Riitta ei olisi ikinä arvannut, miten suosittu omasta kirpputorista tulisi – nyt hän lopettaa pikkuveljen kohtalon vuoksi
Riitta Mäen, 67, rakkaus ihmisiin näkyy hänen työssään. Se on yksi syy siihen, miksi hänen kirpputorillaan ei ole koskaan hiljaista.
Riitta haaveilee, että ehtisi eläkkeellä kiertää Suomea. – Isäntä on luvannut viedä minut kiinnostaviin paikkoihin, joissa on käynyt.
Riitta Mäen, 67, rakkaus ihmisiin näkyy hänen työssään. Se on yksi syy siihen, miksi hänen kirpputorillaan ei ole koskaan hiljaista.
”Rakkauteni myyntityötä ja asiakaspalvelua kohtaan on lapsuuden peruja. Asuimme Kauhajoella maalaistalossa, jossa oli hevosia, lampaita ja lehmiä. Yhdessä huoneessa oli pieni kauppa. Siellä oli isot laarit, joista asiakkaille kauhottiin jauhoja ja sokeria.
Lapsuuden kesät olivat aurinkoisia, eikä ilman leikkikaveria tarvinnut olla koskaan. Meitä oli kuusi sisarusta, joista ensimmäinen oli syntynyt kuolleena. Olemme silti aina mieltäneet, että sisarusparvemme on kuusihenkinen.
Olin lapsena hirveä menijä. Aina kun meille tuli vieraita, joilla oli lapsia mukana, vanhempani kutsuivat minut leikkimään heidän kanssaan. ”Riitta, nyt tuli kavereita”, he sanoivat, ja minä kipitin innoissani vieraiden luokse. Haaveilin lapsena balettitanssijan urasta ja televisiokuuluttajan työstä Teija Sopasen jalanjäljissä. Lähdin kotoa jo 16-vuotiaana ystäväni kanssa kesätöihin Helsinkiin. Pääsimme myyjiksi Pihlajasaaren kahvilaan ja sieltä Siemensille valmisruokamyyjiksi.
En oikein tiennyt, mitä olisin ryhtynyt tekemään, joten reissasin töiden perässä kaupungista toiseen. Asuin usealla paikkakunnalla ja tein monenlaista. Olin pitkään tarjoilijana ravintola Jälkipelissä Tampereella.”
Hoidin lapsia kotona yli 13 vuotta
”Samoihin aikoihin tapasin mieheni Kauhajoella juhannusjuhlissa. Muutimme yhdessä Helsinkiin ja pian saimme ensimmäisen lapsemme Rikun. Olin silloin 23-vuotias. Päätimme muuttaa Klaukkalaan. Tein töitä talonmiehenä, kunnes toinen lapsemme Sari syntyi. Löysimme oman talon Mäntsälästä, jonne kotiuduimme 20 vuodeksi.
”Kotona oli aina kaksi vaippaikäistä.”
Olin haaveillut nuorena yhdestä lapsesta, jonka hankkisin yksin, mutta ei se ihan niin mennyt. Meillä on peräti kuusi lasta, kolme tyttöä ja kolme poikaa. Kotona oli aina kaksi vaippaikäistä.
Rikun ja Sarin välillä oli puolitoista vuotta, sitten tuli neljän vuoden tauko, jonka jälkeen syntyivät Eija ja Vesa 14 kuukauden välein. Viiden vuoden tauon jälkeen tulivat Toni ja Tina, joilla on puolentoista vuoden ikäero. Viimeinen lapsista syntyi, kun olin 38-vuotias.
En raaskinut laittaa lapsia hoitoon, joten hoidin heitä kotona yli 13 vuotta.
Vaikka kuudessa oli tekemistä, en enää tahdo muistaa sen kaiken työläyttä. Hermoja minulla ei tosin taida enää olla, ne ovat hävinneet matkan varrelle. Tärkeintä on, että olen hyvissä väleissä kaikkien lasteni kanssa.
Palasin töihin vasta, kun nuorin oli kolmevuotias. Sain paikan kirpputorimyyjänä. Olisin halunnut ryhtyä pyörittämään paikkaa itse. Omistaja ei halunnut luopua siitä, joten päätin siirtyä mieheni kaivinkoneyritykseen lapion varteen. Vuonna 2000 perustin Mäntsälään oman kirpputorin, jota pyöritin viisi vuotta.
Sitten muutimme Riihimäelle, jossa asumme yhä. Mieheni oli perustanut muutto- ja kuljetusliikkeen, ja suurin osa töistä oli Helsingissä. Päätin etsiä Helsingistä sopivan paikan kirpputorille.
Ajoimme tyhjän liiketilan ohi Hämeentiellä ja huomasimme, että ikkunassa luki ”vuokrataan”. Siinä tilassa Metka-kirpputori avasi ovensa helmikuussa 2011. Aluksi pelkäsin, ettei toiminta lähtisi käyntiin. En olisi ikinä voinut arvata, miten suosittu kirpputorista tulisi. Kirppikselle tullaan kauempaakin ja myyntipöytiin on viiden kuukauden jono. Vuosien varrella monista asiakkaista on tullut ystäviäni.”
Kirppiksen pitäminen muutti omaa tavarasuhdetta
”Päädyin kirpputorimyyjäksi, sillä tykkään ihmisistä. Rakastan myyntityötä ja asiakaspalvelua. En ole koskaan kierrellyt kirpputoreilla innokkaasti. Ostan lapsenlapsilleni kirjoja ja pelejä, mutta kysyn aina heidän vanhemmiltaan, onko tavaralle tarvetta.
Olen pitänyt kirppistä niin kauan, ettei minulle tulee enää tunnetta, että minun olisi saatava jotakin. Tiedän, etten tarvitse sitä oikeasti. On minullakin kotona kulmakaappi, johon kerään punaisia esineitä, kuten Iittalan Mariskooleja.
”Hänen kohtalonsa sai minut pohtimaan.”
Olen pyörittänyt Metkaa kohta 13 vuotta, mutta nyt olen päättänyt jäädä eläkkeelle. Etsin kirpputorille jatkajaa. Kyselyitä on tullut paljon. Ajatus eläkkeelle jäämisestä syntyi tänä keväänä, kun pikkuveljeni kuoli yllättäen. Hänen kohtalonsa sai minut pohtimaan, että entä jos minulle kävisi samalla tavoin, enkä ehtisi nauttia vapaasta elämästä.
Haluan viettää enemmän aikaa sisarusteni, lasteni ja lastenlasteni kanssa. Minulla on seitsemän lastenlasta, joista yksi on kuollut. Tyttäreni ensimmäinen lapsi syntyi kuolleena. Oli kauheaa, kun omalle tyttärelle tapahtui jotain sellaista.”
Eläkepäivien odotukset: Ristikoita ja puutarhanhoitoa
”Eläkkeelle jääminen ei tunnu haikealta, mutta asiakkaita tulen ikävöimään. Kenelle minä sitten puhun, miehellenikö?
Nauroin yhden asiakkaan kanssa, että kirppiksen eteen pitäisi tilata bussi, jossa lukisi, että Riitalle Riksuun ja kaikki halukkaat saisivat hypätä kyytiin. Sitten keittäisin kahvit. Eläkepäiviltä odotan sitä, että ehtisin lukea kirjoja, tehdä ristikoita ja palapelejä ja hoitaa puutarhaa. Mutta katsotaan nyt, mitä sitä ehtii. Olen kuullut, että eläkeläisen elämä voi olla kovin kiireistä.
Olen ollut isännän kanssa pitkään yhdessä. Välillä hän lähtee rekan kanssa pidemmälle reissuun, ja saamme molemmat omaa aikaa. Kumpikaan ei enää viitsi tapella. Nuorempana oli riitoja, mutta nykyään sellainen tuntuu turhalta. Tässä vaiheessa tietää suurin piirtein, mitä toinen meinaa ja osaa olla hiljaa, jos itseä suututtaa.
Olen juuri sellainen kuin olen. En moiti itseäni, vaan koetan kehua, että hyvä Riitta. Minulla on kauniit silmät. Yritän pitää itsestäni jonkinlaista huolta, etten lihoisi liikaa. Vanhemmiten vatsamakkaroita tulee väistämättä. Tärkeintä on, että olen terve.
Minulla ei ole koskaan ollut ikäkriisiä, vaan olen aina elänyt omaa lukuani. Tykkään olla juuri tämän ikäinen kuin olen. Ikävuodet voivat tuoda elämään kiinnostavia asioita, jos on valmis ottamaan avoimin mielin vastaan, mitä tuleman pitää. Ehkä ikäkriisi iskee sitten, kun täytän sata.”
Juttu on julkaistu Annan numerossa 35/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous