Urheilulääkäri Pippa Laukka toipui seitsemän vuoden terapian jälkeen: ”Salasin syömishäiriöni mieheltänikin”

Televisiosta tuttu lääkäri Pippa Laukka, 48, oli kuusi vuotta sitten uudenlaisen tilanteen edessä: hän oli yhdeksän vuotta kestäneen hoidon ja terapian jälkeen vihdoin vapautunut syömishäiriöistä, masennuksesta ja ahdistuksesta.

Televisiosta tuttu urheilulääkäri Pippa Laukka tietää, miten voimakasta yksinäisyyden kokemusta, häpeää ja avuttomuutta syömiseen voi liittyä.

Television Olet mitä syöt -tosi-tv-sarjassa Pipan paletti on aina täydellisesti kasassa ja muut ovat niitä, jotka taistelevat elämänhallintansa kanssa. Ohjelmassa hän valmensi syksyn ajan kymmentä osallistujaa elämäntapamuutoksessa ja laihduttamisessa. Kaikki osallistujat pudottivat painoaan ja paransivat terveyttään, esimerkiksi veriarvojaan. Pipan suorasanainen, armotonkin, ote herätti kuitenkin kritiikkiä ja kohua.

Lue myös: Pippa Laukka vastaa vihdoin Olet mitä syöt -arvosteluun: ”En kadu mitään”

Hän itse kokee antaneensa ohjelman osallistujille kaikkea sitä, mitä hän 25-vuotiaana, bulimiasta kärsivänä lääkäriopiskelijana jäi vaille terapiassa: myötäelämistä, lohtua ja apua.

Niitä hän on saanut itsekin kokea mutta vasta kypsällä aikuisiällä. Viimeinen terapiakäynti oli noin kuusi vuotta sitten. Silloin Pippa oli vihdoin vapautunut yhdeksän vuoden yhtäjaksoisen työstämisen jälkeen syömishäiriöistä – anoreksiasta ja bulimiasta – jotka olivat hallinneet häntä 18-vuotiaasta asti.

Pippa oli vuonna 2004 perheenäiti ja 34-vuotias tunnettu urheilulääkäri, kun hän kirjoitti itselleen lähetteen HUSin syömishäiriöyksikköön. Aiemmasta liitosta syntynyt esikoinen Iina oli tuolloin kuusivuotias, nykyisen aviopuolison Markun kanssa saatu Tuuli-tytär vastasyntynyt.

– Koko se psyykkinen koreografia ja syömisen kanssa puljaaminen vaativat minulta hirveästi aikaa, jota minulla ei enää ollut pienten tyttöjen äitinä ja vaativassa työssä, joka on intohimoni. Se sai minut hakeutumaan hoitoon. Tiesin, että voisin olla onnellinen, jos vain osaisin olla sitä. Mutta tosiasia oli se, että olin psyykkisesti sairas.

– Kontrolloin painoani ja syömisiäni. Olin ärtyisä, ahdistunut ja masentunut. Masennus ei aina tarkoita sitä, että lamaantuu tai että se näkyisi ulospäin. Masentuneena suoritin elämää: arkeni oli yhtä checklistiä, tehtäviä, joista minun piti selviytyä. Vaikka kaikki oli ulkoisesti kunnossa, olin sisäisesti onneton.

Hän oli taitava peittämään tilansa muilta. Se pysyi salaisuutena myös kodin seinien sisäpuolella.

– Salasin syömishäiriöni mieheltänikin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, millaista sisäistä taistelua kävin.

Pipan syömishäiriö oli silloin syömisen rajoittamista eikä bulimiakohtauksia, kuten opiskeluvuosina. Ahmimista ja oksentelua olisi ollut vaikeampi salata. Mutta toki mies huomasi sen, että puoliso oli kontrollinhaluinen ja stressaantunut.

Pippa aloitti HUSin syömishäiriöyksikössä avohoidon. Häpeillen hän kertoi tilanteestaan miehelleen.

– Mies kuittasi häpeäni, että mitä ihmettä, sairautesi on puhdas luonnontuote. Siitä tajusin, että mieheni hyväksyy minut sellaisena kuin olen, eikä minulla ole hänen edessään mitään hävettävää.

Suorittaja pääsi eroon taakastaan

Syömishäiriöyksikössä Pippa oli lääkärien ja ravitsemusterapeutin hoidossa viikoittain. Vuosien paha olo pääsi vihdoin pintaan, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka ymmärsivät, mitä hän oli käynyt läpi, ja tiesivät keinot auttaa. Joskus hän vain itki puolitoista tuntia kestäneiden vastaanottojen ajan.

Kun ravitsemus ja syöminen oli saatu vuoden jälkeen vakaalle pohjalle, hän aloitti käynnit psykiatrilla. Siitä vuoden kuluttua alkoi kognitiivinen psykoterapia, jossa Pippa kävi kaksi kertaa viikossa seitsemän vuoden ajan. Tuona aikana syntyi kolmas tytär Aava.

Pipan syömishäiriö oli aktiivinen 18-vuotiaasta 34-vuotiaaksi asti. Lapsuudesta tutun Pipan, sen hän lopulta löysi keski-ikäisenä itsestään menneisyyden läpikäymisen jälkeen.

– Löysin terapian avulla saman tyypin, joka olen ollut lapsena: reippaan puuhastelijan, joka nauttii läheisistään, luonnosta, itsestään ja toimivasta kehostaan. Joka rakastaa itseään, hihittelee itselleen ja nauraa tyhmille jutuilleen.

Samalla Pippa luopui ahdistuksesta, surusta ja taakasta.

– Olin luullut, että elämää pitää vain suorittaa, että selviää. Mutta elämä ei ole kilpailua vaan yhdessä olemista, vuorovaikuttamista ja itsensä rakastamista. Kaikki hyvä olo perustuu siihen, että on sinut itsensä kanssa.

Lue myös: Tältä näyttää Pippa Laukan oman jääkaapin sisältö – katso video!

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 1/2019, jossa Pippa kertoo rankoista syömishäiriövuosistaan. Miksi juuri hän sairastui syömishäiriöön, miksi hän oli niin ahdistunut? Mitä jälkiä syömishäiriö jätti hänen elämäänsä? Mitä Pippa ajattelee urasta, äitiydestä – entä mikä niiden merkitys oli syömishäiriön aikana? Mitä kehopositiivisuus merkitsee Pipalle? Lue lisää numerosta 1/19 tai tilaa lehden lukuoikeus täältä!