Liikunta

”Asahi hoitaa niskasta nilkkaan”, lupaa lajin kehittäjä – kokeilimme Suomessa keksittyä terveysliikuntaa

Asahi-tunnilla kehoon tulee lisää pituutta ja hartiat tipahtavat alemmas. Yksinkertaiset mutta tehokkaat, kaikille sopivat liikkeet tehdään seisten.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sampo Korhonen

Useimmat asahin liikkeet avaavat rinta­rankaa.

Asahi-tunnilla kehoon tulee lisää pituutta ja hartiat tipahtavat alemmas. Yksinkertaiset mutta tehokkaat, kaikille sopivat liikkeet tehdään seisten.

Miksi, oi miksi, jätän liikunnan aina väliin silloin, kun sitä eniten tarvitsen? Tätä päivittelen mielessäni ottaessani alkuasentoa asahi-tunnilla Helsingin Lauttasaaressa.

Onneksi sentään nyt olen täällä, liikkeellä. Haen pienen haara-asennon, polviin joustoa. Hyvä ryhti, käsivarret rennoiksi.

Aurinko on jo matalalla. Edessäni siintää meri, vierelläni puiston nurmikolla seisoo parikymmentä muuta asahi-tunnille tullutta. Miehiä ja naisia, kaikenikäisiä, tuulitakeissaan ja verkkareissaan. He vaikuttavat siltä, että ovat osallistuneet tunnille aiemminkin.

Minä olen mukana ensi kertaa. Suljen silmäni ja hengitän syvään. Nyt, juuri nyt, pudotan kiireen pois mielestäni.

Liikkeet tehdään hitaasti, hengityksen tahtiin. Yritän viedä käsiä puolelta toiselle jännittämättä käsivarsia. Vaikka miten yritän, käsivarsien pitäminen lötköinä on yllättävän vaikeaa.

Olen käynyt erilaisilla jooga- ja pilatestunneilla pian parikymmentä vuotta. Niillä käsivarsista haetaan yleensä voimaa. Asahissa taas pitäisi pystyä karkottamaan käsivarsista kaikki jännitys.

Lue myös: Jooga vai pilates? Näin valitset lajin oman tarpeesi mukaan – harjoittelusta tulee tehokasta ja motivoivaa

Asahi on kaikille sopivaa terveysliikuntaa

Ohjeita antaa Keijo Mikkonen, joka on pitänyt asahi-tunteja siitä saakka, kun laji keksittiin, eli ainakin 15 vuotta.

Aikoinaan Mikkonen oli mukana porukassa, joka suunnitteli kaikille sopivaa, tehokasta terveysliikuntaa. Syntyi asahi, johon poimittiin parhaita puolia itämaisista ja länsimaisista kehonhuoltotekniikoista. Harjoitus sisältää yksinkertaisia liikkeitä, jotka tehdään aina seisten.

Se sopiikin tänne kesäiseen puistoon. Kunhan pitää lenkkarit jalassa, ei tarvitse huolehtia nurmikkoa täplittävistä hanhen­kakoista.

Keskiviikon epävirallisesta tunnista täällä Kasinonrannassa on jo tullut perinne, jonka perään kysellään. Tunti ei maksa mitään. Keijo sanoo vetävänsä sen siksi, että olisi joka tapauk­sessa paikan päällä keskiviikkoisin karate­treenien jälkeen.

Juttua tulee ohjaajalta niin, että koko ryhmä tekee asahi-liikkeitä hymyssä suin. Välillä pitää ihan pysähtyä ottamaan välinaurut. Ja kas, johan ne käsivarretkin rentoutuvat. Ettei huumori vain olisi kokeneen valmentajan salainen ase?

Joka tapauk­sessa jo alussa tulee tunne, ettei tästä lajista voi olla pitämättä.

Asahi, Piia Sainio.
Piia muisti taas asahi-tunnilla, kuinka paljon tykkää liikunnasta.

Jos joogassa joskus toistetaan liikesarjoja puuduttavan monta kertaa, asahissa sellaista ei tarvitse sietää. Keijo näyttää liikesarjan, ja sitten se toistetaan joitakin kertoja.

Erilaisia liikkeitä tehdään paljon, mutta mitkään niistä eivät ole vaikeita. Jossain välissä kurotellaan taivasta kohti, sitten lepuutetaan kämmeniä horisontissa. Ei tarvitse hyppiä eikä pyllistellä. Käsillä tehdään laajoja kaaria, joko ranka suorana tai kylkiä venyttäen.

Yksinkertaisia, pehmeitä liikkeitä

– Asahi hoitaa niskasta nilkkaan, Keijo sanoo.

Ja siltä se tuntuu. Vaikka liikkeet ovat yksinkertaisia, ne tehdään yksityiskohtaisesti. Jalkateriä, nilkkoja, lantiota ja hartioita linjataan tarkoin. Tai niitä pitäisi linjata. Ymmärrän, miten paljon minulla on opittavaa.

Jos harrastusta jatkaisi, liikkeet voisi tehdä yhtämittaisina ja pehmeinä, virtaavina.

Välillä pehmeydelle annetaan vastavoimaa kovista iskuista: tömäytetään jalkoja maahan tai isketään kättä kiivaasti kuin karatessa.

Tunnin jälkeen olo on rauhallinen. Olen saanut pituutta lisää ja hartioista on pudonnut jännitys. Jalat ovat vahvasti maassa, pää pilvissä.

Lupaan itselleni, että alan liikkua säännöllisesti. Keijo Mikkonen on omistanut koko elämänsä sille, että saisi ihmiset liikkumaan, sellaisetkin, jotka inhoavat liikuntaa. Minä en inhoa. Unohdan vain aina välillä, kuinka paljon siitä tykkään.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 7/2022.

X