Miltä tuntuu, kun omaa työtä ei arvosteta? ”Valittavat omaiset eivät ymmärrä ammatistamme mitään”

Pyysimme Annan lukijoita kertomaan, miten heidän ammattiaan arvostetaan. Kokemukset etenkin hoiva- ja hoitoalalla ovat karuja.

Kysyimme Annan lukijoilta, arvostetaanko heidän ammattiaan tarpeeksi. Vastauksista paljastuu, että varsinkin terveyden- ja sairaanhoidossa sekä lasten- ja vanhustenhoidossa työskentelevät ovat käärmeissään. He kokevat, että heille maksetaan aivan liian vähän vastuullisesta työstä.

”Kerroin äidille haluavani hoitajaksi”, eräs Annan lukija kirjoittaa. ”Tajusin työn arvostuksen puutteen, kun äiti sanoi, että olen hullu: vaativasta työstä saa huonoa palkkaa.”

Suomen Kuvalehden ammattien arvostus -tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat eniten eri alojen lääkäreitä. Kärkisijalla on kirurgi. Neljänneksi arvostetuin ammatti on kätilö, joka on listalla ensimmäinen ammatti lääkärikunnan ulkopuolelta.

Mutta näkyykö työn työn arvostus palkassa? Maalaisjärjellä ajateltuna korkealle arvostetuissa ammateissa maksettaisiin myös korkeaa palkkaa. Näin ei läheskään aina ole. Tämä käy ilmi Annan selvityksessä, jossa vertasimme 290 ammatin arvostusta ja palkkoja toisiinsa. Selvityksemme tulokset näet tästä linkistä.

”Kaikki hoito-alat ovat kautta aikojen olleet alipalkattuja”

Ammattien arvostusta tutkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1966, jolloin ammatit asetti järjestykseen erityinen arviomiespaneeli.

– Runsaat 50 vuotta sitten arvostettiin tuomareita, piispoja ja professoreja. Poliitikkojakin. Arvokkuus painoi, kertoo Annalle Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin.

Suomen Kuvalehden ammattien arvostus -tutkimus vuodelta 2018 kertoo, että nyt korkeimmilla sijoilla on lääkäreitä, opettajia ja hoitajia sekä palomiehiä ja poliiseja.

– Siis ammatteja, jotka ovat elämän jatkumisen ja hyvän elämän kannalta tärkeitä, Melin tulkitsee.

Sairaanhoitaja löytyy Suomen Kuvalehden ammattitutkimuksessa arvostussijalta 19, terveydenhoitaja sijalta 37 ja lähihoitaja sijalta 50. Ammatteja oli mukana kaikkiaan 379.

Palkoissa arvostus ei kuitenkaan näy.

Tilastokeskuksen mukaan sairaanhoitajan mediaaniansio on 2 990 euroa kuukaudessa, terveydenhoitajan 2 729 euroa kuukaudessa ja lähihoitajan 2 672 euroa kuukaudessa. Mediaani tarkoittaa, että puolet kyseisestä ryhmästä ansaitsi sitä euromäärää vähemmän, puolet enemmän.

Ristiriita arvostuksen ja palkan välillä kismittää Annan lukijoita.

”Tuntuu, että kaikki muut vaihtavat autoa uudempaan, matkustelevat ja nauttivat elämästä sillä aikaa, kun terveydenhoitajat puurtavat ja uupuvat”, kirjoittaa eräs Annan lukija.

Palaute hoivatyöstä on masentavaa: ”Haukkuvat ja arvostelevat omaiset saavat minut tuntemaan arvottomaksi ja huonoksi”, toteaa eräs lukija.

”Omaiset, jotka seuraavat työtämme useammin, osaavat arvostaa meitä lähihoitajia. Valittavat omaiset eivät ymmärrä ammatistamme mitään. Luulen, että heillä on huono omatunto.”

”Julkisella puolella työskentelevät eivät ole minkään arvoisia”

Lastenhoitajan ammatti on 42. arvostetuin ammatti. Mediaaniansio on 2 249 euroa.

”Kaikki hoito-alat ovat kautta aikojen olleet alipalkattuja”, eräs Annan lukija kirjoittaa. ”Tietyt ihmiset tuntuvat edelleen ajattelevan, että lapsia voi hoitaa kuka vaan muun työn ohella.”

”Olen lastenhoitaja. Olen tuntenut itseni arvottomaksi, ensimmäistä kertaa 30-vuotisen urani aikana”, toteaa toinen lukija.

”Joidenkin mielestä me vain leikimme päivät pitkät. Käsitys suututtaa itseäni mielettömästi. Yritän kertoa mahdollisimman avoimesti kaikesta, mitä teemme päivän aikana.”

Poliisi on 16. arvostetuin ammatti Suomen Kuvalehden tutkimuksessa. Siinäkään ammatissa arvostus ei näy palkassa, kirjoittaa eräs Annan lukija: ”Viimeinen pisara oli lomarahojen leikkaus. Miksei lomarahoja leikattu kaikilta suomalaisilta, myös hyvätuloisilta?”

Juha Sipilän hallitus saa muutenkin sapiskaa Annan lukijoilta: ”Me julkisella puolella työskentelevät emme ole minkään arvoisia. Tajusin sen, kun Sipilän hallitus antoi meille kikyn ja pienensi palkkaamme entisestään.”

”En halua kertoa ihmisille olevani postinjakaja”

Postinkantaja on Suomen Kuvalehden ammattien arvostus -tutkimuksessa sijalla 204. Edes työnantaja ei arvosta postinkantajia, väittää eräs Annan lukija:

”Arvostuksen puute tuli ilmi Postin ylimitotetuissa yt-neuvotteluissa. Siitä alkoi alamäki, joka jatkuu edelleen. Yleensä en halua kertoa ihmisille olevani postinjakaja.”

Kirjastonhoitaja on arvostuslistalla sijalla 175. Annan lukijan mielestä pieni palkka kertoo, ”miten vähän päättäjät työtämme arvostavat”: ”Teemme tärkeää työtä, joka on myös ennalta ehkäisevää. Jos kirjastot menisivät yhtäkkiä kiinni, niin yhteiskunnalle tulisi hurjia lisälaskuja.”

Pomojen puhe vaikuttaa paljon siihen, miten ihminen kokee oman työnsä ja sen arvostuksen. Siitä kertoo erään lukijan kokemus: ”’Näitä asioita ei puhelunvälittäjä päätä!’ sanoi johtoporras, kun tuli esiin uuden vaihteen hankinta ja olisin halunnut osallistua prosessiin.”

”Kukaan ei ole kiinnostunut minusta, kun minulla ei ole hienoa ammattia”

Moni Annalle kirjoittanut haluaa vaihtaa työtä ja siirtyä alalle, jossa saa arvostusta ja ”asiallisen korvauksen”, kuten eräs lukija kirjoittaa: ”Parempaa palkkaa saa vähemmällä työllä, eikä kukaan sylje silmille.”

Kaikki eivät kuitenkaan voi saada uutta työtä, ja se masentaa: ”Kukaan ei ole kiinnostunut minusta, kun minulla ei ole hienoa ammattia tai nimikettä. Tunnen olevani muita huonompi.”

Millaisia kokemuksia sinulla on ammattisi arvostuksesta? Kerro kommentissa!

Lähde: Annan lukijapaneeli.