Keramiikkapajalla ei pysty vilkuilemaan puhelinta. Linda Lindroosille savitöiden konkreettisuus on hyvää vastapainoa toimistotyölle.
Keramiikkapajalla ei pysty vilkuilemaan puhelinta. Linda Lindroosille savitöiden konkreettisuus on hyvää vastapainoa toimistotyölle.
Koti ja sisustus

Linda tekee savitöitä, Kirsi laulaa ryhmässä – aivotutkija kertoo, miten luova harrastaminen kehittää monia tärkeitä taitoja ja auttaa palautumaan

Linda Lindroos ja Kirsi Mäenpää kertovat, miten luova harrastus auttaa heitä palautumaan töistä. Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan vaikutukset aivoissa näkyvät monin tavoin.
Teksti: Maria Lieto Kuvat: Sampo Korhonen

Linda Lindroos nauttii keramiikkatunneista ja Kirsi Mäenpää käy ryhmälaulutunneilla. Kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, miten kumpikin harrastus vaikuttaa aivoissa.

Lue myös: Ikebana on Suvi-Marjalle, 38, parasta mindfulnessia – aivotutkija kertoo, mihin rauhoittava vaikutus perustuu

Linda Lindroos, 40, talousjohtaja, käy keramiikkastudiolla:

”Nautin siitä, että lopputulos on ennalta-arvaamaton”

”Kun jouluna 2019 sain lahjakortin keramiikkastudiolle, ilmoittauduin saman tien savityökurssille. Hurahdin savitöihin heti, ja kurssin jälkeen olen käynyt keramiikkastudiolla muutaman kuukauden välein.

Työskentelen kasvuyrityksen talousjohtajana ja suoritan työni ohella kaksivuotista EMBA-tutkintoa. Käytännössä istun paljon kokouksissa sekä tietokoneen ääressä talousmallinnuksia ja -raportteja tehden. Työni on abstraktia, ja sen lopputulos on harvoin nähtävissä käytännön tasolla. Minua kuormittaa työni pirstaleisuus, sillä joudun jatkuvasti työstämään useaa päällekkäistä asiaa.

Savityöharrastuksesta on tullut minulle tärkeä irtiotto arjesta. Kun upotan kädet saveen, mieleni tyhjenee kaikesta muusta. Keskityn vain siihen, miltä savi tuntuu. Saven oikeaoppinen käsittely vaatii täydellistä läsnäoloa, sillä savea muotoillaan dreijan eli vääntöpyörän avulla. Jos ajatus sitä käyttäessä herpaantuu, saven muotoilu epäonnistuu, ja lopulta teos hajoaa käsiin. Minua viehättää savitöiden konkreettisuus: on palkitsevaa saada jotain valmiiksi käsillään.”

”Ajatus kulkee tavallista kirkkaammin”

”Savityöt antavat minulle kaivatun tauon elektroniikasta. Koska kädet ovat kirjaimellisesti savessa, puhelimen vilkuilu ei ole mahdollista. Se on virkistävää, sillä työn ja vapaa-ajan välinen raja on arjessani häilyvä. Työasioiden ajattelusta irtautuminen ei ole aina helppoa, sillä työhön liittyviä oivalluksia voi tulla mieleen mihin kellonaikaan tahansa. Luen sähköposteja usein myös iltaisin, mutta pyrin vastaamaan vapaa-ajallani vain tärkeimpiin viesteihin.

Keramiikkastudio tarjoaa täydellisen vastakohdan toimistoympäristölle. Studiolla soi musiikki, ja tila on täynnä saviesineitä, värejä ja hyväntuulisia ihmisiä. Voin senhetkisestä mielentilastani riippuen päättää, keskitynkö omaan tekemiseeni vai rupattelenko muiden kanssa.

Toisinaan vietän keramiikkastudiolla kokonaisen viikonlopun. Ensimmäisenä päivänä dreijaan, ja toisena päivänä työt viimeistellään uunissa polttamista varten. Studiolla vietetty viikonloppu tuntuu pieneltä lomalta. Ajatus kulkee seuraavalla viikolla tavallista kirkkaammin.”

– Dreijatessani päästän irti kontrollin tarpeesta, Linda sanoo.

”Savityöharrastus on tuonut minusta esiin rauhallisemman puolen”

”Olen aina ollut kilpailuhenkinen. Vaadin itseltäni paljon enkä luovuta helposti. Sinnikkyydestä on hyötyä työelämässä, mutta tiedostan, että vapaa-ajalla olisi hyvä ottaa rennommin. Tuntuu hyvältä, että savityöharrastus on tuonut minusta esiin rauhallisemman ja itsemyötätuntoisemman puolen. Jos saviesineen muotoilu epäonnistuu, aloitan alusta.

Harrastukseni avulla olen päässyt pikkuhiljaa pois ajatusmallista, jonka mukaan kaiken tekemisen pitäisi olla tavoitteellista. Dreijatessani päästän irti kontrollin tarpeesta ja nautin siitä, että lopputulos on ennalta-arvaamaton.”

Kirsi Mäenpää, 52, kirjaston palvelujohtaja, käy ryhmälaulutunneilla:

”Minun tarvitsee vain mennä paikalle ja tehdä, mitä opettaja käskee”

”Viisi vuotta sitten työkaverini houkutteli minut työväenopiston ’lauluryhmään, joka ei osaa laulaa’. Pidän musiikista, mutta laulaminen ei ollut aiemmin erityisemmin kiinnostanut minua. Uskaltauduin kuitenkin mukaan, sillä lasten kasvettua elämässäni oli tilaa uusille asioille.

Yli kymmenen hengen ryhmässä laulaminen osoittautui heti ensimmäisellä kerralla niin hauskaksi, että lauluharrastuksesta tuli minulle säännöllinen ohjelmanumero. Nykyään käyn ryhmälaulutunnilla kerran viikossa puolentoista tunnin ajan. Olen edennyt jo hieman kehittyneempien laulajien ryhmään.”

Lauluharrastuksen myötä Kirsi Mäenpää on huomannut, että hengityksestä tulee helposti pinnallista kiireisinä päivinä. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä.

Lauluharrastuksen myötä Kirsi Mäenpää on huomannut, että hengityksestä tulee helposti pinnallista kiireisinä päivinä. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä.

”Laulaminen on lihastyötä”

”Laulamisessa kiehtoo sen fyysisyys. Olen oppinut, että laulaminen on lihastyötä, joka onnistuu vain silloin, kun kroppa on rento. Siksi teemme jokaisen laulutunnin alussa puolen tunnin ajan erilaisia hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Treenaamme muun muassa palleahengitystä, kasvolihasten rentouttamista ja vuorosierainhengitystä. Alkuharjoitusten avulla minun on helppo irtautua työasioiden pohtimisesta.

Vaikka työhöni kuuluu paljon näyttöpäätetyöskentelyä, myös puhuminen ja vuorovaikutus ovat keskeinen osa useimpia työpäiviäni. Oikeanlainen hengitystekniikka on paljon puhuvalle tärkeä työkalu. Lauluharrastukseni avulla olen ymmärtänyt, kuinka pinnallista hengitykseni etenkin kiireisinä päivinä on. Hengitysharjoitukset ovat antaneet minulle konkreettisia keinoja stressin lievittämiseen arjessa. Jo muutama pitkä uloshengitys katkaisee stressi- reaktion rauhoittaen kehon ja mielen.”

”En edelleenkään nauti yksinlaulusta”

”Tavallinen kiire ei yleensä erityisemmin kuormita minua. Joudun kuitenkin tekemään työssäni jatkuvasti erikokoisia päätöksiä, minkä koen välillä väsyttäväksi. Lauluharrastus on vastapainoa jatkuvalle päätöksenteolle. Minun tarvitsee vain mennä paikalle ja tehdä, mitä opettaja käskee. Toisin kuin esimerkiksi lukupiirissä, minun ei odoteta muodostavan asioista mielipiteitä.

Työni on sosiaalista, minkä vuoksi on virkistävää, ettei ryhmälaulutunnilla tarvitse kommunikoida muiden kanssa puhumalla, jos olo tuntuu väsyneeltä. Opettaja johtaa kaikkea tekemistä, ja me oppilaat voimme keskittyä laulamiseen. Laulutunnin jälkeen oloni on kevyt ja usein iloinen. Mieltäni painavia kysymyksiä on helpompi pohtia, kun olen ensin keskittynyt hengittämiseen ja rauhoittanut ajatuksiani laulamalla.

Laulamisesta on tullut minulle tärkeä itseilmaisukeino. Ryhmälaulu tarjoaa turvallisen keinon heittäytyä ja ylittää itseni. En edelleenkään nauti yksinlaulusta, mutta ryhmässä laulamisen yhteisöllisyys tuntuu voimaannuttavalta.”

X