Marianna Stolbowin kolumni: Minua ja Maija Vilkkumaata yhdistää armottoman hyvältä tuntuva taito
Laulaminen aktivoi aivoja. Kukaan meistä suvun laulavista naisista ei kuitenkaan tiennyt, että teimme myös tieteellisesti ajatellen tärkeää työtä iskelminemme, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Laulaminen aktivoi aivoja. Kukaan meistä suvun laulavista naisista ei kuitenkaan tiennyt, että teimme myös tieteellisesti ajatellen tärkeää työtä iskelminemme, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Miten ihmeessä Maija Vilkkumaa voi täyttää viisikymmentä? Kypsään ikään ehtineitä rock-staroja toki on nähty, mutta että Maija! Olen pitänyt hänestä aina ja nyt tiedän, että meiltä löytyy myös yksi yhteinen piirre. Elämäkerrassaan hän kertoo osaavansa suomalaiset kevyen musiikin lyriikat hyvin monelta vuosikymmeneltä. Sama täällä. Ja siihen on monta syytä.
Kauan aikaa sitten auditiivinen toiminta imaisi ihmisten huomion niin, ettei kuunnellessa tehty muuta. Koko perhe keskeytti askareensa ja istuutui kuuntelemaan radion antia. Tuntui mahdottomalta keskittyä kahteen asiaan kerralla.
Sitten elämänrytmi kiihtyi. Tarina kertoo, että 1950-luvulla, kun isoäitini oli saanut perjantaina siivottua ja lauantaina viikonlopun ruoat laitettua sekä leivottua, hän istuutui keittiön pöydän ääreen lakkaamaan kynsiään. Kynnet hoidettiin kotitöiden jäljiltä ja arkiaskareiden vastapainoksi aamukirkkoon menoa varten kauniiksi. Lakatessaan mummini laittoi radion päälle ja kuunteli ohjelmaa nimeltään Lauantain toivotut levyt. Se on soinut Ylellä vuodesta 1935.
Äitini oppi näin äitinsä lempilaulut ja siihen päälle kertyivät hänen omat 50- ja 60-luvun helmensä.
”Kannoin päässäni kerrostalon kokoista järjestelmää Suomi-musiikin saralta.”
Meidän 1970-80-luvun kodissamme paljon aikaa kului yhä keittiössä, sillä niin ruuanlaitto kuin leipominenkin pysyivät. Samoin radion ääni taustalla. Kuulin Carolat, Fredit, Jukka Kuoppamäet sekä Seija Simolat ja opin tietenkin lyriikat. Lisäksi oman musiikkini siihen päälle. Sulkeuduin huoneeseeni vääntämään itseäni peilin edessä ja laulamaan milloin mitäkin. Omien vinyylien keruuni aloitin alle kymmenvuotiaana. Lauloin kirkkokuorossa ja kävin Sibelius-lukioni. Laululyriikoita kertyi muistilokeroihin todella monelta vuosikymmeneltä. Kannoin päässäni kerrostalon kokoista järjestelmää Suomi-musiikin saralta.
Kun lapseni olivat pieniä, asetin reseptitelineelleni taukohetkinä kultaisen laulukirjan. Omat toivotut levymme toimivat niin, että jo ennen kuin lapseni oppivat puhumaan, he saivat sormella osoittamalla valita kirjan sivuilta mieluisan kuvan ja sen laulun minä lauloin. Ja sitten seuraavan.
Isommat lapset ihmettelivät, osaanko tosiaan nuo kaikki vai juksaanko. Mutta minä tosiaan osasin. Myös jos lapsi piti rauhoittaa, löytyi muistilokeroista aina jokin kappale, joka osui ja upposi.
Siksi omat lapseni osaavat niin Leevi and The Leavingsit, Hectorit kuin jopa vanhempaakin Suomi-tuotantoa. Keskityin yhteen kieleen, koska pieninä he kuulivat suomen kieltä vain minulta. Koko muu ympäristö puhui aina jotakin muuta. Sen seurauksena esikoiseni osaa Eput, nuorin varmasti myös Agit Propit. Kaikki osaavat tietenkin Vilkkumaan hitit sekä Ultra Brat. Siinä missä kumppanini on ilmiömäinen melodioiden muistaja ja repertuaariin kuuluvat klassisen ohella lapsuudesta sakka aivokuoriin kerrostuneet mainokset ja tv-tunnarit, omaa erikoisalaani ovat sanat.
Laulunsanat ovat satujen ohella ensimmäinen kirjallisuusterapeuttinen itsehoitomenetelmä. Niillä on purettu omia tuntoja ja sisäistetty samalla myös mahdollisimman kieroja parisuhdemalleja. Laulaminen on tuonut hyvän mielen ja auttanut toisaalta itkemään ulos suruja ja pettymyksiä.
Laulaminen on pitänyt seuraa, rauhoittanut niin lapsen kuin aikuisenkin mieltä.
Kukaan meistä suvun laulavista naisista ei kuitenkaan tiennyt, että teimme myös tieteellisesti ajatellen tärkeää työtä typerine iskelminemme tai rock-lyriikoinemme. Laulaminen aktivoi aivoja. Se tukee sekä kognitiivisia että motorisia toimintoja. Myös tarkkaavaisuus paranee laulavalla ja laulamalla. Aivoliiton sivustolla kerrotaan, kuinka laulun vaikutus näkyy verenpaineen laskuna, sydämen sykkeen hidastumisena ja hormonierityksen muutoksina: stressihormonien kuten kortisolin ja endorfiinien tason laskuna.
Dopamiinin eritys lisääntyy erityisesti juuri ennen kappaleen ihanimman kohdan alkua. Siksi kertosäkeiden hoilaaminen omassa keittiössä, metsässä – missä milloinkin – tuntuu niin armottoman hyvältä. Ja mikäpä silloin parempi, kuin se, että lyriikat ovat hanskassa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous