Itsetuntemus

Milloin voi lopettaa terapian? Psykoterapeutti vastaa

Mistä tietää, että on valmis lopettamaan terapian? Psykoterapian lopettaminen voi olla vaikeakin päätös. ”Onnistuneen terapian päätteeksi terapeutista tulee tarpeeton”, psykoterapeutti Vera Gergov muistuttaa.

31.10.2018 Teksti: Katri Koskinen Kuvat: iStock

Psykoterapiasta voi olla suuri apu kriiseissä, traumaattisten kokemusten käsittelemisessä ja erilaisten mielenterveysongelmien, kuten masennuksen, kanssa. Psykoterapian kesto vaihtelee muutamasta käyntikerrasta 2–3 vuoteen riippuen tilanteesta – sekä ennen kaikkea terapian tavoitteista.

Lyhyissä psykoterapioissa keskitytään eniten haittaavien, määriteltyjen ja rajattujen ongelmien käsittelyyn. Pitkäkestoisessa terapiassa pyritään laajamittaiseen persoonallisuuden, tunteiden ja toimintatapojen tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja muuttamiseen.

Lue lisää: Psykoterapia voi auttaa elämän kriiseissä – näin pääset alkuun

Mutta milloin psykoterapia ei ole enää tarpeellista eli mistä tietää, että terapiassa käymisen voi lopettaa?

Aivan yksiselitteistä vastausta tähän ei ole.

– Keskeistä on, että jo ennen psykoterapian aloittamista on tehty huolellinen arvio tarpeen mukaisesta hoidosta, ja jo siinä vaiheessa pohdittu myös psykoterapian kestoa sekä tavoitteita, psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti Vera Gergov sanoo.

Gergov muistuttaa, että psykoterapeutin pitää ottaa huomioon asiakkaan voinnin lisäksi myös ympäröivät olosuhteet ja tukiverkosto.

– Psykoterapeutin tehtävänä on myös arvioida säännönmukaisesti terapian edistymistä sekä sitä, miten asiakkaan vointi ja toimintakyky ovat parantuneet, mitä tavoitteita psykoterapialle on asetettu ja miten tavoitteet ovat toteutuneet.

”Psykoterapia kannattaa lopettaa siinä vaiheessa, kun sille asetetut tavoitteet ovat täyttyneet: kun pärjäät arjessa käytössäsi olevien voimavarojen ja läheisverkostojen avulla ilman psykoterapiasta saatavaa tukea.”

Mikä terapian tavoite on?

Joskus tavoite voi olla hyvinkin selkeä ja fokusoitu. Se voi liittyä esimerkiksi oireiden lievittymiseen sekä niiden hallintaan tai yksittäisen traumakokemuksen tai elämänkriisin käsittelyyn, jolloin lyhyempikin psykoterapia voi olla riittävä hoito.

Jos taas pulmat ovat kompleksisempia, eli taustalla on esimerkiksi useampia samanaikaisia mielenterveyden häiriöitä – kuten masennusta, ahdistuneisuutta  tai syömishäiriöitä– tai toistuvia, vaikeita traumakokemuksia tai jos henkilöllä on merkittäviä haasteita arjessa, on pidempi psykoterapia usein silloin perusteltua.

Yksi psykoterapian tavoitteista voi olla myös esimerkiksi laajempi itsetuntemuksen ja ymmärryksen lisääminen.

Toisin sanoen hyvänä maalina voisi pitää sitä, että koet saaneesi terapiasta apua, oivalluksia sekä hyviä työkaluja, miten voit itse edistää omaa hyvinvointiasi.

– Psykoterapia kannattaa lopettaa siinä vaiheessa, kun sille asetetut tavoitteet ovat täyttyneet, ja asiakas pärjää arjessa käytössään olevien voimavarojen ja läheisverkostojen avulla ilman psykoterapiasta saatavaa tukea, Gergov summaa.

”Haluan lopettaa terapiassa käymisen…”

Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista omia ongelmiaan.

Jos itsestä tuntuu, että psykoterapia on jo tehnyt tehtävänsä eikä terapiaa enää tarvitse tai kaipaa, kannattaako tunnetta kuunnella? Voiko terapiassa käymisen tarvetta arvioida itse?

– Toki psykoterapiassa käymisen tarvetta voi – ja tuleekin arvioida – myös asiakkaan itse. Oleellistahan on juurikin asiakkaan kokemus siitä, että hän pärjää saamillaan työkaluilla eteenpäin myös tulevissa normaaliin elämään kuuluvissa haasteissa. Tärkeää on myös, että hän osaa myös tunnistaa varomerkit sille, jos tilanne heikkenee ja on tarpeen hakeutua uudelleen avun piiriin, Gergov sanoo.

Milloin psykoterapian voi lopettaa

Psykoterapian lopettamista kannattaa pohtia yhdessä terapeutin kanssa.

– Psykoterapeutti arvioi osaltaan näitä samoja asioita, ja niistä on hyvä säännöllisesti käydä keskustelua myös yhdessä. Arvioinnissa voi käyttää keskustelun tukena itsearviointilomakkeita, joita hyödynnetään yhdessä psykoterapeutin kanssa, psykoterapian erikoispsykologi ohjeistaa.

Gergov muistuttaa, että psykoterapian alussa on hyvä sopia yhdessä ajanjaksosta, jonka jälkeen tätä arviointia tehdään yhdessä. Psykoterapian pituudesta riippuen se voi olla esimerkiksi 10–20 käynnin jakso tai pitkässä psykoterapiassa puolivuosittain.

– Toki psykoterapian jatkuminen voi nousta puheeksi joko asiakkaan tai psykoterapeutin toimesta myös sovitun ajanjakson aikana, esimerkiksi jos asiakkaan voinnissa tai olosuhteissa tapahtuu selvä muutos, joko parempaan tai huonompaan. Silloin voi olla tarvetta arvioida myös muiden tukitoimien tarvetta, Gergov sanoo.

Milloin terapian lopettaminen ei kannata?

On sanottu, että psykoterapia vaatii hieman sitkeyttä ja sinnikkyyttä. Kipeistä asioista puhuminen voi olla vaikeaa tai tuottaa tuskaa. Moni saattaa pelätä tätä etukäteen tai tuskastua siihen terapian aikana. Hanskojen tiskiin heittäminen ja terapian lopettaminen kesken ei kuitenkaan kannata.

– Terapian lopettaminen ei olisi suotavaa niissä tilanteissa, joissa psykoterapiaprosessi on sillä tavoin kesken, ettei tavoitteita ole saavutettu tai asiakas ei kykene selviytymään tavallisista arjen toiminnoista ilman psykoterapiasta saatavaa tukea, Gergov sanoo.

Asiantuntija muistuttaa, että mikäli vointi ei kohennu tai se selkeästi heikkenee, on hyvä myös arvioida, onko psykoterapia yksistään riittävä tuki.

– Psykoterapiaa ei myöskään koskaan pitäisi lopettaa äkillisesti, vaan siitä tulisi aina keskustella psykoterapeutin ja hoidosta vastaavan tahon kanssa, Gergov muistuttaa.

Terapian lopettaminen voi pelottaa – anna surutyölle aikaa

Jos on käynyt terapiassa useamman vuoden esimerkiksi kerran viikossa, siitä tulee osa elämää ja arjen rutiineja. Kun terapia ei tuokaan enää uusia oivalluksia ja tavoitteet ovat saavutettu, terapian lopettamiselle voi olla hyvä hetki. Ajatus terapian lopettamisesta saattaa kuitenkin pelottaa. Miten minä pärjään? Entä jos tuleekin jotain?

Elämään voi tulla hetkellinen tyhjiö.

– Tämä on varsin tavallinen ja normaali reaktio pitkän psykoterapian päättyessä, kuten monissa muissakin elämäntilanteissa, joissa joudumme luopumaan tutuista ja turvallisista rutiineista tai meille tärkeiksi muodostuneista ihmisistä. Näiden pelkojen ja huolien työstäminen kuuluu aina osaksi psykoterapian lopetustyöskentelyä, jolle on pitkissä psykoterapioissa syytä varata riittävästi aikaa, Vera Gergov kuvailee.

Terapia loppuu

Terapian lopettaminen voi aiheuttaa hämmentäviä tunteita ja jopa pelottaa.

Joskus käyntejä harvennetaan loppua kohti, toisinaan voidaan sopia esimerkiksi yksittäinen seurantakäynti pidemmän ajan päähän.

– Mutta yleensä nämä pelot hälvenevät yhteisen työskentelyn aikana, kun asiakas saa psykoterapeutilta tukea siihen, että uskaltaa luottaa omaan selviytymiseensä ja pystyy tekemään myös surutyötä siitä, että joutuu luopumaan itselleen tärkeäksi muodostuneesta psykoterapeutista.

”Muista, että ovi on aina avoinna”

Onnistuneen terapian päätteeksi terapeutista tulee tarpeeton. Onko tämä väite totta vai tarua?

– Tämä pitää täysin paikkansa. Omassa aiemmassa työssäni nuorisopsykiatrialla usein asiakkaille sanoinkin, että minun työni on tehdä itsestäni tarpeeton, Gergov sanoo.

– Ja hoitosuhteen päättyessä, kun asiakkaalla ei enää ollut jatkohoidolle tarvetta, usein lempeästi totesin näin: ”Toivon ettemme enää näissä merkeissä tapaa, mutta ovi on toki aina avoinna, jos sille tarvetta vielä tulee”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suosittelemme