Ihmiset

Äiti kuoli ja tavarat jäivät – nainen löysi niiden seasta kirjeen, joka oli isku vasten kasvoja

Adoptiopaperi, setelipino, päiväkirja. Vanhempien jäämistöstä löytyneet yllätykset asiat voivat paljastaa vanhemmista jotakin aivan uutta. Nainen löysi äidin itsensä kirjoittaman kirjeen, jota ei olisi tarvinnut jättää minkäänlaiseksi muistoksi.

Teksti:
Anna Ferrante
Kuvat:
iStock

Vanhat valokuvat kuuluvat usein jäämistöjen kiehtovimpiin löytöihin.

Adoptiopaperi, setelipino, päiväkirja. Vanhempien jäämistöstä löytyneet yllätykset asiat voivat paljastaa vanhemmista jotakin aivan uutta. Nainen löysi äidin itsensä kirjoittaman kirjeen, jota ei olisi tarvinnut jättää minkäänlaiseksi muistoksi.

Omien vanhempien jäämistön läpikäyminen on henkisesti raskas prosessi. Toisinaan jäämistöstä löytyy jotakin sellaista, joka lämpimien muistojen ja haikeuden sijaan nostattaa toisenlaisia tunteita: hämmennystä, ihmetystä, suuttumusta ja pettymystä.

Äidistä tai isästä voi paljastua löytöjen myötä jotakin aivan uutta ja yllättävää. Ilmaan saattaa jäädä kysymyksiä, joihin on liian myöhäistä saada vastausta.

Kysyimme Annan lukijoilta, mitä yllättävää tai tunteisiin menevää he ovat löytäneet vanhempiensa jäämistöstä. Vastauksia kertyi 62 ja niissä näkyy koko elämän kirjo.

Iloiset yllätykset: ”Olin revetä onnesta”

Joskus jäämistöstä voi löytyä asioita, jotka täyttävät sydämen ilolla. Näin on käynyt lukijoillemme, jotka kertovat iloisista löydöistään seuraavasti:

Löysin hieman ajan patinoiman kauniin pahvisen kortin, joka kutsui isäni isän ja äidin häihin vuonna 1914. Olin revetä onnesta.

Löysin laatikollisen vauva-aikaisia vaatteitani (olen 73-vuotias). Kaikki äidin ompelemia ja kutomia. Niitä oli sydäntä lämmittävää tutkia.

Äitini asuntoa tyhjentäessäni löysin arkun, joka sisälsi 50–90-luvulta peräisin olevia palkintokirjeitä ristikko- ja kirjoituskilpailuista. Uskoin meidän puhuneen kaikki asiat vuosikymmenten aikana, mutta tätä en hänestä tiennyt. Tämä oli suuri iloinen yllätys minulle.

Lue myös Kotiliesi.fi: Pohjalainen opettaja sai tietää olevansa orjan jälkeläinen: ”Venäläisten viemä Esa on suvun suurmies”

Löydöt, jotka tyrmistyttivät: ”Kuin vieraasta ihmisestä”

Jotkin löydöt aiheuttavat jälkipolville paitsi surua, myös suuttumusta.

Löysin tyhjän ranneketjun rasian äitini poismenon jälkeisenä päivänä hoivakodista hänen lukitsemattomasta piironginlaatikostaan. Koin tilanteen todella raskaaksi, koska kyseinen hoivakoti on arvostettu hoiva-alan toimija. Tarkkana pitämäni äiti ei ollut sittenkään tarpeeksi tarkka, että olisi pystynyt estämään hoivakodin työntekijää varastamasta hänen lukuisia kultasormuksiaan ja kultaista ranneketjua.

Toisiaan ikävän löydön tekee entistä ikävämmäksi se, että on liian myöhäistä selvittää taustalla olevia tapahtumia ja ajatuksia vanhemman kanssa.

Löysin äitini kirjeen, jossa hän kertoo että syntymäni 1960-luvulla pilasi hänen elämänsä.

[Vanhempien] päiväkirjoista löytyi vähän ikäviäkin asioita. Suretti, kun ei koskaan puhuttu kunnolla niistä.

Jotkin löydöt voivat herättää surua ihan vain siksi, että niistä välittyy vieras kuva rakkaasta vanhemmasta:

Löysin isäni päiväkirjan isän lipastosta ja luin sen. Isäni oli rakastava ja perheelle omistautunut isä, ja oli yllätys lukea isän olleen nuorena kova juomaan ja rällästämään. Lisäksi hänen mielipiteensä naisista olivat ikävän alatyylisiä. Olin tyrmistynyt lukiessani päiväkirjaa, oli kuin olisin ihan vieraasta ihmisestä lukenut. Miten ihminen voikin muuttua niin erilaiseksi lapset saatuaan?

Hämmentävät löydöt: ”Käsitys äidistä muuttui”

Joskus hämmentävät löydöt liittyvät vanhemman salattuun ja piiloteltuun menneisyyteen.

Äitini papereiden joukosta löysin hänen hääkuvansa ensimmäisestä avioliitosta. Ihmettelin, miksi hän oli sen säilyttänyt, vaikka liitto oli huono. Epäselvää on myös, mahtoiko isäni tietää kuvan olemassaolosta, kertoo eräs lukija.

Toisen lukijan tarinassa vanhempi taas oli ollut ”salaa” naimisissa vanhemmalla iällä.

Vanhempani olivat eronneet kauan sitten, ja yllätyksenä jäämistöstä paljastui, että äiti olikin ollut toisen kerran naimisissa, mutta eronnut muutama vuosi ennen kuolemaansa. Olen pohtinut, mitä muuta noin isoa asiaa hänen elämässään mahtoi olla, mitä en tiedä. Luulin, että tiedän äidistäni kaiken… Käsitys äidistä muuttui.

Jotkut löydöt herättävät erityisen paljon kipeitä kysymyksiä tai paljastavat jotakin suurta:

Löysin isäni terveyskortin, johon oli kirjoitettu äitini ja veljieni nimet ja syntymäajat tarkasti, mutta minua ei mainittu. Hämmästyin kovasti, että mikä mahtoi olla syy? Oliko tietojeni puuttuminen vahinko? Jäi omituinen olo.

[Jäämistön] papereista kävi ilmi, että meitä sisaruksia olikin yksi enemmän. Salattu sisko annettiin adoptioon vauvana perheväkivallan vuoksi ja kaikilta salaa. Kipeä asia on vain haudattu. Siskon löysimme onneksi papereiden avulla.

Lue myös: Haluaisitko tutustua paremmin sukusi historiaan? Näin aloitat sukututkimuksen

Jäämistön päiväkirjoista ja papereista voi paljastua isoja yllätyksiä. Kuvituskuva. © iStock

Löydöt, jotka huvittivat: mainoskynät ja 400 euroa lakanoissa

Useimmat lukijoiden huvitusta herättävät löydöt vanhempiensa jäämistöstä liittyvät jollakin tavalla tavaran haalimiseen tai rahan jemmaamiseen outoihin paikkoihin.

Löysin 100–200 erilaista mainoskynää (en laskenut niitä).

Jäämistöstä löytyi hurja määrä muovisia jogurtti- ja pakastepurkkeja. Miksi niitä täytyi säästää?

Kukkaruukkuja satoja kappaleita. Mitään ei ollut äitini heittänyt pois, toisin sanoen hän oli säästänyt paljon romua.

Eräs lukija kertoo yllättävästä rahalöydöstään seuraavasti:

Löysin lakanapinon välistä kukkaron, jossa oli rahaa 400 euroa. Vanhempani eivät luottaneet pankkeihin, joten rahaa ilmeisesti laitettiin talteen kotona eri paikkoihin.

Mitä yllättävät löydöt opettivat?

Jäämistön läpikäyminen on rankkuudestaan huolimatta monille opettavainen kokemus. Vanhemmistaan, omasta menneisyydestään ja sitä kautta itsestään on mahdollista oppia paljon uutta. Vaietut tai vaikeat asiat voivat saada selityksensä, ja ymmärrys omista vanhemmista kasvaa.

Opin jäämistöä läpikäydessäni, kuinka tärkeä perhe on – mikään ei ole suurempaa kuin rakkaus, joka vain kasvaa. Esineet kertovat paljon menneestä ja omistajastaan. Sukupolvien ketjua ei kannata katkaista.

Ymmärsin, miksi sukumme on niin hajanainen ja mistä johtuvat vuosien puhumattomat vihamielisyydet. Ennen vanhaan asioista ei puhuttu, mutta tunnettiin senkin edestä.

Löysin vanhan virkatodistuksen, josta ilmenee yllättävää, vaiettua tietoa isänäidinäidistä. Ymmärrän, miksi asiasta on vaiettu. Elossa ei enää ketään, keneltä voisin asiaa tarkemmin kysyä, mutta ehkä se selviää tarkemmin sukututkimuksen myötä.

Isän jäämistöstä löytyi sotilaspassi, jossa oli maininta, että isä oli vapautettu puoleksi vuodeksi armeijasta mielenterveydellisistä syistä. Isän mielenterveyttä olin aika ajoin epäillyt, ja vanhemmiten epäilyt vahvistuivat. Sotilaspassin tietojen myötä sain asialle selityksen ja vahvistukset epäilyilleni.

Lue myös Seura.fi: Äiti-suhde on elämän tärkeimpiä ja se vaikuttaa muihinkin ihmissuhteisiimme – Kirjoittamalla pääset käsiksi kipeisiinkin asioihin

X