Itsetuntemus

Älä aliarvioi ystävällisyyden voimaa: ”Kun tekee hyvää toiselle, voi itsekin paremmin”

Ystävällisyys parantaa elämänlaatua, lisää luovuutta ja jopa tehokkuutta. Mutta kukaan ei voi olla ystävällinen muille, ellei osaa olla ystävällinen itselleen – eikä kynnysmatoksi pidä suostua.
17.2.2019 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: iStock

Olin vuosia sitten mieheni kanssa liftimatkalla Dublinissa. Näimme mainoksen ja kysyimme musiikkikaupasta, mistä saisi lippuja Dublinersien konserttiin. Hieman nyrpeähkö myyjä vastasi hymähtäen, että ette mistään, konsertti on loppuunmyyty.

Toinen henkilökunnan edustaja imuroi lattiaa vieressä, katsoi meitä, tuntemattomia ulkomaalaisia, hymyili ystävällisesti ja oli hetken hiljaa. Sitten hän kertoi, että hänellä on kaksi ylimääräistä lippua ja että hän voisi antaa ne meille.

Halusiko tuo tuntematon mies vain ilahtua meidän yllättyneestä ilostamme? Vai halusiko hän näpäyttää nyreää työkaveriaan tai antaa turisteille hyvän kuvan irlantilaisista? Oliko teosta hänelle jotakin hyötyä?

Ainakin hän oli todella ystävällinen. Ystävällisyys on vaivannäköä toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen. Välittäviä tekoja, joista ei odoteta vastapalvelusta. Huomaavaisuutta, toisista huolehtimista ja myönteistä ajattelua.

Entä onko vaarana se, että ystävällinen ihminen vaikuttaa mairean teennäiseltä tai vastapalvelua kerjäävältä? Pahimmassa tapauksessahan häntä pidetään yksinkertaisesti hyväuskoisena hölmönä. Kannattaako ystävällisyys?

”Ystävällisyys tekee meistä fiksumpia, luovempia ja menestyvämpiä”

Ystävällisyyttä pohtinut kirjailija, filosofian tohtori ja meditaatio-opettaja Kati Reijonen sanoo, että ystävällisyydestä on pelkästään hyötyä.

– Ystävällisyys tekee meistä fiksumpia, luovempia ja menestyvämpiä. Annettu ja vastaanotettu ystävällinen sana tai teko vapauttaa hyvänolon hormoneja elimistöömme, ja olemme tyytyväisempiä sekä onnellisempia.

Hän sanoo, että maailmassa rehottava ahneus on tullut tiensä päähän.

– Ahneuden ja rahan vallan vastapainoksi inhimilliset arvot nostavat päätään. Monet, jopa talousihmiset, ymmärtävät empatian, ystävällisyyden sekä toisista ihmisistä välittämisen merkityksen.

Amerikkalainen moraalifilosofi John Rawls osoitti oikeudenmukaisuusteoriassaan 1971, että kaikkein tuottavin yhteiskunta on sellainen, jossa heikommista pidetään huolta. Myös Davosin talousfoorumissa on kuultu luentoja empatiasta, haavoittuvaisuudesta ja jopa meditoinnin hyödyistä.

Kouluissa empatiaopetusta

Esimerkiksi Tanskassa opetetaan kouluissa empatiaa, ja joissakin brittikouluissa on määrätty jälki-istunnon sijasta oppilaille meditaatiohetki.

Suomessa ainakin filosofi Pekka Himanen on puhunut rikastavasta vuorovaikutuksesta: hyväksyvässä ilmapiirissä jaksamme olla luovempia ja tuottavampia. Hänen mielestään sen toteuttamiseen tarvitaan unelma ja sinnikkyyttä. Kun ihminen tuntee olevansa arvostettu ja turvassa, toivo unelmasta säilyy.

Lajien kehitystä tutkineen Darwinin mukaan ihminen on luonnostaan taipuvainen myötätuntoon lajitovereitaan kohtaan. Darwin jopa uskoi ihmisen kehittyvän aina vain myötätuntoisemmaksi myös eläimiä ja luontoa kohtaan.

– Kun ihminen on ystävällinen toiselle ihmiselle tai eläimelle, hän tekee samalla kaikkensa, että maailma olisi paras mahdollinen, tiivistää Reijonen.

”Ihmisen ei pidä olla kynnysmatto, vaan mieluummin lentävä matto”

Aito ystävällisyys ei Reijosen mielestä ole uhrautumista eikä marttyyrointia, vaan se on toisen ihmisen rehellistä kohtaamista.

– Jos tuntee joutuvansa hyväksikäytetyksi, jotain on pielessä. Silloin ihminen on unohtanut ensimmäisen velvollisuutensa, ystävällisyyden itseään kohtaan.

Hän sanoo, että pitää osata myös vetäytyä.

– Ihmisen ei pidä olla kynnysmatto, vaan mieluummin lentävä matto. Hankalien ihmisten luota voi lennähtää huomaamatta pois. Samoin kannattaa toimia, jos asioista ei päästä sopuun. Joskus on parempi olla onnellinen kuin oikeassa.

Hän muistuttaa kuitenkin, että kaikki tekevät virheitä.

– Täytyy ajatella, että tein sillä hetkellä parhaani, parempaan en pystynyt. Auttamistilanne tulee usein yllättäen, ja ystävällinen ihminen toimii heti, miettimättä, Reijonen sanoo.

”Ensimmäinen askel ystävällisyyteen on pysähtyminen”

Ystävällisyyttä voi opetella, niin Reijonen uskoo. Hän puhuu henkisyydestä ja rauhoittumisen merkityksestä.

– Ensimmäinen askel ystävällisyyteen on pysähtyminen. Esimerkiksi meditaatio auttaa läsnäämään itsensä, elämään tässä hetkessä.

Hänen mielestään perusohjeet ovat yksinkertaiset: Kuvittele itsesi toisen ihmisen asemaan, tervehdi, katso silmiin kun juttelet, keskity, kuuntele, kysy kuulumisia, mieti voisitko olla avuksi. Auta, jos toinen pyytää apua.

Reijonen kertoo ideasta, jota on kokeiltu jossakin koulussa. Siellä lapset kertovat joka aamu joko piirtämällä tai sanallisesti, millä tuulella he ovat. Näin muut osaavat suhtautua heihin paremmin. Seurauksena on ollut kiusaamisen vähentyminen.

Voisiko samaa soveltaa työpaikoillakin? Jokainen kertoisi aamulla, millä mielellä aloittaa päivän: onko kireä, jännittynyt, kiukkuinen vai intoa täynnä. Ehkä tällaisilla ”käyttöohjeilla” vältyttäisiin turhilta loukkaantumisilta. Tiedetään myös, että kiusaamisen vähentyminen lisää tuottavuutta.

Reijonen uskoo, että hyvä tulee aina takaisin, ja hän kertookin julistaneensa tämän vuoden ystävällisyyden vuodeksi. Nimettömänäkin tehty hyvä teko palkitsee tekijänsä monin eri tavoin.

– Kun tekee hyvää toiselle, voi itsekin paremmin. Kun toinen ottaa avun vastaan, myös hän jaksaa jatkossa toimia toisia tukien.

Alussa kerrotusta Dublinin tapauksesta on yli kolmekymmentä vuotta, mutta muistan sen yhä. Saattaa jopa olla, että olen tuon tapahtuman jälkeen – ja kuka ties sen ansiostakin – tehnyt itsekin jonkin hyvän teon.

Pave Maijasen laulussa on viisas kertosäe: Jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa. Ystävällisyys pistää hyvän kiertämään.

Lue myös

Suosittelemme