Korona koettelee ystävyyssuhteita
Itsetuntemus

Korona kuormittaa ystävyyssuhteita – miksi jotkut suhtautuvat rajoituksiin löysemmin kuin toiset?

Ystävien kanssa kannattaa nyt käyttää entistä enemmän aikaa tapaamisista neuvotteluun. Se vie voimia, mutta etukäteen sopimisesta saattaa olla kiinni koko ystävyyden tulevaisuus.
Teksti: Kaisa Pastila

Kolmen pariskunnan muodostama ystäväpiiri halusi järjestää uudenvuodenjuhlat. Yritys päättyi kuitenkin välirikkoon, kun ei löytynyt yhteisymmärrystä, mikä olisi sopiva tapa juhlia.

Yksi pari olisi ollut valmis tapaamaan muita ulkona. Yksi oli sitä mieltä, että tapaaminen sisätiloissa olisi ok, koska kaikilla oli takana omaehtoista karanteenia joulusta asti. Yksi pari oli ensin kiinnostunut juhlista, mutta päätti lopulta, ettei haluaisikaan tavata muita.

Tilanne eskaloitui. Kaikki syyttelivät toi­siaan ja vähättelivät muiden koronalinjaa. Kukaan ei jaksanut pyytää anteeksi, vaan osapuolet vetäytyivät puhelin- ja viestihiljaisuuteen.

Yhteisöihin ja vuorovaikutukseen erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologi, psyko­terapeutti Kristiina Fromholtz-Mäki lukee tarinasta, että ihmiset ovat paineen alla.

– Osapuolet ovat stressaantuneita, koska koronan luoma poikkeustilanne on paineinen kaikille. Se unohtuu meiltä välillä.

Poikkeusaika luo meihin pohjastressin, joka nakertaa voimavarojamme. Se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka ymmärtäväinen jaksaa olla muita kohtaan. Normaalioloissa joku ystävistä olisi ehkä joustanut, mutta nyt kellään ei ollut siihen energiaa.

Korona koettelee ystävyyttä sitä enemmän, mitä enemmän ystävyksillä on muita kuormituksia elämässä

Kymmenissä maissa on parhaillaan meneillään pitkä psykologinen tutkimus, jossa on jo nyt huomattu, että korona-aika on tuottanut pitkään jatkuvaa paineistumista kaikissa – hyvin erilaisissakin – ihmisryhmissä ja erilaisissa kulttuureissa ja toimintaympäristöissä. Stressiä ovat lisänneet esimerkiksi elämäntavan ja työnteon tapojen muutokset, pitkään jatkunut epävarmuus terveyden ja arkisten toimintojen suhteen, taloudelliset muutokset ja arjen nopeat muutokset.

– Valitettavasti tutkimuksessa näkyi myös stressitutkimusten yleinen tulos: ihmisen kuormittuminen on yleensäkin sitä suurempaa, mitä enemmän erilaisia rasitustekijöitä hänellä on sillä hetkellä.

”Kun on paineinen tilanne, ajatukset eivät riitä toisten ymmärtämiseen, koska ne pyörivät oman keskeneräisen tilanteen ympärillä.”

Kuormittumisella on vaikutusta omaan vuorovaikutukseen. Kun elämä on riittävän hyvää ja tasapainossa omien odotusten kanssa eikä suuria arkihuolia ole, jaksamme yleensä olla rakentavia muita kohtaan. Tällöin on helppo ymmärtää toisten eriäviä näkökantoja ja hakea yhteistä ymmärrystä, jos se tilanteen kannalta on tarpeen.

Mutta mitä kuormittuneemmaksi itsemme tunnemme, sitä huonommin jaksamme asettua toisen asemaan.

– Kun on paineinen tilanne, ajatukset eivät riitä toisten ymmärtämiseen, koska ne pyörivät oman keskeneräisen tilanteen ympärillä. ”Ei, taas nyt yksi sotku lisää selvitettäväksi, ei vaan jaksa”, juhlien järjestäjät ehkä kokivat, Fromholtz-Mäki arvelee.

Asiantuntija: ”Muutostilanteessa ihmisestä tulee aina esille perusminään rakentunut toimintatapa”

Entä miksi suhtaudumme niin eri tavoin ja jopa ristiriitaisesti koronaepidemian tuomiin rajoituksiin? Joku noudattaa kaikkia rajoituksia tarkasti, mutta suhtautuu niihin rennosti eikä pidä rajoituksia ahdistavina. Toista rajoitukset saattavat ahdistaa kovastikin, mutta samaan aikaan hän pitää niitä välillä jopa riittämättöminä.

Psykologin mukaan yksi selittävä tekijä käyttäytymiseroille on, miten paljon ihminen kokee paineistumista ja onko hänellä elämässään samanaikaisesti useita stressitekijöitä.

Onko lähipiirissä esimerkiksi koronaan sairastuneita tai altistuneita, kuuluuko itse tai joku läheisistä riskiryhmään tai onko oma toimeentulo uhattuna?

Käyttäytymiseemme – ja siten myös valittuun rajoituslinjaan – vaikuttaa aina kuitenkin myös oma henkilökohtainen toiminta­tapa, temperamentti. Se pohjautuu perintö­tekijöihin, pitkäjänteisiin kokemuksiin kasvun, opintojen ja muun elämän aikana ja hermoverkon toiminnan erilaisuuteen.

– Muutostilanteessa ihmisestä tulee aina esille perusminään rakentunut toimintatapa, Fromholtz-Mäki sanoo.

Osa sopeutuu muita helpommin muutoksiin ja epävarmuuteen. Jotkut esimerkiksi näkevät luontaisesti uudet tilanteet mahdollisuuksina, kun taas toiset suhtautuvat niihin hyvin riskitietoisesti.

– Mutta ei kannata jäädä jumiin sen pohtimiseen, miksi me olemme niin erilaisia tai miksi me reagoimme rajoituksiin niin eri tavoin. Sen sijaan kannattaa alkaa hyväksyä erilaisuutta. Sehän on elämän rikkaus.

Kun sisäistää, että erilaisuus on meissä syvää ja rakenteellista, myös vuorovaikutus­tilanteet helpottuvat.

– Paljon turhaa pahaa mieltä ja riitaa syntyy siitä, jos ihmisten luontaista erilaisuutta on vaikea hyväksyä lähtökohtana kaikille ihmissuhteille.

Neuvotteleminen tuntuu työläältä mutta on ainut tapa selvittää ongelmat

Miten sitten ystävien kriisin olisi voinut estää? Tilanteessa olisi voinut auttaa huolellisempi ja rauhallisempi keskustelu, arvelee psykologi.

– Ensin olisi puhuttu siitä, halutaanko ylipäätään yhteistä tapaamista. Sitten olisi myönnetty avoimesti, että nyt taidetaan kuitenkin olla eri mieltä tapaamisjärjestelyistä, ja sanottu ääneen, että tarvitaan yhteistä pohtimista.

Vasta sitten olisi ollut keskustelun aika, jossa kaikkien näkemys tapaamisesta ja sen luonteesta olisi tullut aidosti kuulluksi.

– On selvää, että koronaohjeita tulee noudattaa, mutta pitää käsittää myös se, että vaikka niitä noudatettaisiinkin, on mahdollisuuksia tehdä asioita eri tavalla.

Juhlien järjestäjät olisivat voineet sopia keskenään esimerkiksi, että jokainen miettii etukäteen kaksi itselleen tärkeintä periaatetta, joista ehdottomasti haluaa pitää kiinni. Sitten olisi järjestetty videopalaveri ja vertailtu vastauksia ja etsitty kompromissia, johon kaikki voivat liittyä.

– Vaikka neuvotteleminen voi tuntua työläältä kaiken muun koronahässäkän keskellä, se voi olla ainoa tapa, jolla saa pidettyä ihmiset omassa elämässä.

”Tämä, mitä elämme nyt läpi, on ihan oikeasti rankkaa meille kaikille. Yritetään ymmärtää itseämme ja toinen toisiamme.”

Tämä koskee kaikkia sosiaalisia kontakteja. Meidän pitää jaksaa säätää sopivaa tapaa aina erikseen ja sopeutua siihen, että joudumme eri ihmisten kanssa toimimaan vähän eri tavalla.

Neuvottelutilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei oleta tietävänsä toisen kokemusta. Empaattisessa vuorovaikutuksessa otetaan huomioon toisen tunteet ja kysytään toiselta suoraan: ”Miltä sinusta tuntuu? Miten haluaisit, että toimimme?”

”Kaikissa ystävyyssuhteissa tulee kähinää”

Kypsään aikuisuuteen kuuluu Fromholtz-Mäen mukaan myös se, että tunnistaa omaa paineistumistaan ja osaa kertoa siitä muille jo ennakkoon: ”Minulla on nyt niin monta asiaa­ sekä työssä että omassa elämässäni ja olen nukkunut viime aikoina vähän huonosti, etten ole ihan oma itseni.” Hyvät ystävät kyllä ymmärtävät, että pinna voi olla tässä ajassa lyhyempi.

Psykologi ennustaa, että uudenvuoden erottamat löytävät vielä takaisin yhteen.

– Kaikissa ystävyyssuhteissa tulee kähinää. Ei se ole niin vakavaa, kunhan ristiriitoihin palataan rakentavassa, ystävällisessä hengessä. Hyvää ristiriitojen käsittelyä on tunnistaa ensin, mikä tai mitkä ovat ongelmia, ja hakea yksi ongelma kerrallaan uutta yhteistä ratkaisua.

Avuksi voisi tulla esimerkiksi tällainen viesti yhteiseen ryhmään: ”Hei, ootte mulle tärkeitä, enkä halua menettää teitä ystävinä. Varmaan kaikki oltiin viimeksi vähän kuormittuneita ja väsyneitäkin. On ymmärrettävää, ettei ole niin helppo sopia asioista, joista meillä kaikilla on omia mielipiteitä. Mitä mieltä ootte: yritettäiskö vielä neuvotella, jotta saatais joku yhteinen tapahtuma aikaiseksi?”

”Tämä, mitä elämme nyt läpi, on ihan oikeasti rankkaa meille kaikille”

Omaa neuvotteluvirettään voi auttaa huolehtimalla perushyvinvoinnistaan niin hyvin kuin se on mahdollista. Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota työstä palautumiseen. Koska korona-aikana työn tekemisen ja oman elämän paikka voi olla useana päivänä viikossa sama, kannattaa opetella siirtämään tietoisesti ajatuksensa ja tekemisensä muuhun kuin työasioihin päivän päätteeksi, Fromholtz-Mäki sanoo.

Kannattaa myös huolehtia omien voima­varojen ylläpitämisestä: liikunnasta, unesta, terveellisestä ravinnosta ja siitä, että tekee joka päivä jotain mielihyvää tuottavaa asiaa. Tärkeää on myös hyväksyä omat tunteensa ja sen, että korona-aikana reagoi itsekin vahvemmin kuin perusoloissa.

– Tämä, mitä elämme nyt läpi, on ihan oikeasti rankkaa meille kaikille. Yritetään ymmärtää itseämme ja toinen toistamme.

Korona-aikaa voi psykologin mukaan ajatella kuin mitä tahansa muutostilannetta. Niissä auttaa, kun kirkastaa itselleen omat vahvuutensa ja varautuu mahdollisiin riskeihin, esimerkiksi lomautukseen, miettimällä varasuunnitelmia.

Fromholtz-Mäki suosittelee kaikille myös yksinkertaista mindfulness-harjoitusta. Se auttaa pitämään oman mielen toiveikkaana ja pysäyttää negatiivisten ajatusten levottoman juoksun. Vaikkei mindfulness poista syviä pelkoja, se voi silti avartaa omaa näköalaa ja vahvistaa luottamusta omiin voimavaroihin selviytyä vaikeassakin tilanteessa.

– Nyt kannattaa erityisesti varoa negatiivisten kehien pyörittämistä yksinäisyydessä. Sen sijaan omia tunteita ja kielteisiä ajatuksia on hyvä jakaa luotettavien läheisten, esimerkiksi hyvien ystävien, kanssa. ­

Lataa itseesi koronakestävyyttä

Poikkeusaikana kannattaa pohtia, miten voi luoda lisää jaksamista perheeseen, omaan elämään ja työyhteisöön. Yksi tapa on harjoittaa säännöllisesti tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa, joka auttaa vapauttamaan omia voima­varoja. Ideana on kuunnella sisäisiä tuntojaan ilman vaatimuksia itselleen tai arvostelua.

Tee mindfulness-harjoitus kerran päivässä, esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa.

  1. Asetu mukavaan asentoon, sulje silmäsi ja tee kolme syvää hengitystä (napa liikkuu). Anna kehosi rentoutua.
  2. Avaa tietoisuutesi kuuntelemalla, mitä ääniä kuulet ympäristössäsi.
  3. Muodosta kuva itsestäsi kuin näkisit itsesi ulkopuolelta – miten istut, miltä näytät.
  4. Kiinnitä huomio sisäisiin tunteisiisi ja ajatuksiisi. Anna ajatusten tulla ja mennä – sinun ei tarvitse ratkaista niitä.
  5. Kiinnitä huomio uloshengitykseesi, hengitä syvään noin 10 kertaa rauhallisesti.
  6. Korvaa uloshengitykseen kiinnittämäsi huomio myönteisellä ajatuksella: ”Toivon tällä hetkellä, että pysyisin terveenä ja kykenevänä ratkaisemaan niitä ongelmia, joihin voin vaikuttaa – tietäen, että koko tulevaisuus ei ole yksin minun hallinnassani.”
  7. Keskity uloshengitykseesi noin 10 kertaa.
  8. Avaa rauhallisesti silmäsi.
X