Julkkikset

Radiojuontaja Hanna Kinnuselle, 39, sanottiin, että hänen ikäiselleen naiselle ei ole näyttelijäntöitä tarjolla: ”Epäilen, että todellinen syy oli painoni”

40 vuotta kesällä täyttävä Hanna Kinnunen on tullut vihdoin sinuiksi oman kehonsa kanssa. Muilta ihmisiltä hän on saanut koko ikänsä tylyjä kommentteja painostaan.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– En enää yritä laihduttaa ruoskimalla itseäni. Olen mikä olen ja arvokas juuri tällaisena, Hanna Kinnunen toteaa.

40 vuotta kesällä täyttävä Hanna Kinnunen on tullut vihdoin sinuiksi oman kehonsa kanssa. Muilta ihmisiltä hän on saanut koko ikänsä tylyjä kommentteja painostaan.

Radiojuontaja ja näyttelijä Hanna Kinnunen, 39, sanoo kulkevansa aina vähän etukenossa. Neljänkympin kriisinkin hän uskoo jo ohittaneensa, ja kesällä koittavaa syntymäpäivää voi odottaa ilolla.

Hanna vaihtoi vuodenvaihteessa työpaikkaa Radio Aito Iskelmän päiväjuontajaksi. Keväällä on alkamassa omakotitalon rakennusprojekti.

– Neljästäkympistä alkaa toinen elämä. Vauhtia varmasti yhä riittää, mutta maltillisemmalla, samettisemmalla soundilla.

Ylipainoajatuksesta tuli itseään toteuttava ennuste

”Viime syksynä lähetin eräälle naispuoliselle roolittajalle cv:ni ja viestin, että minulla olisi nyt aikaa, jos tarjoutuisi vaikka jokin ihan pienikin rooli. Vastaus oli tyly: ’Ikäisillesi naisille ei juuri ole töitä tarjolla’. Pöyristyin. 39-vuotias nainen ei voi olla liian vanha näyttelemään! Epäilen, että syy tökeröön vastaukseen oli jokin muu kuin ikäni – ehkäpä painoni.

Olen aina ollut ankara ja armoton keholleni. Pienestä pitäen olen nähnyt siinä enemmän puutteita kuin vahvuuksia.

Ensimmäisen kerran laihdutin 12-vuotiaana. Olin äänekäs ja sosiaalinen tyttö, vähän lapsenpyöreä, ja minua kiusattiin koulussa. Ajattelin, että muuten olisin ihan hyvä, mutta kun olen läski. Kesälomalla laihdutin viitisen kiloa, ja naljailu loppui.

Harrastin kilpatanssia, jossa kehoa mittailtiin tarkkaan. Kehityin varhain ja koin naiselliset muodot ongelmallisina. Tanssilattialla en tosin koskaan hävennyt kroppaani, siellä mielsin sen työkaluksi. Olin 14, kun eräs aikuinen tanssijanainen ehdotti viiden kilon laihdutuskisaa. Loukkaannuin siitä niin paljon, että kun jouduin nivelsiteen katkeamisen takia pitämään paussia treeneistä, en enää palannut kilpatanssin pariin.

Päähäni jäi itämään ajatus, että olen ylipainoinen. Siitä muodostui itseään toteuttava ennuste. Painoni on jojoillut koko aikuisikäni.”

”En enää päästä tuntemattomien ilkeyksiä ihon alle”

”Netin keskustelupalstoilla olen saanut kuulla ulkonäöstäni, jopa tyyliin ’tuommoinen mongoloidi syöttöporsas’. Oli aikoja, jolloin kommentit satuttivat niin, että itkin. Onko se sitten aikuistumista vai mitä, mutta enää en päästä tuntemattomien ihmisten ilkeyksiä ihon alle. En oikeasti välitä hittojakaan!

Toivon, että maassa vallitsisi kehorauha. Jokaisella on oikeus rakastaa itseään sellaisena kuin on, eikä kenelläkään ole oikeutta kommentoida toisen kehoa. Pysyvä laihtuminen ei tapahdu ruoskimalla. Elämänmuutos onnistuu vain, jos ihminen arvostaa itseään.

Terapian ansiosta olen alkanut olla kliseisesti ’armollinen itselleni’. Nelikymppisenä haluan tehdä hyvinvointitekoja. Kun nukun enemmän ja syön terveellisesti, jaksan paremmin. Työpäivän päätteeksi voin mennä lenkille tai tanssitunnille. Jos sivutuotteena laihdun, en pane pahakseni.”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Mitä Hanna on oppinut terapiassa, johon hän meni jouduttuaan kaksi vuotta sitten burn outin partaalle? Kuinka Hannan edellisessä suhteessa kokema petetyksi tuleminen vaikutti hänen nykyiseen parisuhteeseensa, joka on kestänyt jo 14 vuotta? Miten hän muistelee nyt Haluatko filmitähdeksi -tosi-tv-aikojaan? Lue koko juttu Annan numerosta 1/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

X