Murhaepäiltyjen kuvat tunkeutuivat Jäljillä-podcastin Tilda Laaksosen uniin: ”Mietin, mikä voi ajaa ihmisen niin karmeaan tekoon”
Mikä true crime -viihteessä koukuttaa? Podcastaaja Tilda Laaksonen tietää, että ihmismielen pimeä puoli sekä kiehtoo että karmii.
Tilda Laaksonen haluaa herättää keskustelua podcasteillaan. Siksi hän punoo tarinan joukkoon myös omia huomioitaan ja näkemyksiään.
Mikä true crime -viihteessä koukuttaa? Podcastaaja Tilda Laaksonen tietää, että ihmismielen pimeä puoli sekä kiehtoo että karmii.
Liikkuiko ikkunan takana varjoissa joku? Kuuluiko ovelta rasahdus? Yksitoistavuotias Tilda Laaksonen makasi sängyssään kesämökillä aistit valppaina. Päivällä Tildan silmiin osunut uutinen Bodominjärven surmien tutkinnan avaamisesta oli jäänyt pyörimään ajatuksiin. Hän aprikoi, olisiko syytettynä ollut mies todella pystynyt elämään vuosikymmeniä noin raskas rikos tunnollaan. Väijyikö ulkona yön hämäryydessä kenties joku pahantahtoinen ihminen hänenkin perhettään?
Vähän myöhemmin Tilda kiinnostui television Kadonneet-sarjasta.
– Mieleen jäi erityisesti reumasairaalasta kadonneen naisen tapaus, joka ei kai koskaan selvinnyt. Mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat aamulla nousseet normaaliin tapaan sängystä ja lähteneet päivän askareisiin. Ja sitten hävinneet jäljettömiin.
Tilda ryhtyi keräilemään tietoa kadonneista ja muista mieltään askarruttaneista rikoksista. Vaikka aihepiiri aiheutti välillä pelon väristyksiä, uteliaisuus voitti.
– Samastuin kadonneisiin ja heidän läheistensä suruun. Mietin myös murhaajan aivoituksia: mikä voi ajaa ihmisen niin karmeaan tekoon?
”Tosielämän tapahtumat ovat pelottavia – ja siksi kiehtovia”
Nelisen vuotta sitten Tilda keksi alkaa hyödyntää tietopankkiaan. Keväällä 2018 hän nauhoitti puhelimella makuuhuoneessaan ensimmäisen osan podcastiin, joka sai nimeksi Jäljillä. Avausjakso käsitteli amerikkalaisen pikkutytön katoamista. Nyt true crime -lajityyppiin lukeutuvan podcastin tekemisestä on tullut Tildalle päivätyö. Hän julkaisee uuden jakson viikoittain.
Toistaiseksi eniten kuulijoita, 240 000, on kerännyt viime syksynä ilmestynyt jakso Circlevillen kirjeet. Se kertoi häiriköstä, joka piinasi amerikkalaisen pikkukaupungin asukkaita lähettämällä heille uhkauskirjeitä vuosikausien ajan.
Tilda sanoo olevansa dekkarikirjallisuuden ja tv:n rikossarjojen suurkuluttaja. Niiden lukeminen ja katseleminen on erilainen kokemus kuin true crime.
– Tosielämän tapahtumat ovat pelottavampia ja siksi myös kiehtovampia.
”Pidän aina mielessä, että kyseessä ovat oikeat ihmiset”
Valtaosa true crimen kuluttajista on alle kolmekymppisiä naisia. Tutkijoiden mukaan se saattaa johtua siitä, että usein niin rikosfiktiossa kuin true crimessakin myös uhri on nuori nainen. Ihmismielen pimeää puolta voi tarkastella turvallisesti kotisohvalta rikossarjojen kautta. Maailmalla näitä murhista kiinnostuneita naisia kutsutaan murderinoiksi. Tilda ei tunne titteliä omakseen.
– Nimitys on mauton. En halua tulla määritellyksi vain yhden kiinnostuksenkohteeni kautta.
True crimea on kritisoitu siitä, että se tekee viihdettä todellisten ihmisten kärsimyksestä. Tilda sanoo tiedostavansa tämän. Hänen toimintatapoihinsa ei kuulu lähestyä tapaukseen liittyviä ihmisiä. Podcasteissa ei kerrota mitään sellaista, mitä ei olisi julkisuudessa jo kerrottu ja pitäydytään tiukasti faktoissa.
– Vaikka true crime on nyt pinnalla, se ei ole mikään uusi viihteen muoto. Ala on vain siistiytynyt entisestä. Vanhoissa rikoslehdissä ja -sarjoissa mässäiltiin väkivallalla ja karmeilla yksityiskohdilla. Pidän aina mielessä, että kyseessä ovat oikeat ihmiset ja käsittelen heitä kunnioittavasti.
Kirjoittaessaan ja nauhoittaessaan tarinoita Tilda uppoutuu niihin täysillä ja näkee tapahtumat selkeästi mielikuvituksessaan. Podcastin alkuaikoina aiheet pääsivät joskus ihon alle. Murhaepäiltyjen kuvat tunkeutuivat uniin. Nyt Tilda osaa jo erottaa työ- ja vapaa-ajan. Työpäivän jälkeen hän irtautuu karmeuksista kirjojen ja tv:n parissa.
– Yritän malttaa olla katsomatta rikossarjoja.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous