja ryhtyy mahdollisimman pian elättämään itsensä.

Isä oli palannut Ruotsista ja oli tiukasti toista mieltä.

– Isä oli ehdoton. Hän lupasi maksaa oppikouluni ja vahti myöhemmin, että tein läksyni ja pärjäsin.

Pari vuotta Pirjon jälkeen isä aloitti itse oppikoulun Käpylän iltaoppikoulussa Helsingissä. Lukion Pirjo ja isä aloittivat yhtä aikaa, ja keväällä 1971 molemmat kirjoittivat ylioppilaiksi.

Syksyllä kumpikin aloitti opinnot Helsingin yliopistossa.

– Haaveilin psykologin ammatista mutta pääsin fonetiikan laitokselle opiskelemaan puheterapeutiksi. Isäni aloitti samaan aikaan maa- ja metsätieteellisessä.

Isä ja tytär opiskelivat molemmat rivakasti, ja vaikka kumpikin teki opiskelujen ohessa töitä, he valmistuivat maistereiksi viidessä vuodessa. Pirjo luki tentteihin linja-autossa matkustaessaan kahtena päivänä viikossa Lohjan maalaiskunnan neuvoloihin ja kansakouluille harjoituttamaan lasten äännevirheitä. Viimeisenä opiskeluvuonna hän myös jo aloitti tv-kuuluttajana.

– Puhetekniikan luennoitsija oli töissä Mtv:ssä, ja hän ehdotti, että voisin mennä sinne koekuvaukseen. Peyton Place oli silloin suosikkiohjelma. Ystäväni kuunteli, kun harjoittelin opiskelija-asuntoni pienen lukulampun valokeilassa kuuluttamaan, että kohta alkaa Peyton Place.

Voisi luulla, että yhteinen opintie olisi yhdistänyt isää ja tytärtä. Toisin kävi.

– Välimme kiristyivät jo teinivuosinani ja olivat pitkään täysin poikki. Olin isän mielestä liian villi. Hän ei hyväksynyt meikkaamista, eikä poikiakaan olisi saanut olla kuvioissa. Kun pääsimme ylioppilaiksi, emme muistaakseni edes onnitelleet toisiamme.

Pirjon puheessa kuuluu muisto siitä, millaista lasten kasvatus hänen lapsuusvuosinaan vielä oli.

– Se oli usein nöyryyttävää ja fyysistä. Lapsia ei kannustettu, mieluummin patistettiin. Selkäsaunojakin annettiin.

Toimiessaan myöhemmin 1980-luvulla Mannerheimin Lastensuojeluliiton koulutuspäällikkönä Pirjo oli organisoimassa vanhemmille ja kasvattajille suunnattuja kursseja, joilla tuotiin kasvatukseen lasta entistä paremmin ymmärtäviä uusia tapoja.

Pirjo Nuotio kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1971 samaan aikaan kuin isänsä, johon välit olivat tuohon aikaan huonot.

Pirjo kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1971 samaan aikaan kuin isänsä, johon välit olivat tuohon aikaan huonot.

”Olisin kaivannut läheisempiä välejä sekä äitiini että isääni”

Aikuisiällä Pirjo otti taas yhteyttä isäänsä.

– Tein sen hattu kourassa velvollisuudentunnosta. Halusin muun muassa, että hän tuntisi lapseni.

Yhteistä aikaa he viettivät paljon oopperassa ja konserteissa. Isän veli oli oopperalaulaja Pekka Nuotio, joka oli tehnyt kansainvälisen uran ja esiintynyt muun muassa Metropolitan-oopperassa New Yorkissa ja Sydneyn oopperatalon avajaisissa.

– Pekan uran seuraaminen oli meille yhteinen harrastus.

Viime vuodet Pirjo on ollut isänsä edunvalvoja. Isä on nyt 86-vuotias ja asuu palvelutalossa. Pirjo vei sinne kaikki isän CD-levyt, mutta yksin tämä ei osaa niitä enää kuunnella. Kun he kuuntelevat levyjä yhdessä, Pirjo on huomannut, että musiikki saa isän tunteet järkkymään.

– Olen varmasti perinyt isältäni määrätietoisuuden ja tavoitteellisuuden. Olemme molemmat olleet sinnikkäitä ja uskoneet, että vaikeudet voi voittaa, kun riittävästi yrittää. Äitini oli lapsuudessani niin työllistetty, että lähennyimme enemmän vasta, kun hän oli mummi lapsilleni. Uskoisin, että meitäkin yhdisti tietty periksiantamattomuus. Olisin kyllä kaivannut läheisempiä välejä sekä isääni että äitiini.

Pirjon äiti kuoli neljä vuotta sitten. Monen erossa vietetyn vuoden jälkeen isä kävi tapaamassa äitiä palvelutalossa.

– He lähentyivät toisiaan vielä viimeisinä vuosina. Jotenkin aistin, että he sittenkin olivat toisilleen suuri rakkaus. Olen ollut rakkauslapsi, vaikka varmasti vahinko. Toisenlaisissa oloissa heidän suhteensa olisi voinut jatkuakin.

Lue myös: Elokuvaohjaaja Klaus Härön suhde isään jäi etäiseksi: ”Kun antaa vanhemmilleen anteeksi, osaa myös antaa itselleen anteeksi”

Pirjo Nuotion ensimmäisestä koekuulutuksesta Mtv:ssä 1974 on säilynyt muistona tämä kuva.

Pirjon ensimmäisestä koekuulutuksesta Mtv:ssä 1974 on säilynyt muistona tämä kuva.

Pirjo Nuotio: ”Olen nykyisin parempi äiti kuin lasteni ollessa pieniä”

Pirjolla on kaksi aikuista lasta, tytär ja poika, joiden isästä hän erosi 30 vuotta sitten. Tyttärellä on kaksi Pirjolle tärkeää kouluikäistä lasta.

– En ehkä ollut pienille lapsilleni niin hyvä äiti kuin näin jälkeenpäin ajatellen olisin halunnut olla. Ainakin oma äitini sanoi, etten ollut heidän kanssaan tarpeeksi.

Pirjon vilkkaaseen olemukseen tulee mielenkiintoinen rauha, kun hän silmiin katsoen sanoo, että nykyisin hän on parempi äiti.

– Yritän olla lasteni tukena ja auttaa heitä kaikessa missä voin. Ylipäätään ihmisenä kasvamiseeni on liittynyt se, että voidakseni katsoa itseäni peilistä, haluan auttaa myös muita.

Pirjo viettää paljon aikaa tyttärensä lasten kanssa.

– En ole hyvä leikkijä, mutta puuhaan mielelläni heidän kanssaan. Menemme katsomaan mielenkiintoisia paikkoja ja laitamme yhdessä ruokaa. Lapset ovat viime aikoina innostuneet kokkaamaan.

Pirjoa innokkaampi leikkijä on hänen miesystävänsä, teollinen muotoilija Reijo Markku.

– Hänestä on hauskaa mennä ostamaan meetwurstia lasten kaupasta tai istua heidän ravintolassaan.

Pirjo Nuotio ja Reijo tapasivat 16 vuotta sitten Lastenklinikoiden Kummien hyväntekeväisyysjuhlassa. He istuivat samassa pöydässä, ajautuivat samoille jatkoille ja tapasivat pian uudelleen.

Pirjo naurahtaa, että aluksi heillä ei ollut paljonkaan yhteistä, mutta nyt yhteisiä harrastuksia on pitkä lista. Pari golfaa ja pelaa tennistä, pitää matkustamisesta ja jakaa monipuolisen kiinnostuksen kulttuuriin. Joka viikko he käyvät yhdessä tanssinopettaja Sutu Markkasen tunneilla treenaamassa vakiotansseja ja lattareita. Myös karaoke kuuluu yhteisiin harrastuksiin.

– Reijon työhuoneella on karaokelaitteet ja seinälle voi heijastaa laulujen sanat. Pidämme siellä lauluiltoja sisarusteni ja ystäviemme kanssa.

Reijo täytti keväällä 60 vuotta. Syntymäpäiviä päästiin juhlimaan vihdoinkin lokakuun alussa. Pirjo emännöi noin sadan hengen hauskoja juhlia.

Pirjo ja Reijo eivät ole koskaan muuttaneet yhteen.

– Miksi ehdoin tahdoin muuttaisimme jotakin, joka toimii hyvin näin?

– Minä olen tätsä, joka sanoo, miten tehdään, Reijo on enemmän taiteilijaluonne, Pirjo luonnehtii suhdettaan miesystäväänsä Reijo Markkuun.

– Minä olen tätsä, joka sanoo, miten tehdään, Reijo on enemmän taiteilijaluonne, Pirjo luonnehtii suhdettaan miesystäväänsä Reijo Markkuun. Kuva: Liisa Valonen

Pirjon ikoninen kampaus syntyi sattumalta: ”Leikkasin itse varsiterällä”

Vielä pari hauskaa juttua, jotka paljastuivat, kun Pirjoa kuvattiin studiolla tähän juttuun.

Kip-kap-kop!

– En ole kotona ikinä verkkareissa ja villasukissa. Sellainen ihanuus ei päde minuun. Vaikka tiedän olevani yksin koko päivän, meikkaan, puen kunnolla ja panen kengät jalkaani. Alakerran edellisen naapurin kanssa meillä oli sopimus, että saan kulkea korkkareissa kotona. Nyt naapurit ovat vaihtuneet – täytyypä palata heidän kanssaan asiaan.

Vaatteissa on mistä valita, sillä televisiotyössä niitä kertyi paljon.

– Päätin, että eläkkeelle jäätyäni en osta enää yhtään uutta vaatetta. Vaatteeni ovat vanhoja, mutta en malta niitä poiskaan heittää, sillä ne ovat edelleen hyviä ja mahtuvat ylleni.

Ja nyt paras juttu: Pirjolla oli pitkään tapana leikata hiuksensa itse varrellisella partaterällä.

– Keksin sen, kun kerran kampaajalta tultuani en pitänyt hiusteni leikkauksesta. Tuijottelin vessan peiliin, enkä ollut tyytyväinen. Otin varsiterän ja ryhdyin napsimaan sillä sieltä täältä. Tukka alkoi näyttää heti paremmalta. Leikkasin hiukset näin monta vuotta. Kampaajanikin hyväksyi sen.

Kampauksen malli on nykyisin muuttunut ja Pirjolla on entistä hieman pidemmät hiukset.

– Nyt jätän homman ammattilaiselle.

Juttu on ilmestynyt Anna-lehdessä 44/2021.

X