– Välillä olen katsonut kadulla kulkevia mammaseurueita ja ajatellut, että en kuulu mihinkään. Sitten olen ajatellut, että hetkinen, tämä on ollut oma valintani.
– Välillä olen katsonut kadulla kulkevia mammaseurueita ja ajatellut, että en kuulu mihinkään. Sitten olen ajatellut, että hetkinen, tämä on ollut oma valintani, Emilia Vuorisalmi sanoo.
Julkkikset

Uusperheen ja työn kanssa tasapainoileva rakkaustohtori Emilia Vuorisalmi: ”Nyt yritän pitää kiinni rajoistani”

Emilia Vuorisalmen parisuhde eteni pikavauhtia alkuhuumasta vauva-arjeksi. Nyt edessä on jälleen uudenlainen elämänvaihe. Ja enää Emilia ei halua olla se, joka luovuttaa helposti.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: Marica Rosengård

Kello kahdeksalta aamulla keittiössä tuoksuu kahvi ja pöydällä palaa kynttilä. Pyjamaan pukeutunut Emilia Vuorisalmi, 40, keittää puuroa itselleen ja lapsilleen, 13-vuotiaalle tyttärelleen ja vuoden ikäiselle pojalleen. Hän lorauttaa puuroon oliiviöljyä ja sekoittaa siihen mustikoita ja banaaneja. Sitten vielä keitetyt kananmunat ja tuorepuristettu appelsiinimehu pöytään. Perheen aamiainen on valmis.

Avopuoliso Maurizio Pratesi, 44, on jo lähtenyt töihin. Äitiyslomaileva Emilia puolestaan on saanut nauttia aamuista ja ”verkkarimoodista” vuoden verran.

– Rakastan rauhallisia aamuja. Lapsen saaminen pakottaa pysähtymään ja elämään hitaasti, pienen lapsen rytmissä.

Äidiksi tuleminen liki nelikymppisenä on ollut mutkatonta ja melko samanlaista kuin 26-vuotiaana, jolloin hän sai tyttärensä.

Siitä Emilia on kiitollinen.

– Tiedän, miten yleistä on sairastua baby bluesiin, joten olen molempien raskauksieni aikana valmistautunut siihen, ettei kaikki välttämättä mene hyvin. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin saanut olla positiivisessa kuplassa.

”Emme ole halunneet kauheasti pyytää apua”

Emilia Vuorisalmi leijui vaaleanpunaisessa pilvessään synnytyslaitokselta kotiin viime helmikuussa. Ulkona paukkui kahdenkymmenen asteen pakkanen. Emilia pysytteli kotona viltin alla vauvansa kanssa ja katseli tätä lumoutuneena.

– Imettävän äidin aivot erittävät oksitosiinia. Jos kaikki menee hyvin, synnytyksen jälkeinen tila on euforinen. Voi olla, että sellaisia tunteita ei saa mistään muusta kokemuksesta, hän sanoo.

Oksitosiini on mielihyvähormoni, ja lääkärin koulutuksen saanut Emilia selittää tunteita mielellään aivokemialla. Näin hän analysoi rakkauden vaiheitakin pari vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Sekaisin Lovesta. Samalla otteella hän lähestyy äitiyttä.

Joskus äiti muodostaa vauvan kanssa symbioosin, ja isä saattaa joutua ulkokehälle. Emilia päätti, että näin ei saa käydä hänelle ja Mauriziolle.

– Kun poika oli ihan vastasyntynyt, lähdin käymään kaupassa ja jätin hänet Mauriziolle, joka on hoitanut vauvaa alusta asti. Hän on ihana isä, hyvin empaattinen.

Avopuoliso käy päivätöissä mutta tekee välillä etätöitä ja auttaa aina, kun pystyy. Vauvan he ovat hoitaneet pääasiassa kaksistaan.

– Emme ole halunneet kauheasti pyytää apua, koska tämä aika on tuntunut niin erityiseltä. Olen aika tietoinen siitä, että saatan kokea vauva-ajan viimeisen kerran. Olen jo sen ikäinen, että emme ole suunnitelleet toista lasta.

Tunteeko Emilia itsensä vanhaksi vastasyntyneen äidiksi?

– En ikinä osaa ajatella, että olisin vanhempi kuin muut! Tunnen olevani henkisesti ihan teini, hän sanoo ja nauraa hörähtää.

– Sitä paitsi täällä Helsingin keskustassa asuu paljon ikäisiäni pienten lasten äitejä.

Yhdessä asiassa ikä on kuitenkin kuluneen vuoden aikana tuntunut. Emilia on ollut väsynyt.

– Kyllä meilläkin on omat riitamme, koska suhteemme on niin uusi. Opettelen vasta tuntemaan puolisoani, Emilia Vuorisalmi sanoo.

– Kyllä meilläkin on omat riitamme, koska suhteemme on niin uusi. Opettelen vasta tuntemaan puolisoani, Emilia Vuorisalmi sanoo.

Univajetta ja uuden suhteen opettelua

Ai niin, ne pyykit! Aamiaisen jälkeen Emilia Vuorisalmi ripustaa kylpyhuoneessa vaatteet kuivumaan. Poika leikkii vieressä leluillaan.

Emilian perhe asuu kolmiossa, ja vauva nukkuu vanhempiensa makuuhuoneessa. Kun hän herää, heräävät myös vanhemmat.

– Poika on herkkäuninen. Se on minulle ihan uutta, koska tyttäreni nukkui niin hyvin.

Pahimmillaan Emilian yöunet ovat jääneet vain parin tunnin mittaisiksi. Edellisenä yönä hän on nukkunut kuusi tuntia.

– Tässä iässä tarvitsisi unta enemmän, hän huokaisee.

Uni huuhtelee aivoista kuona-aineet ja elimistöstä stressihormonit. Pitkittyessään unenpuute saa stressihormonit kohoamaan, mikä voi sumentaa ajattelua ja aiheuttaa ärtyneisyyttä. Pitkään kohollaan olevat stressihormonit vaikuttavat puolestaan aivojen mantelitumakkeisiin, jotka vastaavat muun muassa pelon tunteista. Näin ollen pienetkin asiat voivat yhtäkkiä tuntua ylitsepääsemättömiltä.

Välillä Emilian väsymys on heijastunut parisuhteeseen, joka on edennyt nopeasti. Hän tapasi Maurizion keväällä 2017 ja tuli pian sen jälkeen raskaaksi. Molemmat olivat toivoneet lasta, joskin lapsi päätti tulla nopeammin kuin he olivat suunnitelleet.

– Kyllä meilläkin on omat riitamme, koska suhteemme on niin uusi. Opettelen vasta tuntemaan puolisoani. Välillä olemme tosi väsyneitä, kun pyöritämme neljän hengen arkea.

Jos Emiliaa on riidan jälkeen ärsyttänyt, hän on soittanut ystävälle.

– Stressitaso laskee, kun saa jakaa fiilistä ystävän kanssa. Tutkimusten mukaan miesten stressi vähenee, jos he pääsevät tekemään jotakin; naiset saavat apua sosiaalisista suhteista.

– En haluaisi tehdä sukupuolijakoa, mutta näin se tuntuu aika lailla menevän – ainakin näin se menee minun alfamieheni kanssa, Emilia lisää naurahtaen.

Joskus väsymys on muuten vain synkistänyt Emilian mielen. Silloin hän on saattanut ajatella, että mitä jos hän onkin ihan ulkopuolinen. Onhan hän pienen vauvan äitinä kuitenkin eri elämäntilanteessa kuin kaverit, joita ei ole muutenkaan ollut aikaa nähdä.

Pojan päiväunien aikaan hän on hoitanut jonkin verran työasioita, eikä hänellä ole siksi ollut aikaa liikkua äitiporukoissa.

– Välillä olen katsonut kadulla kulkevia mammaseurueita ja ajatellut, että en kuulu mihinkään. Sitten olen ajatellut, että hetkinen, tämä on ollut oma valintani.

”Meidät lapsi on haasteista huolimatta hitsannut yhteen”

Hormonit aiheuttavat turbulenssia tuoreissa parisuhteissa, mutta varsinkin, jos sattuu olemaan vastarakastunut pienen vauvan äiti. Tätä mieltä on Emilia Vuorisalmi.

– Parisuhteen luottamus rakennetaan kahden ensimmäisen vuoden aikana, ja se pitää tehdä ihan toisenlaisessa hormonaalisessa tilassa kuin vauva-aikana on.

– Evoluutioproffa Markus J. Rantala on sanonut, että nopein tapa hankkiutua rakkaushuumasta eroon on tulla raskaaksi. Hormonitoiminta muuttuu, ja sitä voi alkaa ajatella, että no niin, luonto hoiti jo tehtävänsä. Mutta minä en halua ajatella noin.

Miten Emilia on nämä asiat kokenut?

– Totta kai olen joutunut miettimään näitä kysymyksiä, olen aika itseanalyyttinen. Jos tulee raskaaksi parisuhteen alussa, onhan se selvää, että on vähän erilainen huuma.

– Toisaalta raskaus ja lapsi voivat kiinnittää parin entistä enemmän yhteen, ja rakkaus voi olla suurempi. Meidät lapsi on haasteista huolimatta hitsannut yhteen, Emilia sanoo.

Vaikka he ovat tukeutuneet vähän lapsenhoitajiin, he ovat onnistuneet järjestämään jonkin verran kahdenkeskeistä aikaa kodin ulkopuolella. Silloin he ovat menneet välillä pariksi tunniksi konserttiin tai leffaan.

Mieluiten Emilia kuitenkin käpertyy puolisonsa kainaloon.

– Me olemme tosi fyysisiä, ja haluamme olla lähekkäin ja kahdestaan aina, kun se on mahdollista.

– Meni niin kauan aikaa ennen kuin tajusin, kuka olen ja mitä haluan tehdä työkseni. Nyt olen ymmärtänyt, miten voin yhdistää lääketiedettä, esiintymistä ja kokemustani mediasta, Emilia Vuorisalmi kertoo.

– Meni niin kauan aikaa ennen kuin tajusin, kuka olen ja mitä haluan tehdä työkseni. Nyt olen ymmärtänyt, miten voin yhdistää lääketiedettä, esiintymistä ja kokemustani mediasta, Emilia Vuorisalmi kertoo.

”Imettäminen auttaa jaksamaan”

Pyykkien ripustamisen jälkeen Emilia Vuorisalmi vetää mekon ylleen ja sipaisee kevyen meikin. Pian lastenhoitaja tulee ja laittaa pojan unille. Muina päivinä Emilia tekee sen itse, koska hän tekee töitä vain pari päivää viikossa. Tänään on edessä toinen päivä uudella toimistolla.

Niinä päivinä, kun Emilia on kotona, hän tekee usein töitä pojan päiväunien aikana.

– Saan niistä energiaa.

Vaikka Emilia on hoitanut työasioita äitiyslomansakin aikana, hän on tarkka jaksamisestaan. Hän käy kävelyillä ja tekee kevyttä lihaskuntotreeniä kehon painolla. Niska-hartiaseudun venytykset avaavat selkärankaa, mikä auttaa siihen, että hengitys kulkee luonnollisesti. Hengitysharjoitukset sekä kylmät ja kuumat suihkut rauhoittavat elimistön.

– Myös imettäminen auttaa jaksamaan. Se rentouttaa, koska silloin on pakko pysähtyä.

Mutta parhaiten oloa kohentavat uni ja valo. Valostakin on ollut puutetta, koska taloyhtiössä oli julkisivuremontti melkein koko vauvavuoden. Ikkunat olivat peitossa, ja perhe joutui asumaan pimeässä. Siksi he ovat tehneet ulkomaanmatkoja, ja vuoden alussa he olivat nelistään Thaimaassa.

– Koko perhe nukkui tosi hyvin. Stressihormonit huuhtoutuivat kokonaan pois. Ajattelin, että nyt aivoni tuntuvat siltä kuin kuuluukin. Oli normaali olo.

”Enää en halua luovuttaa niin helpolla”

Vastaanottoaulan emäntä hymyilee ystävällisesti. Freelancereiden ja pienyrittäjien toimistotila Bulevardilla sisältää työpisteitä ja neuvotteluhuoneita. Emilia Vuorisalmi istahtaa neljän hengen loosiin ja alkaa napsia puikoilla sushipaloja.

Hän kertoo käynnistelevänsä nyt työprojektejaan. Hän on juuri avannut Doc Emilia -nettisivut, joiden alla on hyvinvointiin keskittyviä podcasteja ja artikkeleita.

Niitä, ja varsinkin podcasteja, Emilia on tehnyt jo vauvavuoden aikana.

– Yhden tein, kun vauva oli muutaman viikon ikäinen. Imetin samalla, kun haastattelin asiantuntijaa imettämisestä.

Näin Emilia sai vastaukset kysymyksiin, jotka olivat häntä imettämisessä askarruttaneet.

– Olen aina tykännyt lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla, hän myhäilee.

Loppukeväästä hän alkaa pitää yhden iltapäivän viikossa lääkärin vastaanottoa lääkärikeskus Mehiläisessä. Ja jossain vaiheessa Emilia aikoo palauttaa Instagram-tilinsä ”äitiyslomalta”. Nyt siellä on kuvia Emilian arjesta.

– Ärsyttää oma tilini tällä hetkellä! Näytän siellä vain elämän siistimpää puolta, niin kuin kaikki muutkin. Tulevaisuudessa aion jakaa siellä konkreettista tietoa hyvinvoinnista niin kuin tein aikaisemmin. Mutta sellaisten miniartikkeleiden julkaiseminen vie aikaa. Hyvä, että ehdin lätkäistä sinne yhden emojin!

Emilia kerää sushilaatikot pöydältä ja käväisee keittiössä. Hän tuo pöytään kahvit ja kaksi leivosta ja istahtaa taas alas.

– Meni niin kauan aikaa ennen kuin tajusin, kuka olen ja mitä haluan tehdä työkseni. Nyt olen ymmärtänyt, miten voin yhdistää lääketiedettä, esiintymistä ja kokemustani mediasta.

Hän toivoo, että osaisi tulevaisuudessa yhdistää myös perhe- ja työelämän.

– Olen ollut ylisopeutuvainen ja valmis luopumaan omista jutuistani kumppanin työasioiden takia. Nyt yritän pitää kiinni omista rajoistani, koska lopultakin teen sitä, mitä rakastan. Enää en halua luovuttaa niin helpolla, koska tiedän, mihin olen menossa.

Tosin välillä mieleen hiipii epäilys. Se johtuu siitä, että hän on juuri siirtymässä vauvamaailmasta työmaailmaan.

– Sellaisia minulle ihan epänormaaleja tunteita, että löydänkö energiani ja draivini. Mutta kyllä ne sieltä tulevat, ovathan juuri ne iso osa minua.

Hän tekee työkseen myös puhujakeikkoja ja luennoi juuri kansainväliselle yleisölle englanniksi.

– Se oli niin mahtavaa! Huomasin, että minussa on se energia.

Emilia arvostaa myös vapaa-aikaansa ja haluaa olla mahdollisimman paljon perheensä kanssa. Ennen vauvan syntymää hänellä oli kuitenkin taipumusta addiktoitua kiireeseen.

Silloin Maurizio puuttui peliin.

– Hän katsoi minun perääni, Emilia sanoo hellästi.

Ehkä myös nyt. Haastattelu on venähtänyt, ja puhelin soi. Siellä on Maurizio, joka odottaa kotona pojan kanssa.

– Me ollaan lopettamassa, Emilia vastaa.

– Tulen ihan kohta!

Juttu on julkaistu Annassa 8/2019.

X