Vannoutuneet kerrostaloasujat rakensivat omakotitalon: ”Halusimme rakentaa jotain yhteistä, koska meillä ei ole yhteisiä lapsia”
Loviisan asuntomessuille nousi Helenan ja Erkin Villa Aurora -hirsitalo, vaikka he olivat ajatelleet asuvansa kerrostalossa loppuelämänsä.
Erkki Viljakainen ja Helena Miettinen ovat molemmat toisessa avioliitossaan. Erkillä on kaksi aikuista poikaa ja Helenalla 23-vuotias Maria-tytär, joka on toinen talon sisustussuunnittelijoista. – Halusimme rakentaa jotain yhteistä, koska meillä ei ole yhteisiä lapsia, Helena kertoo.
Loviisan asuntomessuille nousi Helenan ja Erkin Villa Aurora -hirsitalo, vaikka he olivat ajatelleet asuvansa kerrostalossa loppuelämänsä.
Kohde 18, Villa Aurora, Oh, keittiö, ruokailutila, aula, 2 mh, 2 kph, sauna ja autotalli, 124 m2
Asukkaat: Helena Miettinen, 55, ja Erkki Viljakainen, 60, sekä Nano-koira, 7.
Asuntomessujen päätyttyä kehittämisasiantuntija Helena Miettinen, 55, ja merivoimista eläkkeellä oleva Erkki Viljakainen, 60, muuttavat Loviisaan suoraan kerrostalosta Helsingin Herttoniemenrannasta.
Oli hienoinen yllätys jopa heille itselleen, että he päätyivät rakentamaan ensimmäisen omakotitalonsa. Helenan mukaan se jää myös ainoaksi. Helena koppaa syliinsä seitsenvuotiaan espanjalaisen rescuekoira Nanon, ja paljastuu, että koira on yksi muuton syy. Toinen on korona-aika, jolloin Helena päätteli, ettei elämä voi olla pelkkää työtä.
– Ajattelimme, että olisi kivaa, kun olisi pieni piha, jolla Nano saisi temmeltää vapaana. Helsingissä on vain vähän sellaisia alueita. Mökkiä emme voi hankkia, koska olemme paljon merellä. Veneessä ja kahdessa kodissa olisi liikaa huolehdittavaa, joten uskoimme, että asumme kerrostalossa loppuelämämme, Helena sanoo.
Helena ja Erkki ihastuivat pieneen kaupunkiin
Itäisellä Uudellamaalla sijaitsevassa, vajaan 15 000 asukkaan Loviisassa Helena ja Erkki olivat käyneet tapaamassa ystäviään, jotka olivat ostaneet sieltä 1700-luvun talon. He ihastuivat pieneen kaupunkiin, jolla oli historia ja kiva satama. Asuntomessuilta he hakivat merenrantatonttia.
– Markkinoin Erkille, että hanke on halpa, helppo ja hauska. Siihen kannattaa ryhtyä, Helena kertoo.
Erkki asui lapsena omakotitalossa ja muistaa ruosteisen lumikolan ja työnnettävän ruohonleikkurin. Hän ei koskaan palaisi sellaiseen elämään. Tämän talon rakennuksella hän on kuitenkin työskennellyt syksystä asti.
– Olen aina tykännyt tehdä käsilläni. Täällä olen ollut mukana kaikessa muussa paitsi kehikon pystyttämisessä, Erkki kertoo.
Hirsi oli Helenalle ja Erkille itsestään selvä rakennusmateriaali, koska se on isänmaallinen, perinteinen, terveellinen ja ekologinen. Hirren hiilijalanjälki on pienin kaikista rakennusmateriaaleista. Hirsi luo myös hyvän sisäilman, koska siitä rakennettaessa ei käytetä muovia, liimaa eikä kumia.
– Hirsitalon tunnelma on kodikas silloinkin, kun tila on avoin. Puun tuoksun pystyy aistimaan koko ajan, Erkki sanoo.
Innostus ranskalaiseen estetiikkaan juontaa Helenan lapsuudesta
Talossa on ranskalaishenkiset pariovet, pihalla orangerie (talvipuutarha) ja yläkerrassa ranskalainen parveke. Innostus ranskalaiseen estetiikkaan juontaa Helenan lapsuudesta.
– Isäni veli Jaakko karkasi sodan jälkeen merille ja yritti tulla Tokiosta kavereidensa kanssa Helsingin olympialaisiin. He olivat päättäneet, että jos he eivät pääse olympialaisiin, he värväytyvät muukalaislegioonaan, Helena kertoo.
Olympialaisiin ei päästy, joten Helenan kummisedästä Jaakosta tuli muukalaislegioonalainen. Hän haavoittui Algeriassa. Sen jälkeen hän asettui Pariisiin ja sai Ranskan kunniakansalaisuuden.
Helena oli Pariisissa ensi kertaa 13-vuotiaana, ja rakkaus kaupunkiin sekä ranskalaiseen taiteeseen ja kirjallisuuteen on pysynyt.
Nyt pala Ranskaa elää myös merenrantatalossa Loviisassa.
Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 27/23.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous