Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara on siviilissä äiti, joka haastaa lapsensa pohtimaan kiperiä kysymyksiä
Kahden lapsen äiti Anu Sajavaara sovittelee työriitoja, eikä säästä lapsiaan vaikeilta kysymyksiltä. Itse hän etsii vastauksia muun muassa Martta-mummon sota-ajan kirjeistä.
Kun valtakunnansovittelija Anu Sajavaara tarvitsee taukoa, hän kävelee työpaikaltaan läheisen kirjakaupan yläkerran kahvilaan.
Kahden lapsen äiti Anu Sajavaara sovittelee työriitoja, eikä säästä lapsiaan vaikeilta kysymyksiltä. Itse hän etsii vastauksia muun muassa Martta-mummon sota-ajan kirjeistä.
Anu Sajavaaran vakiokahvila on Café Aalto Akateemisen Kirjakaupan yläkerrassa Helsingin ydinkeskustassa.
– Tulen tänne samalla, kun käyn katsastamassa uutuuskirjat. Yleensä syön sillivoileivän, mutta nyt otan karjalanpiirakan, Anu sanoo ja pyytää tarjoilijalta myös kupin teetä. Pöytiintarjoilu kuuluu Café Aallon henkeen.
Anu Sajavaara: Nyt oli hyvä aika muutokselle
Anu Sajavaara, 58, on koulutukseltaan juristi. Hän on opiskellut myös englantia ja ranskaa. Jo opiskeluaikana hän alkoi kääntää EU-säädöksiä suomeksi.
– Keväällä 1994 olin Brysselissä kääntämässä Suomen liittymissopimusta EU:hun. Seuraavana vuonna menin töihin Luxemburgiin EU-tuomioistuimeen. Mieheni, joka myös on juristi, työskenteli EU-parlamentissa.
Esikoisen syntymä sai heidät palaamaan kotimaahan. Anusta tuli työmarkkinajuristi, kun hän työskenteli yli 20 vuotta eri tehtävissä työnantajajärjestöissä ja Elinkeinoelämän keskusliitossa. Valtakunnansovittelijan paikan tullessa viime vuonna hakuun hän havahtui, että nyt olisi vielä hyvä aika muutokselle.
– Olen ollut sovitteluissa itse monta kertaa mukana asiakkaana. Tiesin, mitä työ vaatii ja ajattelin, että se voisi olla seuraava vaihe elämässäni.
Normaalisti valtakunnansovittelijan toimistossa sovitellaan vuodessa noin 20 työriitaa. Tänä vuonna niitä on ollut jo 21. Korona, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, hintojen nousu ja inflaatio ovat kiristäneet tunnelmaa. Alkuvuodesta pelättiin myös energiakriisiä.
– Hankalista ajoista huolimatta olemme selviytyneet kohtuullisesti. Lakot ovat jääneet lyhyiksi, Anu sanoo.
Työriitalaissa valtakunnansovittelijan tehtäväksi määritellään sovittelun ohella työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen. Anu on valmis tarttumaan jälkimmäiseen haasteeseen jopa edeltäjiään aktiivisemmin.
– Olen pyrkinyt rakentamaan sopimuksiin yhteisiä hankkeita, jotka lisäisivät osapuolten vuoropuhelua sopimuskaudella. Esimerkiksi kaupan alan neuvotteluissa saatiin aikaan ”tulevaisuuden pyöreä pöytä”, jonka ympärillä osapuolet keskustelevat jatkossa alan kehityksestä maailmalla ja pohtivat, miten muutokset vaikuttavat työhön ja seuraaviin sopimusneuvotteluihin. On tärkeää miettiä, mihin olemme menossa ja miltä maailma näyttää huomenna.
Anu Sajavaara pohtii, mitä jos tekoäly tekee työsi
Samanlaisia asioita Anu Sajavaara pohtii kahden aikuisen lapsensa kanssa. 25-vuotias poika opiskelee Aalto-yliopistossa insinööriksi, 20-vuotias tytär journalistiikkaa Helsingin yliopistossa.
– Kysyin tyttäreltäni, että jos hän haluaa elokuvakäsikirjoittajaksi, ajatteleeko hän, että tulevaisuudessa käsikirjoituksen tekeekin tekoäly. Nyt pitäisi todella keskustella siitä, mikä on ihmisen rooli, kun työtä tullaan tekemään tekoälyn avulla.
Tulevaisuuden pohtiminen vaikuttaa Anun kirjavalintoihin. Hän lukee faktaa ja fiktiota. Robotiikka ja tekoäly ovat viime aikoina olleet edellisen aiheina. Kaunokirjallisuudessa häntä houkuttelevat pohdiskelevat ja eskapismia tarjoavat kirjailijat.
– Esimerkiksi Joel Haahtelan romaanit ovat ihania rauhoittumiskirjoja. Ne tarjoavat parantavan lukukokemuksen.
Hieno lukuaineisto on myös Anun mummolasta löytyneet kirjeet. Martta-mummolla oli kahdeksan veljeä, jotka kaikki sota-aikana kirjoittivat rintamalta siskolleen Pohjois-Karjalaan.
– Katson mielelläni elämää taaksepäin ymmärtääkseni menneisyyden vaikutuksen siihen, miten nyt ajattelemme. Kirjeet, joissa veljet kantavat huolta sisarensa selviytymisestä pientilalla kahden lapsen kanssa, ovat hyvin antoisaa aineistoa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous