Ferritiinin mittaus kotona pikatestillä onnistuu nopeasti – onko tulos luotettava?

Ferritiinin mittaus on mahdollista kotona pikatestillä, mutta asiantuntijan mukaan itsetestaukseen liittyy tiettyjä pulmia.

Varastoraudan eli ferritiinin mittaus onnistuu nykyisin paitsi laboratoriossa myös kotona pikatestillä. Ferritiinin kotitesti paljastaa, onko oma ferritiinitaso yli vai alle raja-arvon 30 µg/l.

Kokeilimme, miten ferritiinin kotitesti toimii käytännössä.

Ferritiinitestin pakkauksesta tulee mieleen koronatesti. Testin periaatekin on melko samanlainen, mutta nyt otetaan verinäyte. Sormen päätä pistetään ensin lansetilla, ja sen jälkeen verta kerätään talteen pipetin avulla. Pistos nipistää hieman. Veren kerääminen on hidasta, vaikka olen pessyt kädet lämpimällä vedellä. Sormea saa hieroa kunnolla, mutta veren kerääminen ei kuitenkaan satu.

Kun tarvittava määrä verta on kerätty, se puristetaan testiliuskalle. Päälle tiputetaan puskuriliuosta.

Tulos on luettavissa viiden minuutin kuluttua. Testiini piirtyy kontrolliviivan viereen juuri ja juuri toinen, erittäin haalea viiva. Kaksi viivaa tarkoittaa sitä, että testi on positiivinen eli ferritiinitasoni on yli raja-arvon.

Viiva on niin haalea, että itseäni jää mietityttämään, huomaisivatko kaikki sitä ja tulisiko tulosta tulkittua oikealla tavalla.

Ferritiinin mittaus kotona voi johtaa väärin tulkintoihin

Ferritiinin mittaus kotitestillä on asiantuntijan mukaan monesta syystä hieman ongelmallista.

– Ammattilaiskäytössäkin näytteenottoa on harjoiteltava. Vastaavanlaisia testejä on perehtymisvaiheessa tehtävä useita valvotusti ja osaamista ylläpidettävä tekemällä testejä säännöllisesti. Kotona tehtävän testin käytössä kaikki vaiheet ovat kuluttajan vastuulla, siitäkin huolimatta, että pelkästään viivan olemassaolon tulkinta on tunnetusti haastavaa myös ammattilaiselle, Mehiläisen laboratoriosektorin johtaja Kristina Hotakainen kertoo.

Sormenpäänäytteenotto on myös hankalampi tapa kuin suoninäytteenotto ja johtaa useammin virheellisiin tuloksiin.

– Kun verta ei tahdo tulla riittävästi, sormenpäätä puristamalla näytteeseen tulee enemmän kudosnestettä, mikä laimentaa veren osuutta ja voi johtaa liian matalaan tulokseen.

Kotitestin raja-arvon 30 µg/l ylittyminen ei myöskään välttämättä kerro siitä, ettei ihminen kärsisi raudanpuutteesta.

– Matala ferritiinipitoisuus on aina merkki varastoraudan vähyydestä, mutta normaali tai korkea pitoisuus voi liittyä moniin sairauksiin, kuten tulehdussairauksiin, eikä siksi aina edes sulje pois raudanpuutetta.

Vaikka ferritiinin kotitesti näyttäisi, että oma ferritiinitaso on riittävä, sen varaan ei kannata tuudittautua ainakaan silloin, jos kärsii raudanpuutteen oireista.

– Epäselvien oireiden kokonaisvaltainen tutkiminen ja diagnosointi on lääkärin työtä. Liian pitkälle viety omadiagnostiikka voi viivästyttää vakavienkin sairauksien hoitoa.

On myös tärkeää muistaa, että ferritiini kuvastaa nimenomaan varastoraudan määrää eikä aina suoraan elimistön raudanpuutetta. Raudanpuutteen vahvistaa kohonnut transferriinireseptorin pitoisuus, joka voidaan myös varmistaa helposti verikokeella.

– Tämä tärkeä jatkotutkimus jää usein tekemättä.

Kirjallisuudessa hyväksytty ferritiinin raja-arvo 30 µg/l ei myöskään ole yleispätevä arvo kaikille. Kuten lääketieteessä aina, oireet ja niiden suhde erilaisiin laboratoriomittaustuloksiin ovat jossain määrin yksilöllisiä.

– Osalla hemoglobiini on normaalisti 115 g/l,  ferritiini 20 µg/l ja transferriinireseptori normaali, eikä esimerkiksi hemoglobiinitaso nouse korkeammalle edes rautaa syömällä. Joku toinen puolestaan voi kokea oireita tällaisilla lukemilla.

Kannattaako rautakuuria aloittaa, jos ferritiinin pikatestistä saa negatiivisen tuloksen?

Ferritiinin mittaus kannattaa Hotakaisen mukaan jättää pääsääntöisesti ammattilaisen vastuulle. Lääkäri pystyy huomioimaan kokonaisuuden ja mittaustuloksiin mahdollisesti vaikuttavat tekijät.

– Itsetestaaminen on pahasta, jos uskotaan, että matala ferritiini olisi syy epäselviin oireisiin, mutta taustalla onkin jokin sairaus eikä pelkästään rautakuurilla hoidettavissa oleva raudanpuute.

Esimerkiksi väsymyksen tai heikon suoristuskyvyn taustalla voi olla muun muassa kilpirauhas-, sydän- tai keuhkosairaus ja selvän raudanpuutteenkin taustasyynä voi olla esimeriksi suolistosyöpä tai vielä tavallisemmin keliakia.

– Nämä vakavatkin tilat on syytä tutkia ja hoitaa.

Itse ei myöskään kannata ryhtyä rautakuurille, jos testitulos osoittaa ferritiinitason olevan raja-arvoa alhaisempi. Näin neuvotaan myös ferritiinipikatestin pakkausselosteessa.

– Rautakuurista ei sinänsä ole haittaa, paitsi kenties vatsavaivoja, mutta hyötykin saattaa olla epävarma. Lääkärin puoleen pitää aina kääntyä, jos kärsii mistä tahansa epäselvistä oireista.

Voisiko ferritiinin mittaus kotona kuitenkin olla silloin hyödyllistä, jos haluaa seurata, pureeko rautakuuri ja nouseeko ferritiinitaso?

– Jos rautavarastot ovat matalat, tulee lääkitystä jatkaa kuukausia, jotta varastot täyttyvät. Ferritiinin seuraaminen lyhyellä aikavälillä ei ole tarpeen. Tärkeintä on, että hoidetaan ihmistä eikä laboratorioarvoa.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

• Terveys

  Jos ferritiiniarvo on matala, pyydä nämä lisäkokeet – foolihaponpuute aiheuttaa samoja oireita

• Terveys

  Väsymys, aivosumu ja turvotus voivat olla merkkejä raudanpuutteesta – jos tunnistat nämä oireet, ferritiinin mittaus kannattaa

• Ravinto

  Saatko ravinnostasi tarpeeksi rautaa? 20 ruoka-ainetta, jotka sisältävät rautaa