Koronakriisin käsitteleminen on suruprosessin kaltaista.
Koronakriisin takia me olemme menettäneet ison osan perusturvastamme. 
Itsetuntemus

Koronakriisin käsitteleminen myötäilee suruprosessin vaiheita – missä vaiheessa sinä olet?

Koronan vuoksi olemme menettäneet paljon, ja siksi kannattaa antaa itselleen lupa surra. – Onhan tässä paljon syitä olla surullinen, terapeutti Heli Suutari toteaa.
Teksti: Piia Sainio Kuvat: iStock

Sairastuminen ei ole suinkaan ainut niistä peloista, joita koronaan liittyy. Belgiassa asuva yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari on huomannut vastaanotollaan, että yhä useampi asiakkaista pelkää uupumista. Koska korotilanne vain pitkittyy, moni on epävarma jaksamisestaan.

Pelkoa aiheuttaa myös muutos. Kovin moni asia on eri lailla kuin vuonna 2019 eikä välttämättä ikinä palaudu ennalleen. Olemme joutuneet luopumaan huolettomasta seuraelämästä ja matkailusta, suurista juhlista ja festivaaleista, halailemisesta ja kättelemisestä, ylipäätään vapaasta liikkumisesta – lista on loputon.

Luopuminen aiheuttaa aina surua. Siksi korotilanne syksyllä 2020 alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän suruprosessia, Heli Suutari huomauttaa.

Lue myös: Korona vei työt, miten jaksaa epävarmuutta? Kolme naista kertoo: ”Olen päättänyt, ettei korona tapa minua eikä firmaanikaan”

Surutyön kolme vaihetta

1. Kieltäminen

Kun jotakin menettää, ensimmäinen reaktio on kieltäminen. Tapahtunut tuntuu epätodelliselta. Ajatellaan, että eihän tällaista voi tapahtua. Ollaan sokissa.

Tämän ensimmäisen vaiheen olemme jo ohittaneet.

2. Vihastuminen

Toinen vaihe on vihastuminen. On niin paha olla, että syyllisiä etsitään joka paikasta.

Tämä on näkynyt erityisesti sosiaalisessa mediassa. Auktoriteeteille on kiukuteltu, hallitusta haukuttu ja lasten kouluille soiteltu. Monilla on kova tarve purkaa viha jonnekin, koska taustalla on pelkoa ja surua siitä, että tälle ei voi mitään.

Me olemme menettäneet ison osan perusturvastamme. Olemme tottuneet ajattelemaan, että voimme kontrolloida ja ohjailla lähes kaikkia asioita. Vasta nyt moni ymmärtää, että se on ollut harhaa.

3. Hyväksyminen

Suruprosessin kolmas vaihe on yleensä se, että pyritään hyväksymään tapahtunut, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Alamme pikkuhiljaa muokata käytöstämme niin, että pystymme jatkamaan elämäämme uuden todellisuuden kanssa.

Tällainen prosessi ei suinkaan ole suoraviivainen. Välillä taannutaan hyväksymisen vaiheesta takaisin vihavaiheeseen ja sitten jonkin ajan päästä taas palataan sopeutumaan.

– Tuntuu siltä, että olemme juuri nyt tuossa epämääräisessä vaiheessa. Seilaamme vihan ja sopeutumisen välimaastossa, Heli Suutari sanoo.

Lue myös: Pelottaako koronaviruksen tartuttaminen muihin enemmän kuin oma tartunta? Asiantuntija kertoo, mistä luonteenpiirteistä se johtuu

Koronan aiheuttamalle surulle pitää antaa tilaa

Suutarin mukaan ilmassa on paljon surua siitä, miksi asiat eivät ole niin kuin ennen.

– Surulle pitää antaa tilaa. Saa itkeä, jos itkettää. Saa valittaa, saa vaipua itsesääliinkin hetkeksi, jos se lohduttaa. Onhan tässä paljon syitä olla surullinen.

Maailma on muuttunut erilaiseksi kuin se ennen oli. Koska emme tiedä, kauanko tämä koronatilanne jatkuu, on hyvä treenata mieltä hyväksymisen suuntaan. Se on myös surussa se viimeinen, toivottava vaihe.

– Kun hyväksyy menetyksen, voimavaroja voi suunnata vaikkapa arkeen. Siitäkin löytyy iloa ja toivoa sitten, kun saa käydä rauhassa tunneskaaloja läpi, Heli Suutari toteaa.

Jokaisen on löydettävä omat keinonsa hyväksyä se, että jotakin on menetetty.

– Historiakin sen todistaa, että me ihmiset olemme hyvin sopeutumiskykyisiä. Kaiken logiikan mukaan me kyllä sopeudumme tähän ja elämä jatkuu.

On tärkeää hyväksyä oma rajallisuutensa.

– Meille on syntynyt pitkältä ajalta illuusio siitä, että pystymme koko ajan hallitsemaan kaikkea ja kasvattamaan valtaamme. Nyt se illuusio on rikkoutunut, ja siinä on myös paljon hyvää. Oloa voi helpottaa se, että luopuu turhasta pinnistelystä ja myöntää heikkoutensa. Me ihmiset olemme lopulta aika rajallisia.

Tyyneysrukous on hyvä ohjenuora

Omassa elämässään jokainen voi vahvistaa toivoa ja luottamusta tulevaan. Heli Suutarin lempielämänohje on monille tuttu tyyneysrukous:

”Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
ja viisautta erottaa ne toisistaan.”

– Siinä on kaikki. Riittäisi, että joka päivä muistuttaisi itseään näistä asioista.

Harjoitus: Erottele huolet kahteen koriin

Jos ahdistus ja pelko valtaavat mielen, Suutari kehottaa kokeilemaan seuraavaa harjoitusta, joka löytyy myös hänen tekemästään harjoituskirjasta Kaikki kääntyy hyväksi:

1. Ota käteen paperia ja kynä. Piirrä kaksi koria.
2. Kirjoita toiseen koriin asiat, joihin voit nyt vaikuttaa.
3. Kirjoita toiseen koriin kaikki ne asiat, joihin et voi vaikuttaa.

Erityisen hyvä tämä harjoitus on ennen nukkumaanmenoa, jos pelkäät sitä, ettet saa unen päästä kiinni. Itselle voi sanoa, että aamun koittaessa voi jatkaa niiden asioiden parissa, jotka ovat omassa vaikutuspiirissä.

Vihkoa ja kynää voi pitää yöpöydällä ja purkaa huolet niiden avulla pois mieltä kuormittamasta.

X