Sokerointi kotona – toimii! Toimittaja kokeili ja sai aikaan sekä sotkua että sileyttä
Sokerointi kotona on hyvä vaihtoehto ammattilaisen otteille kauneussalongin hinnoilla. Toimittaja testasi kaksi markkinoilla olevaa sokerointimerkkiä kotikylpyhuoneessaan.
Sokerointi kotona on hyvin eri kokemus eri ihoalueille.
Sokerointi kotona on hyvä vaihtoehto ammattilaisen otteille kauneussalongin hinnoilla. Toimittaja testasi kaksi markkinoilla olevaa sokerointimerkkiä kotikylpyhuoneessaan.
Moni kysymys pyrkii mieleen, kun istun kylpyhuoneen lattialla ja tuijotan sokerointipurkkiriviä ammeen reunalla. Miten sokerointi kotona kaltaiseltani ensikertalaiselta? Kestänkö sitä kipua, jota ihokarvojen nyppäisy sokerimassalla aiheuttaa? Saanko toimenpidettä ikinä sujumaan edes etäisesti yhtä jouhevasti kuin ohjevideoilla? Sotkenko kylpyhuoneeni perusteellisesti?
Näine kysymyksineni käyn asiaan. Kokeilen kahta erilaista ihokarvojen poistoon tarkoitettua sokerointimassaa, jotta selväksi kävisi myös tuotteiden mahdolliset eroavaisuudet. Makea ja Easy Sweet lupaavat molemmat silkinsileää lopputulosta, 2–6 viikon karvattomuutta ja terävän sänkikasvun pysymistä poissa.
Minä, nopeasta, tiheästä ja tummasta karvankasvusta koko aikuisikäni kärsinyt ihminen, olen valmis ottamaan riskin kivusta, kohelluksesta ja sotkusta. Jos sillä vain pääsisi eroon suunnilleen joka toinen päivä tapahtuvasta kertakäyttöhöylällä sheivaamisesta.
Ensimmäisen kerta on aina hankalaa ja tuskin kukaan onnistuu heti alkuun, sanovat sokeroinnin ammattilaiset. Tätä faktaa silmälläpitäen olen katsonut erityisen tarkkaan Youtubesta löytyvän Easy Sweetin sokeroinnin ongelmatilanteet -ohjevideon.
Sokerointi kotona: Kokeilussa Makea
Aloitan Makean tuotteilla ja oikeasta säärestäni. Ohjeiden mukaan ensin puhdistan, sitten kevyesti talkitsen käsiteltävän ihoalueen. Sokeripurkin olen lämmittänyt mikrossa ja todennut sokerointimassan kädellä sopivaksi eli hieman juoksevaa hunajaa muistuttavaksi mömmöksi.
Ei kun käsi purkkiin siis! Kahmaisen hieman golfpalloa suuremman köntin sormiini. Sokeri venyy kuin purkka ja valuu sormien välistä takaisin purkkiin.
Eihän tästä saa mitään otetta, aluksi tuntuu ja eihän siitä tavallaan saakaan, ennen kuin sitkeästi jatkaa muovaamista.
Yllättävän nopeasti massa suostuu yhteistyöhön ja toivottoman tahmeasta purkkapallosta tulee edes jotenkuten hallittava möykky. Ohjevideon otteet tiukasti mielessäni alan levittää massaa alhaalta ylöspäin ja lopuksi nykäisevä liike, jolla massan olisi tarkoitus irrota yhtenä könttinä karvat mukanaan.
Mutta apua, purkka tarttuukin joka paikkaan iholla ja mitä enemmän yritän sitä saada pois, sitä pahemmin se leviää. Ei auta, vaikka kuinka yritän imitoida ohjevideoiden huolettomanhelpon näköistä napakkaa nykäisyä. Kiinni on ja pysyy.
En kai ole niin avuton, etten saa jo antiikissa harrastettua menetelmää suoritettua?
Iho muuttuu uhkaavan punaiseksi sitä mukaa kun massalla sitä rassaan. Miten sokerointi kotona nyt näin hankalaksi meni? En kai voi olla niin avuton, etten saa jo antiikin Egyptissä harrastettua kauneudenhoitomenetelmää suoritettua?
Psyykkaus kai auttaa tai vihdoin oikean nykäisytekniikan omaksuminen, mutta yhtäkkiä ihme tapahtuu: massa irtoaa iholta vaivattomasti yhtenä kappaleena.
Ja mikä parasta, massa on muuttunut kauttaaltaan karvaiseksi! Parin viikon kasvattelun tulokset laikuttavat vaaleaa sokerimassaa, ja tästä innostuneena toista levityksen yhä uudelleen – ja aina irtoaa.
Ai niin, pitikö tämän muuten sattuakin? Olen niin keskittynyt tekniikkaan, että olen unohtanut mitä sokeroinnissa ihokarvoille tapahtuu: ne lähtevät ihosta juurineen. Ja se tuntuu.
Mutta tuntuuko niin kipeältä kuin olin ajatellut? Nyt kun tekniikan alkeet alkavat olla hallussa, huomaan rullaavani ja repäiseväni massaa jo aika hyvällä rytmillä. Välillä massa uhkaa tarttua ihoon, mutta korjausliikkeellä jäämät irtoavat, ja mikä parasta, karvat häviävät pikavauhtia. Edelleen odottelen peloteltuja kiputuntemuksia.
Nipistäähän tämä eikä missään nimessä miellyttävän tuntuista ole, mutta etukäteen olin varautunut paljon pahempaan. Sokerointi kotona ei siis välttämättä vie lähellekään kivunsiedon rajoja.
Kun oikea sääri on sileä, pyyhin sen ruusuveteen kastellulla vanulla, kuten ihon rauhoittamiseksi Makean ohjeissa suositellaan tehtävän. Sitten on aika käydä vasemman säären kimppuun.
Sokerointi kotona: Kokeilussa Easy Sweet
Nyt otan käyttöön Easy Sweetin tuotesarjan, josta olen valinnut normaalille iholle sopivan, ihanan ruusuntuoksuisen sokerimassan.
Olen pehmittänyt massaa kuumaa vettä sisältävässä rasiassa puolen tunnin ajan eli ohjeiden mukaan. Mikä lie mennyt pehmennyksessä pieleen, sillä tämän massan kanssa ei mikään tunnu sujuvan. Lisään siihen vettä kuten merkin ohjevideossa opastetaan, pyöritän ja pehmitän minkä ehdin, mutta se ei ei ota muuttuakseen vaaleaksi, notkeaksi ja tarttuvaksi massaksi kuten pitäisi.
Lopulta massa päinvastoin alkaa kovettua kädessäni. Äkkiä pulmatilanneohjevideo esiin! Siinä kehotetaan lämmittämään jähmettyvää massaa mikrossa. Teen työtä käskettyä mutta tehoja on kai liikaa, sillä massastani tulee uunissa sulaa sokerivettä, sellaista piparkakkutalojen osien kokoajille tuttua ainetta.
Ei auta muu kuin aloittaa purkin pehmennys alusta. Tällä kertaa tähdet ovat puolellani, sillä massa on vastaanottavaisempi käsittelylle. Se ei enää kovetu, vaikka pyörittelen sitä kuinka käsissäni. Ohjevideolla sanottiinkin, että tämä vaihe vie aikaa, ja se todella vie! Massaa saa muovailla ihan tosissaan, sokerivettä valuu sormien välistä lattialle, mutta vihdoin koostumus muuttuu vaaleaksi, notkeaksi ja tarttuvaksi.
Huomaan, että massaa on hiukan helpompi käsitellä kuin edellistä tuotetta, sillä se ei tartu ihoon aivan yhtä hanakasti kuin edeltäjänsä ja irroitusrepäisy on helpompi tehdä.
Vähäisemmällä tarttuvuudella on se varjopuoli, että karvojakin lähtee kerralla vähemmän. Saman ihoalueen saa siis käsitellä useampaan kertaan, ennen kuin kaikki karvat irtoavat.
Lopulta katselen karvattomia sääriäni: sokerointi kotona tekee sileää jälkeä. Joku yksittäinen karva jossakin sojottaa, mutta kokonaisuutta se ei häiritse. Ei ollenkaan hassumpi lopputulos ensikertalaiselle, tuumaan ja innostun saman tien kokeilemaan myös kainaloita ja bikinirajaa.
Tekniikkaa on paljon vaikeampi hallita näillä ihoalueilla, tai auta armias, vasemmalla kädellä.
Nopeasti huomaan, että kannattaa vielä jatkaa helpoilla ihoalueilla harjoittelemista. Kainaloihin ja bikinirajaan mömmöt iskevät kiinni, tekniikkaa on paljon vaikeampi hallita näillä ihoalueilla, tai auta armias, vasemmalla kädellä. Nyherrän ja nyhjään mutta mikään ei auta, karvat eivät irtoa vaan käsiteltävät ihoalueet ovat yhä tahmeaa sokerimössöä molempien merkkien tuotteilla.
Onneksi aine lähtee kätevästi lämpimällä vedellä pois – tämä on onnellista myös kylpyhuoneeni kannalta. Sillä sotkua on tullut: kaakelilattia on sokeritippojen laikuttama ja käytetyt sokerimöykyt sulavat kylpyammeen reunalla.
Ajeluväli piteni heti
Kymmenen päivän kuluttua havaitsen, että säärissä ei sänkeä näy. Tämähän on suorastaan erinomaista.
Sokerointi kotona oli myönteinen kokemus, mutta harjoittelua se ilman muuta vaatii. Säärien sokerointi on aika iisi juttu, mutta hankalampien ihoalueiden kanssa tilanne on haastavampi. Kipinä jatkaa kokeilua kuitenkin jäi ja ajatus pitkäaikaisesta sileydestä muuallakin kuin säärissä houkuttaa. Kauneushoitoloita edullisempi hinta on myös iso kannustin.
Lue myös: Mistä tunnistaa hirsutismin eli liiallisen karvankasvun?
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous