”Tarjoilija kysyi, tuliko näppäilyvirhe, vai tarkoititko oikesti tätä” – näin suomalaiset tippaavat kotimaan ravintoloissa
Annan kysely paljasti monen ajattelevan, ettei tippaaminen sovi suomalaiseen ravintolakulttuuriin. ”Kuluttajan on vaikea tietää miten tippikyselyn suhteen pitäisi toimia”, tutkija Essi Pöyry toteaa.
Tippaus maksupäätteellä voi tuntua kiusalliselta.
Annan kysely paljasti monen ajattelevan, ettei tippaaminen sovi suomalaiseen ravintolakulttuuriin. "Kuluttajan on vaikea tietää miten tippikyselyn suhteen pitäisi toimia", tutkija Essi Pöyry toteaa.
Moni suomalainen on tottunut jättämään tarjoilijoille tippiä ulkomailla matkustaessaan, mutta kotimaassa tippaus ei ole niin yleistä. Suomessa ei ole varsinaista tippikulttuuria, eivätkä tipit ole osa tarjoilijan palkkaa samalla tavoin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
– Suomessa tarjoilijat ovat yleensä työehtosopimuksen piirissä, eikä palkan suuruudessa oteta huomioon tippiä, toteaa yliopistotutkija Essi Pöyry Kuluttajatutkimuskeskuksesta.
Ravintolalaskua maksupäätteellä maksaessa voi Suomessa kuitenkin yhä useammin törmätä kyselyyn, haluaako tarjoilijalle jättää tippiä ja kuinka paljon.
Mutta miten suomalaiset suhtautuvat tippikyselyihin ja mikä koetaan sopivaksi määräksi tippiä? Kysyimme Annan lukijoilta heidän näkemyksiään tippauksesta Suomessa. Heinäkuussa 2023 toteutettuun kyselyyn vastasi 246 henkilöä, jotka olivat iältään 30–85-vuotiaita. Vastaajista 99 prosenttia oli naisia.
Tippiä saatetaan antaa, jos se on ”ansaittua”
Annan kyselyyn vastaajista 60 prosenttia kertoi joskus antaneensa tippiä kotimaan ravintolassa, vaikka tippaus ei pakollista olekaan. 40 prosenttia puolestaan ei ollut maksanut tippiä Suomessa.
Moni kertoi antavansa mielellään tippiä, jos palvelu on erinomaista tai jollain tavalla erityistä.
”Silloin annan tippiä, kun kaikki (tarjoilijan toiminta, osaaminen, huomiointi, ns. pelisilmä) on enemmän kuin osiensa summa ja tietysti ruoka virheetöntä ja loistavaa, olen antanut tippiä. Perussettiin en anna.”
”Joskus jätän jonkun kolikon pöydälle. Minulla on yksi ruoka-aineallergia, joka aiheuttaa välillä isompia ongelmia. Jos tämä asia hoidetaan hyvin, jätän tippiä iltaravintoloissa.”
”Aina kun on hyvä palvelu ja upea ateria, en muuten. Tippi pitää ’ansaita’.”
”Tiedän varmuudella, että henkilökunta haluaa tippiä – minäkin haluaisin. Jos palvelu onnistuu, niin annan aina tippiä. Olen tehnyt niin yli 20 vuotta.”
He, jotka eivät ole jättäneet Suomessa tippiä, perustelivat sitä muun muassa tarjoilijoiden palkkauskäytännöillä, taloudellisella tilanteellaan tai sillä, että tippaus ei vain kuulu suomalaiseen ravintolakulttuuriin.
”Hinnat ovat kalliit jo muutenkin. Hyvästä palvelusta tai ruuasta kiitän sanomalla, en rahalla. Palkanmaksu kuuluu työnantajalle.”
”Hinnat sisältävät jo työntekijöiden palkkakulut, ja hyvä palvelu on ammattitaitoa. Jos saa ravintolassa hyvää palvelua, menee sinne mieluusti myös uudestaan.”
Maksupäätteen tippikysely voi tuntua kiusalliselta
Maksupäätteen kysymykseen, siitä haluaako asiakas jättää tippiä, oli törmännyt hieman yli puolet vastaajista. Pääkaupunkiseudulla asuvista maksupäätteellä toteutettava tippaus oli tuttua yli 70 prosentille.
– Mitä palveluintensiivisempi ravintola on kyseessä, sitä tavallisemmin tippikyselyjä esiintyy. Ja tällaisia ravintoloita on ehkä pääkaupunkiseudulla enemmän, joten siksi ilmiö painottuu sinne. Mutta tippikyselyyn voi törmätä Lapin rinneravintolassa siinä missä helsinkiläisessä fine dining -ravintolassakin, Pöyry arvioi.
Maksupäätteiden kysymys tipistä herätti vastaajissa monenlaisia tunteita. Noin 40 prosenttia kertoi tippikyselyn aiheuttaneen kiusallisuutta, 30 prosenttia ärtymystä ja 20 prosenttia epävarmuutta. Kolmannes puolestaan koki tippikyselyt neutraalina.
”Kun tarjoilija seisoo selän takana, koneen kysymys aiheuttaa ajatuksen tipin antamisen pakosta.”
Negatiiviset tunteet johtuivat esimerkiksi siitä, että tippikyselyyn on vastattava tarjoilijan ollessa läsnä.
”Kun tarjoilija seisoo selän takana ja odottaa maksupäätteen naputtelua, niin koneen kysymys aiheuttaa ajatuksen tipin antamisen pakosta, eikä se enää tunnu hyvältä, koska asian pitäisi olla täysin vapaaehtoista.”
”Kurjaa tarjoilijan katsoessa laittaa ’ei’, jos on ollut ihan ok tarjoilu.”
”Jotenkin se kysymys tulee niin äkkiä, ja siihen pitäisi sitten osata heti reagoida. Tästä aiheutuu kiusallisuutta ja hämmennystä. Kun yleensä tarjoilija vielä seisoo vieressä ja odottaa.”
Pöyryn mielestä on todella ymmärrettävää, että maksupäätteiden tippikyselyt voivat tuntua kiusallisilta ja hämmentäviltä.
– Tippaamiseen liittyy paljon sanomattomia odotuksia ja normeja. Ikään kuin toivotaan, että asiakas leikkisi mukana leikkiä. Koska tippi ei ole lakisääteinen maksu, kuluttajan on vaikea tietää miten tippikyselyn suhteen pitäisi toimia, Pöyry toteaa.
Tippaus maksupäätteellä voi olla teknisesti hankalaa
Annan kyselystä kävi ilmi, että tippaamiseen liittyvä kiusallisuus ja epävarmuus voi johtua myös siitä, että tippaus maksupäätteellä voi olla osalle ihmisistä teknisesti hankalaa.
”Joskus vain tulee epävarma tunne siitä, että tippiin tulee oikea summa eli etten näpyttele väärin. Kerran annoin vahingossa aika reippaan tipin ja tarjoilija tuli oikein kysymään asiasta, mutta annoin olla, kun palvelu pelasi ja ateria oli todella hyvä.”
”Joskus olen tehnyt näppäilyvirheen: kympin tipistä on tullut 10 senttiä, ja tarjoilija on kysynyt, että tuliko näppäilyvirhe, vai tarkoititko oikeasti tätä? Vaikka on näppäilyvirhe, ilmaan jää kiusallinen fiilis.”
”Pelkään virheen mahdollisuutta. Lisäksi minun on erittäin vaikea nähdä pientä maksulaitteen näyttöä. Aivan typerä ja turha käytäntö.”
Osa mainitsi, että maksaisi tippiä mieluummin käteisellä kuin kortilla.
”En halua, että maksupäätteellä pitää lisätä tippiä. Jos jotain haluaisinkin antaa, jätän mieluummin kolikot pöydälle.”
Kuinka paljon Suomessa on sopivaa maksaa tippiä?
Koska Suomessa ei ole varsinaista tippikulttuuria, myöskään minkäänlaisia nyrkkisääntöjä tipin määrän suhteen ei ole.
– Tippiä ei Suomessa tarvitse antaa lainkaan, sillä siihen ei ole velvollisuutta. Asiakkaalla on oikeus tietää palvelun hinta etukäteen. Mutta jos itse haluaa palkita palveluntarjoajaa esimerkiksi siitä, että on saanut erityisen hyvää palvelua, tippiä voi maksaa sen verran, mikä itse kokee hyväksi. Summa voi olla vaikka kaksi euroa tai sitten noin 10 prosenttia laskun loppusummasta, Pöyry sanoo.
Annan kyselyssä moni mainitsi, että tipin määrän päättäminen onkin hankalaa.
”Mietityttää joka kerta, kuinka paljon pitäisi laittaa, mikä summa olisi sopiva. Välillä en laita ollenkaan, koska ravintolalaskut ovat muutenkin suuria, sitten sekin nolottaa.”
44 prosenttia vastaajista piti sopivana summana 2–5 euroa ja 17 prosenttia vastaajista maksaisi tippiä 5–10 euroa. Kymmenes ajatteli, että tippi voisi olla suuruudeltaan 10 prosenttia laskun loppusummasta.
Moni kertoi, että tipin määrään vaikuttaa kuitenkin aina se, millainen ravintolakokemus on ollut ja kuinka suuri jo itse ravintolalasku on.
”En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi tipit laskettaisiin laskun loppusummasta! Jos on mennyt paljon rahaa syömiseen, miksi tippien pitäisi olla isoja? Mikä siitä tekee arvokkaampaa? Halvemman annoksen jälkeen olisi varaa jättää paremmin tippejä niin halutessaan.”
23 prosenttia kyselyyn vastaajista puolestaan koki, että sopivin tipin määrä suomalaisessa ravintolassa on nolla euroa. Näkemystä perusteltiin sillä, että ravintoloissa hinnat ovat korkeita eikä tippaus kuulu käytäntöihimme.
”Kaikki on niin kallista jo muutenkin. Lisäksi työnantajan kuuluu maksaa palkka henkilökunnalle.”
Vastanneista suurin osa kokee, ettei tippaus sovi Suomeen
Lähes 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, ettei tippaus sovi Suomen ravintolakulttuuriin. Moni esimerkiksi mainitsi, että haluaa tietää jo ruokia tilatessaan ravintolakäyntinsä todellisen hinnan.
”Toivon todella, että se ei tule Suomessa yleiseksi. Ulkomailla on aina niin vaikeaa tippien kanssa, kun ei tiedä paljonko pitää antaa. En halua samaa ongelmaa Suomeen.”
Vastauksissa myös peräänkuulutettiin tippauksen vapaaehtoisuutta. Tipin ei pitäisi tuntua välttämättömyydeltä.
”Mielestäni palkan pitää olla sillä tasolla, että se kattaa myös tarjoilun kustannukset. Hyvästä palvelusta voi silti vielä palkita halutessaan. Mutta se ei saisi olla sääntö.”
”Riippuu jokaisen rahatilanteesta. On kurjaa, jos tippiä odotetaan, koska monelle jo ravintolassa syöminen voi olla rahallisesti vaikeaa.”
”Kaikilla ei ole varaa antaa tippiä.”
Osa pelkäsi tippikulttuurin yleistymisen seurauksia.
”Se voi laskea palkkatasoa. Ihmisen on tultava palkallaan toimeen ilman asiakkaiden antamia tippejä.”
”Kaikilla ei ole varaa antaa tippiä. Ihmiset jättävät käymättä joissain ravintoloissa, jos he joutuvat laskemaan tipin vielä varsinaisen ravintolalaskun päälle.”
Tutkija Essi Pöyry on Annan lukijoiden kanssa samoilla linjoilla.
– Kuluttajan kannalta on aina parempi, että hän voi etukäteen arvioida jonkin tuotteen hinnan. Mielestäni amerikkalaista käytäntöä, jossa ravintolalaskun päälle tulee aina verot ja tipit, ei kannata pyrkiä tuomaan Suomeen.
– Hintojen nousu on myös ollut kovaa ja monella rahat ovat tiukassa. 10 prosenttia ekstraa ravintolakaskun päälle on monelle iso summa.
Tippaamisen yleistymisen positiivisian puolina Annan kyselyyn vastaajat näkivät palvelun mahdollisen parantumisen.
”Pieni ekstra ei tee kenellekään pahaa, se ehkä kannustaa jatkamaan palvelualttiutta.”
Myös Pöyry pitää tippikulttuurin yleistymisen positiivisena puolena sitä, että yritykset saattavat alkaa kiinnittää palvelunsa laatuun entistä enemmän huomiota.
– Toisaalta suora palaute on palvelun laadun näkökulmasta asia, jonka kaikki voisivat tehdä ja joka ei maksa mitään. Tarjoilijalle voi sanoa, jos jokin meni pieleen tai todella hyvin. Se on maksuton mutta yleishyödyllinen palvelun kehittämisen keino.
Kommentit
Ei minkäänlaista tippi kulttuuria Suomeen… Täällä ihmiset saavat palkkaa johon tippi onjo valmiiksi lisätty… USA saisi ottaa meistä mallia
Kommentit
Ei minkäänlaista tippi kulttuuria Suomeen… Täällä ihmiset saavat palkkaa johon tippi onjo valmiiksi lisätty… USA saisi ottaa meistä mallia
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous