Hanna Wass esiintyi pinkissä minimekossa A-studiossa ja kohu oli valmis – myös he laventavat kuvaa, miltä asiantuntija ”saa näyttää”

Television asiaohjelmissa usein vierailevat Hanna Wass, Theodora Helimäki ja Anni Marttinen saavat paljon palautetta pukeutumisestaan. Voiko naisellisuuttaan korostava nainen olla uskottava?

Eduskuntavaalien jälkeen huhtikuussa politiikan tutkija Hanna Wass, 46, oli asiantuntijavieraana television A-studiossa. Hän oli pukeutunut pinkkiin minimekkoon, jossa oli näyttävät hihat ja avara pääntie. Mekon toinen hiha ei pysynyt aivan paikallaan vaan valui ja paljasti Hannan olkapään. Asusta roihahti sosiaalisessa mediassa kiivas keskustelu.

Osa kommentoijista oli sitä mieltä, että Hannan asuvalinta vei huomion pois tärkeimmästä eli siitä, mitä hän sanoi. Osa koki, että hän halusi kiinnittää huomion itseensä tilanteessa, jossa studiossa oli toinenkin asiantuntijavieras.

Ehkä rankin palaute oli syytös siitä, että pukeutuessaan naisellisuutta korostaen Hanna teki hallaa kaikkien naisten uskottavuudelle.

Tietysti Hannalla oli myös puolustajia. He vetosivat monimuotoisuuteen ja jokaisen ihmisen loukkaamattomuuteen olla sellainen kuin on ja tehdä omia valintoja. Hanna on valtiotieteiden tohtori, joka jo vuosia on käynyt selittämässä suomalaista politiikkaa julkisuudessa. Hän on yleisen valtio-opin dosentti ja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani. Voisiko yksi mekko yhtäkkiä uhata hänen asiantuntijuuttaan?

Keskustelusta jäi ilmaan muitakin mielenkiintoisia kysymyksiä: Miltä asiantuntijan kuuluu näyttää? Onko olemassa jokin univormu, johon asiantuntijan pitäisi pukeutua? Mikä muu seikka kuin vaatteet voi vaarantaa uskottavuuden? Entä ka­toaako naisen uskottavuus helpommin kuin miehen? Voiko henkilö, jolla on feminiinisiä piirteitä, ylipäätään olla uskottava?

Väitöskirjatutkija Theodora Helimäellä, 31, on kasvoissaan lävistyksiä. Ekonomisti Anni Marttinen, 31, twerkkaa Tiktokissa, hänellä on tatuointeja, lävistys ja hän rakastaa epäsovinnaisen värikästä pukeutumista. Theodoraa ja Annia on myös haastateltu usein asiantuntijoina, kun tulkitaan politiikkaa ja puhutaan taloudesta.

Hanna, Theodora ja Anni, oletteko uskottavia vai jopa vaaraksi kaikkien naisten uskottavuudelle?

Anni Marttinen: ”Maailman ei voi antaa perääntyä takapajulaksi”

– Pukeutumiseni on feministinen teko, Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti Anni Marttinen sanoo ja katsoo kohti silmin, jotka on ehostettu turkoosilla luomivärillä.

– Patriarkaatti pyrkii panemaan naiset ruotuun määrittelemällä asiantuntijuuden maskuliinisten ihanteiden mukaisesti. Sen mukaan kukaan ei voi olla asiantuntija, jos korostaa itsessään feminiinisiä ominaisuuksia.

Kun kauppatieteiden maisteri Anni 2000-luvun puolivälissä pääsi töihin Suomen Pankkiin, hänkin osti työasukseen harmaan bleiserin ja mustat housut.

– Kuvittelin, että uskottavuus pitää hankkia ennen kuin voi rokata omalla tyylillään.

Annille tuli kuitenkin tukahdutettu olo. Hän ei halunnut pitää kahdeksaa tuntia päivässä vaatteita, joissa ei viihtynyt. Lokakuussa 2017 alkoi Me Too -kampanja. Anni oli silloin harjoittelijana Euroopan keskuspankissa.

– Siitä alkoi kapinani. Sain Me Too -ilmiöstä tukea. Opetin twerkkaamista ja puin keltaista ylleni. Työkaverini sanoivat, että joudun palaamaan vanhaan harmaaseen lookiini, jos haluaisin vakituisen työpaikan, mutta päätin olla antamatta periksi. Maailman ei voi antaa perääntyä takapajulaksi.

Annin mielestä ei ollut enää mitään syytä noudattaa patriarkaatin sanelemaa koodistoa. Jos hän ei voisi pukeutua töissä ja asiantuntijana haluamallaan tavalla, hän ei haluaisi enää olla ekonomisti.

Eikä kysymys ollut vain vaatteista vaan myös siitä, miten saa puhua ja käyttäytyä.

– Euroopan keskuspankissa seurasin naisjohtajaa, joka kyllä käytti vaatteissaan värejä mutta oli tyyppinä muuten hyvin maskuliininen. Hänelle sallittiin pinkki power suit, koska mielipiteiltään ja käytökseltään hän oli kova ja konservatiivinen. Jos hän olisi puhunut feminismistä ja pehmeistä arvoista taloudessa, pinkki asu hänen yllään olisi koettu ärsyttävänä.

”Ajattelin, että todistan jotakin yhteiskunnastamme, jos minut murskataan”

Tällä logiikalla voisi ajatella, että jos nainen haluaa vaikuttaa, hänen kannattaisi pukeutua mahdollisimman neutraalisti ja yrittää olla ärsyttämättä ketään. Anni päätti valita toisin. Kun hänet ensimmäisen kerran pyydettiin keskustelijaksi televisioon, hän pukeutui leopardikuvioiseen bleiseriin.

– Halusin murtaa mielikuvan, millainen asiantuntija saa olla. Ajattelin, että todistan jotakin yhteiskunnastamme, jos minut murskataan. Jälkeenpäin sain somen kautta palautetta vaatteistani. Osa katsojista oli selvästi ärsyyntynyt jakustani, osalla se oli herättänyt mielenkiinnon jäädä kuuntelemaan, mitä sanon.

Anni muistuttaa, että patriarkaatti muovaa myös miesten roolia. Asiantuntijamiehen malli on kapea.

– Voisiko mies pukeutua A-studiossa hameeseen niin kuin Samu Haber UMK:ssa?

Asiantuntijana Anni on löytänyt pukeutumistyylinsä, mutta on yksi asia, jota hän vielä varoo. Se on huumori.

– Kohdatessani ihmisiä kasvokkain viljelen usein huumoria. Myös Tiktokissa ja Instagramissa tarinallisuus ja huumori toimivat. Televisiossa asiantuntijana olen vielä hillinnyt itseni.

Hanna Wass: ”Asiantuntijoiden moninaisuus rikastuttaa keskustelua”

Kohu pinkistä mekosta on jo laantunut, kun yleisen valtio-opin dosentti ja Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Wass istuu helsinkiläisessä kahvilassa ja pohtii tapahtunutta.

– Ainut aidosti loukkaava, mutta samalla tutkimuksellisesti kiinnostava argumentti kohussa oli se, että olisin tehnyt pukeutumisellani hallaa ”naisten asialle”. Ymmärrän, että yksilö voi edustaa jotakin organisaatiota, mutta en sitä, että hän edustaisi jotakin sukupuolta tai vaikka etnistä ryhmää. Edustuksellisuusväitteiden kohdalla tulisi aina kriittisesti kysyä, kuka tällaisen valtuutuksen on antanut ja missä edistettävistä asioista on sovittu.

Mekkokeskustelun kiih­tyessä Hanna tajusi, että kysymys ei ollut enää vain hänestä vaan asiantuntijuuden määritelmästä ja asiantuntijuuteen kohdistuvista roolimalleista.

– Silloin arvioitaviksi tulevat yksilön omaan päätäntävaltaan ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät kysymykset, kuten pidetäänkö vihkisormusta, sallitaanko uskonnolliset symbolit tai voiko julkisessa tehtävässä toimivalla henkilöllä olla lävistyksiä tai tatuointeja. Lopulta vaikka murresanat voivat olla laukaiseva tekijä, joka alkaa syödä uskottavuutta. Kirjoittamattomat säännöt ja sopimukset tulevat näkyviksi, kun niiden rajoja koetellaan. Samalla niitä voidaan myös neuvotella yhdessä uusiksi.

Hanna pohtii monimuotoisuutta, joka on yhdenvertaisuuden ja inkluusion rinnalla erityisen tärkeää nuorille, joiden kanssa hän yliopistossa tekee työtä. Helsingin yliopiston strategiassa moniarvoisuus ja toisten kunnioittaminen ovat keskeisiä periaatteita.

– Meillä käydään nyt kovaa kulttuurista kamppailua etnisten vähemmistöjen, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeuksista. Asiantuntijoiden moninaisuus rikastuttaa keskustelua, ja siihen kuuluu myös monimuotoinen visuaalisuus.

Vaikuttaako kohu Hannan tuleviin pukeutumisvalintoihin?

– Totta kai mietin, miten reagoin tällaiseen palautteeseen, ja seuraavaa esiintymistä varten pohdin asua pitkään. Asiantuntijan pukeutuminen ei voi tietenkään viedä asiaohjelmassa huomiota pois varsinaisesta teemasta. Toisaalta minusta on tärkeää, että myös asiantuntija saa olla oma itsensä. Tällaista rohkaisua olisin itse kaivannut nuorena, kun verhouduin housupukuihin ollakseni vakuuttava.

Yksi asia Hannaa vielä mietityttää: paljonko kohuun vaikutti hänen ikänsä?

– Olen keski-ikäinen nainen. Keski-iässä naiset alkavat muuttua näkymättömiksi, tai heidän täytyy tajuta ainakin peittää itsensä, koska vanhenemisen näkeminen on epämiellyttävää. Tätä vastaan haluan kyllä kapinoida.

Theodora Helimäki: ”Stereotypioita tarvitaan jäsentämään ajatuksia”

Theodora Helimäki tulee tapaamiseen yllään harmaa, lyhyt hame, tumma, siro jakku ja korkokengät. Hän kantaa isoa kukkapuskaa, jonka on juuri saanut kiitokseksi asiantuntijavierailustaan erään ulkovaltion lähetystössä. Lävistykset kasvoissa muodostavat hänen olemukseensa kontrastin.

– Lävistykset eivät ole kovin naisellisia, mutta muuten nautin naisellisesta tyylistä. Käytän mielelläni hameita ja mekkoja ja pidän meikistä. Housuasussa olen hyvin harvoin.

Theodora kasvoi aikuiseksi isänsä kotimaassa Bulgariassa. Hän oli pitkään nörtti kirjatoukka, joka ei niinkään välittänyt ulkonäöstään. Teininä hän innostui hevimusiikista ja olisi halunnut viestiä siitä lävistyksin.

– Bulgarialainen kulttuuri on suomalaista vanhoillisempaa. Maassa on vahvat stereotypiat muun muassa siitä, miltä naisen kuuluu näyttää. Vanhempani sanoivat, että niin kauan kuin asun heidän kattonsa alla, en voi ottaa lävistyksiä.

Ensimmäisen lävistyksen Theodora hankki, kun hän 19-vuotiaana muutti äitinsä kotimaahan Suomeen opiskelemaan. Tuntui vapauttavalta päättää itse ulkonäöstään maassa, jossa oli hyväksyvämpi ilmapiiri.

– Pidän lävistyksistäni yhä. Ne ovat osa identiteettiäni.

Julkisten esiintymistensä jälkeen Theodora saa yleensä enemmän palautetta huuli- ja nenäkoruistaan kuin siitä, mitä hän on asiantuntijana sanonut.

– Vanhemmilta miehiltä tulee viestiä, että ota lävistykset pois. Erotun kuulemma ilman niitäkin.

Theodora ei anna palautteen häiritä. Hänen mielestään asiantuntijan sanottavalla on aina enemmän painoarvoa kuin ulkonäöllä.

Vanhemmilta naisilta Theodora saa hyvää palautetta. He eivät yleensä puutu siihen, miltä hän näyttää, mutta saattavat sanoa, että kiva kun hänenlaisiaan on televisiossa. Nuorilta palautetta tulee vain vähän. Se voi johtua siitä, että Theodoralla ei ole matalan kynnyksen palautekanavaa. Hänellä ei ole muun muassa Facebook-profiilia.

Mihin stereotypioita tarvitaan?

Theodoraa kiinnostaa, miten stereotypiat syntyvät.

– Stereotypioita tarvitaan jäsentämään ajatuksia. Kun tapaamme uuden ihmisen, meillä on kognitiivinen pakko yrittää luokitella häntä jotenkin. Pienenkin informaation avulla luomme hänestä mielikuvan. Mielikuvalle ei kuitenkaan pidä antaa liikaa valtaa, sillä mikään ei ole hienompaa kuin huomata, että toinen on paljon enemmän kuin mitä ensiksi oletit

Tutkijana Theodora tekee kyllä huomioita ihmisten ulkonäöstä, mutta huomiot eivät jää siihen. Häntä kiinnostaa ihmisen tausta, mitä tämä sanoo ja mikä on substanssi. Tieteentekijöille ja asiantuntijoille hän toivoisi taiteilijoiden nauttimaa vapautta.

– Taiteilijat saavat näyttää siltä, miltä haluavat. Heidän työtään ei arvoteta heidän muiden ominaisuuksiensa mukaan. Yliopistolla me tieteentekijät emme myöskään määrittele toisiamme ulkonäön perusteella, vaan akateeminen kulttuuri on avointa. Riittää kun tutkijalla on kiinnostavaa ja järkevää sanottavaa.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Itsetuntemus

   Minna on aina ollut intohimoinen pukeutuja – voiko vaatteilla enää leikitellä, kun on yli 60 eikä haluaisi ostaa mitään?

2. Julkkikset

   Putous-näyttelijä Pilvi Hämäläinen inhoaa naiseuteen liittyviä stereotypioita: "Ihmistä ei voi lokeroida sukupuolen perusteella"

3. Yleinen

   Toimisto pakotti naisen hameeseen 1980-luvulla – konttoripukeutumisen pitkä matka hikilapuista päätösverkkareihin