Näyttelijä Heidi Heralalla on monta raamattua, mutta ei sellaisia kuin luulisi – ”Koskettavat, liikuttavat ja voimaannuttavat”

Heidi Herala uskoo mottoon ”koitetaas nyt taas”. Sen hän muistaa etenkin kahdessa tilanteessa.

Haluaisin matkustaa Islantiin maan luontoa ihailemaan. Tämä siitäkin huolimatta, että en ole lainkaan eränkävijä. Luontokohteita tutummaksi minulle ovat tulleet vanhat kulttuurikaupungit, kuten Lontoo, Berliini ja Praha.

Inspiroidun Kaarlo Sarkiasta, Marja-Liisa Vartiosta ja Niilo Rauhalasta. Heidän runonsa koskettavat, liikuttavat ja voimaannuttavat. Kotimaisten klassikko­runoilijoiden runokirjat ovat minun raamattujani.

Ei sitä moni uskoisi, mutta sisimmässäni olen herkkä runotyttö.

Saan energiaa ulkoilusta. Tykkään kävellä Helsingin puistoissa, rannoilla ja metsissä. En ole puiden halailija. Nautin silti suuresti siitä, kun saan katsoa puiden runkojen värin muutosta keväästä syksyyn.

Tarkkailen mielelläni myös muuttolintujen saapumista ja lähtemistä. Vaikka lintujen lähtemisen katselu voi olla kaihoisaa katsottavaa, tuo se kokemuksen siitä, että tunnen, siis olen.

Ostoslistallani on aina syksyisin kukkasipuleita. Kerran sipulien istutus jäi niin pitkälle syksyyn, että maa jo routi. Tuolloin puolisoni Seppo Maijala porasi reiät kukkasipuleilleni.

Syön Ullan Pakari -leipomon älyttömän maistuvaa leipää. Ullan Pakarin tehdas ja myymälä sijaitsevat Riihimäen kupeessa. Meillä on mökki Hausjärvellä viidentoista kilometrin päässä. Toisinaan ostan leivän lisäksi perjantaipullat.

Yritän olla muodikas ja juoda kahvin kanssa kauramaitoa. Jos kaupassa sattuu olemaan korvapuustin makuista kauramaitoa, ostan sitä.

Mottoni on, että koitetaas nyt taas. Se tarkoittaa sen miettimistä, miten tilanteesta päästään eteenpäin. Usein mottoni tulee mieleeni riidan jälkeen tai töissä, kun jokin kohtaus ei toimi.

Olen innostunut opastetuista kaupunkikävelyistä. Olemme muuttaneet Munkkiniemeen hiljattain, ja viimeksi olin Wanha Munkkiniemi -kävelyllä. Hyvän oppaan johdolla on aivan jumalaista kulkea ja kuunnella historiaa. Kävelyretki on loistava sunnuntaiulkoilun muoto.

Rakastan rakennusarkkitehtuuria. Huomaan, että jos menen taidenäyttelyyn Ateneumiin, tauluja enemmän katson Ateneumin portaita ja kaiteita. Tykkään nimenomaan vanhasta arkkitehtuurista, mutta modernikin kiinnostaa.

Arkkitehtuurimuseossa on juuri nyt Eläköön Wivi Lönn! -näyttely, jonka haluaisin nähdä.

Yöpöydälläni on tällä hetkellä tietenkin Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Kirjan lukemisen lisäksi kuuntelen varmaan vielä Krista Kososen lukeman äänikirjan.

On tärkeää, että lähihisto­riaamme kuvataan muutenkin kuin tarinoissa, joissa kaivetaan iso kartta pöydälle ja aloitetaan sanoilla ”hyvät herrat”.

Annan juttusarjassa ajankohtaiset ihmiset paljastavat lempiasioitaan. Juttu on julkaistu Annassa 47/2022.

Sinua voi kiinnostaa myös:

• Julkkikset

  Totti Toivonen poltti kuubalaisen sikarin, kun hänen iltatähtensä syntyi

• Julkkikset

  Helena Petäistön Pariisin-keittiö on pieni, mutta yksi ruoka-aine siellä valmistuu: ”Voisin syödä kilokaupalla”

• Julkkikset

  Sisko Savonlahti hämmentyi luettuaan Antti Tuiskun self help -kirjan: "Hänen ja minun välillä on valtava kuilu"