Raitistunut Riikka, 46, romahti katsoessaan Jenni Haukion haastattelua: ”On välillä vaikea mieltää itseään muuna kuin epäonnistuneena juoppona”
Riikka Hatinen oli tunnollinen suorittaja, joka alkoholisoitui nopeasti ja melkein menetti elämänsä. Kuusi vuotta jatkunut raittius merkitsee hänelle vapautta ja rauhaa. Itselle on silti vaikea antaa anteeksi.
Riikka Hatinen ei tiedä, miksi hän alkoholisoitui. Lapsuus oli hyvä ja perusasiat kohdillaan. Silti elämä vinksahti sijoiltaan.
Riikka Hatinen oli tunnollinen suorittaja, joka alkoholisoitui nopeasti ja melkein menetti elämänsä. Kuusi vuotta jatkunut raittius merkitsee hänelle vapautta ja rauhaa. Itselle on silti vaikea antaa anteeksi.
Riipuksen nimi oli Hali. Lappeenrantalainen Riikka Hatinen, 46, osti sen, kun hän raitistumisensa jälkeen uskalsi ensimmäistä kertaa lähteä yksin kaupungille. Samalla hän kävi seisomassa sen Alkon edessä, josta hänellä oli ollut tapana hakea lasti kirkasta.
Hän alkoi itkeä helpotuksesta, kun oviaukko ei enää imenyt häntä vastustamattomasti puoleensa.
Raittiuden ensimmäiset puolitoista vuotta Riikka asui vanhempiensa luona maaseudulla. Hän oli luovuttanut vanhemmilleen passinsa, pankkikorttinsa ja rahapussinsa ja pyytänyt, että he eivät päästäisi häntä yksin mihinkään.
– Kyhjötin rintamamiestalon yläkerrassa, katsoin Kauniita ja rohkeita ja söin suolatikkuja. Pelkäsin retkahtamista niin paljon, että en uskaltanut poistua sieltä kuin vertaisryhmään ja päihdehoitoon.
Rajua syöksykierrettä oli kestänyt kymmenen vuotta ennen kuin Riikka oli valmis myöntämään, että hän on alkoholisti ja että hän tarvitsee kaiken mahdollisen avun raitistuakseen.
Sitä ennen hän melkein kuoli.
Suhde rikkoi Riikan sielun
“Sinusta ei koskaan tarvinnut olla huolissaan.” Näin Riikan äiti kuvaili tytärtään, kun tämä kysyi, millainen lapsi hän oli ollut.
Lukion jälkeen kympin tyttö lähti au pairiksi Yhdysvaltoihin, ja elämä siellä vei mennessään: hän avioitui, suoritti kansainvälisen kaupan tutkinnon ja työllistyi pankkialalle.
– Alkoholi ei kuulunut elämääni. Kun erosin miehestäni neljän vuoden jälkeen, en silloinkaan viettänyt vauhdikasta sinkkuelämää, vaan opinnot ja työ pitivät minut kiireisenä.
Kymmenisen vuotta Yhdysvalloissa asuttuaan Riikka rakastui päätä pahkaa mieheen, joka osoittautui väkivaltaiseksi ja alistavaksi.
– Suhde rikkoi myös sieluni jollain tapaa. Aloin käyttää alkoholia kipuun ja ahdistukseen. Sen avulla pakenin todellisuutta, häpeää ja pelkoa.
Riikka eli kaksoiselämää: Oli tehokas työ-Riikka, joka saapui aamuisin toimistolle huoliteltuna, jakkupuvussa ja korkokengissä. Ja oli se toinen Riikka, joka tarpoi yksinäisessä painajaisessa.
Viikonloppu oli ollut mahtava – just great! – hän vakuutti työkavereilleen, vaikka hänet oli hakattu mustelmille. Kun mies kerran löi kasvoihin, selitykseksi kelpasi käynti kauneusleikkauksessa.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Alkoholismi on riitä ikävä sairaus että pääosin sairastuneilla (juopoilla) ei ole sairauden tuntoa. Siinä vaiheessa läheiset kärsivät. suuri osa sairastuu läheisriippuvuuteen ja alkaa mahdollistaa alkoholistin juomisen auttamalla häntä arjessa kaikin tavoin. Vaikka läheiset tekisivät mitä alkoholisti ei parane eikä hoida itseään vaan lääkitsee tällä myrkyllä. Paraneminen lähtee alkolistista itsestään. On alkoholisteja, joita auttaa alkuun minnesota-hoitojakso ja/tai AA-kerhot. Onnittelut Riikalle toipumisesta ja siitä, että on päässyt eroon väkivaltaisesta miehestä.
Kommentit
Lukija480791 /
6.11.2023 klo 03:06
Kannattaisi selvittää mikä delirium oikeasti on, ennenkuin sen nimeää ”juoppohulluuskohtaukseksi”. Ei halventavampaa termiä tuollekaan keksitty, varsinkin kun deliriumille on monia muitakin syitä ja aiheuttajia.
Tuula /
29.1.2024 klo 06:27
Hieno selviytymistarina, tsemppiä jatkoon Riikka! Jokaiselle annetaan taakkoja. Ne muodot vaan vaihtelevat. Jotkut syntyvät Suomessakin sukuun, jossa alkoholismia ei vaan esiinny. Ja sillä ei ole mitään tekemistä jonkun lahkolaisuuden tai muun uskonnollisuuden kanssa. Itseäni suojaavat sukuni geenit. Minä tulen sivusta, jossa ei ole alkoholismia. Se on Suomessa harvinaista. Mutta meille alkoholi ei vaan sovi. Tulemme siitä fyysisesti sairaiksi, emme voimaantuneiksi tai vapaiksi. Onhan se ihana elää, kun varsin nuorena jo parikymppisenä ymmärsi, ettei minusta voi milloinkaan tulla alkoholistia. Mutta ei elämä ole meitäkään säästänyt. Muuta vaivaa, särkyä, murhetta, piinaa, ikävyyksiä on kyllä riittänyt. Se ei vaan ole ollut alkoholismia, vaan jotain ihan muuta.
Birjo /
5.2.2024 klo 09:22
Alkoholismi on riitä ikävä sairaus että pääosin sairastuneilla (juopoilla) ei ole sairauden tuntoa. Siinä vaiheessa läheiset kärsivät. suuri osa sairastuu läheisriippuvuuteen ja alkaa mahdollistaa alkoholistin juomisen auttamalla häntä arjessa kaikin tavoin. Vaikka läheiset tekisivät mitä alkoholisti ei parane eikä hoida itseään vaan lääkitsee tällä myrkyllä. Paraneminen lähtee alkolistista itsestään. On alkoholisteja, joita auttaa alkuun minnesota-hoitojakso ja/tai AA-kerhot. Onnittelut Riikalle toipumisesta ja siitä, että on päässyt eroon väkivaltaisesta miehestä.
Kommentit
Alkoholismi on riitä ikävä sairaus että pääosin sairastuneilla (juopoilla) ei ole sairauden tuntoa. Siinä vaiheessa läheiset kärsivät. suuri osa sairastuu läheisriippuvuuteen ja alkaa mahdollistaa alkoholistin juomisen auttamalla häntä arjessa kaikin tavoin. Vaikka läheiset tekisivät mitä alkoholisti ei parane eikä hoida itseään vaan lääkitsee tällä myrkyllä. Paraneminen lähtee alkolistista itsestään. On alkoholisteja, joita auttaa alkuun minnesota-hoitojakso ja/tai AA-kerhot. Onnittelut Riikalle toipumisesta ja siitä, että on päässyt eroon väkivaltaisesta miehestä.
Kommentit
Kannattaisi selvittää mikä delirium oikeasti on, ennenkuin sen nimeää ”juoppohulluuskohtaukseksi”. Ei halventavampaa termiä tuollekaan keksitty, varsinkin kun deliriumille on monia muitakin syitä ja aiheuttajia.
Hieno selviytymistarina, tsemppiä jatkoon Riikka! Jokaiselle annetaan taakkoja. Ne muodot vaan vaihtelevat. Jotkut syntyvät Suomessakin sukuun, jossa alkoholismia ei vaan esiinny. Ja sillä ei ole mitään tekemistä jonkun lahkolaisuuden tai muun uskonnollisuuden kanssa. Itseäni suojaavat sukuni geenit. Minä tulen sivusta, jossa ei ole alkoholismia. Se on Suomessa harvinaista. Mutta meille alkoholi ei vaan sovi. Tulemme siitä fyysisesti sairaiksi, emme voimaantuneiksi tai vapaiksi. Onhan se ihana elää, kun varsin nuorena jo parikymppisenä ymmärsi, ettei minusta voi milloinkaan tulla alkoholistia. Mutta ei elämä ole meitäkään säästänyt. Muuta vaivaa, särkyä, murhetta, piinaa, ikävyyksiä on kyllä riittänyt. Se ei vaan ole ollut alkoholismia, vaan jotain ihan muuta.
Alkoholismi on riitä ikävä sairaus että pääosin sairastuneilla (juopoilla) ei ole sairauden tuntoa. Siinä vaiheessa läheiset kärsivät. suuri osa sairastuu läheisriippuvuuteen ja alkaa mahdollistaa alkoholistin juomisen auttamalla häntä arjessa kaikin tavoin. Vaikka läheiset tekisivät mitä alkoholisti ei parane eikä hoida itseään vaan lääkitsee tällä myrkyllä. Paraneminen lähtee alkolistista itsestään. On alkoholisteja, joita auttaa alkuun minnesota-hoitojakso ja/tai AA-kerhot. Onnittelut Riikalle toipumisesta ja siitä, että on päässyt eroon väkivaltaisesta miehestä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous