Lääkkeetön kivunhoito. Nainen meditoi.
Keho rauhoittuu hengitysharjoituksilla.
Terveys

Huomio ruokkii kipua, joten huijaa se toisaalle – ota käyttöön nämä 12 kipuammattilaisten lääkkeetöntä keinoa

Lääke ja liike tepsivät tuki- ja liikuntaelinkipuun, mutta mielen voimaakaan ei pidä väheksyä kivun hallinnassa. Huomio ruokkii kipua, joten se kannattaa huijata toisaalle, itselle mieluisiin asioihin.
Teksti: Virve Järvinen Kuvat: iStock

Lääkkeetön kivunhoito auttaa elämään pitkittyneen tuki- ja liikuntaelinkivun kanssa. Pitkittynyt kipu voi olla kuin suuri, harmaa pilvi, joka peittää alleen kaiken muun, kipupsykologi Minna Elomaa vertaa.

– Kipu rajoittaa ja määrittää elämää. Se voi saada ihmisen uskomaan, ettei elämässä ole mitään muuta.

Kun ajatukset pyörivät kivun ympärillä, aiemmin iloa tuottaneet asiat unohtuvat. Elämä kapeutuu ja mielenterveys on vaarassa. Kivun kanssa elävän kannattaa huolehtia, että elämässä on mielekkäitä, kivulta tilaa vieviä asioita.

– Päivät ovat erilaisia ja harmaimmankin pilven välistä pilkottaa välillä valoa. Kivunhallinnan työ­kalupakissa on hyvä olla erilaisia työkaluja erilai­­­- siin hetkiin.”Hyvänä hetkenä voi jaksaa huolehtia toiminta­kyvystä esimerkiksi kuntosalilla tai kahvittelemalla ystävän kanssa. Huonona hetkenä auttaa kaikki, mikä vie ajatukset pois kivusta. Kivun hoidossa onnistutaankin usein parhaiten yhdistämällä lääkehoitoon psykologisia ja fysioterapian menetelmiä.

– Pitkittyneelle tuki- ja liikuntaelinkivulle löytyy harvoin yhtä ainoaa syytä, joten jokaisen on löydettävä omat keinot hoitaa kipua. Lempeä asenne ja liike sopivat useimmille, kipufysioterapian erityisasiantuntija Riikka Holopainen sanoo.

Lääkkeetön kivunhoito mielen voimalla

Kipu ei ole vain epämiellyttävä tuntemus. Ajatuksemme, aiemmat kokemukset ja kivulle antamamme merkitys vaikuttavat sen voimakkuuteen.

1. Kohtaa kielteiset tunteesi

Kipu herättää usein kielteisiä tunteita, ja niin sen kuuluukin tehdä. Kivulle saa olla vihainen – sille saa raivota ja huutaa kurkkunsa kipeäksi.

Hyssyttely tekee kielteisistä tunteista entistä vaikeampia. Piiloon pakattuina niistä kasvaa möykky, joka aiheuttaa ahdistusta. Ahdistus herättää huolen, ja huoli ja ahdistus muodostavat noidankehän. Huoli rajoittaa tekemisiä, mikä monesti voimistaa kipua.

Huolia on hyvä kyseenalaistaa ja muistaa, että ne ovat ajatuksia, eivät tosiasioita. Omiin huoliajatuk­siin kannattaa tutustua tarvittaessa psykologin kanssa terapiassa.

2. Huomaa hyvät asiat

Kielteisiin tunteisiin ei kannata jäädä kiinni. Elämässä on yhä myönteisiä asioi­ta, joita kannattaa vaalia ja haalia.

Myönteiset tunteet helpottavat kivun hyväksymistä, ja ne voivat auttaa lopettamaan uuvuttavan taistelun kivun kanssa.

Myönteisiä tunteita herättävät asiat voivat auttaa siirtämään huomion pois kivusta.

3. Keskity johonkin kiinnostavaan

Huomio ruokkii kipua. Ellei se saa sitä, lievemmän kivun voima heikkenee. Kiinnostava keskustelu, jännittävä elokuva tai mutkikas käsityö vaatii keskittymistä, jolloin ajatuksissa ei ole tilaa kivulle.

Kun meno hiljenee, kipu usein herää muistuttelemaan olemassaolostaan. Sitä voi koettaa palauttaa takariviin rauhoittelemalla kehoa esimerkiksi hengitysharjoituksilla. Kun keho rauhoittuu, mieli seuraa perässä.

Kipu voi luoda tilaa uudelle

Kipu voi pakottaa luopumaan rakkaista harrastuksista, työstä ja opiskelusta. Jos ne ovat ihmisen ainoa keino kokea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, menetys on valtava.

5. Katso itseäsi uusin silmin

Jokaisella ihmisellä on useita rooleja ja vahvuuksia, jotka jäävät usein arjen kiireissä vähemmälle. Niille voi löytyä nyt entistä enemmän tilaa.

Kivusta huolimatta voit olla hyvä vanhempi tai puoliso, kakkujen koristelija tai taiteentuntija. Elämässä on edelleen asioita, joissa voit kokea tyytyväisyyttä ja toteuttaa itseäsi.

Kipu muuttaa minäkuvaa, ja joskus muutosta voi olla tarpeen käsitellä psykologin kanssa.

6. Mukaudu tilanteeseen

Luja tahto vie läpi harmaan kiven, kivun kanssa elävä saattaa ajatella. Moni pyrkii aluksi kieltämään kipunsa ja jatkaa tekemisiään entiseen tapaan.

Helpompaa olisi pyrkiä itsemyötätuntoon eikä vaatia itseltä samoja asioita kuin ennen. Muuten saa itselleen pahan mielen ja epäonnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vaativat sumplimista, mutta niiden ei tarvitse olla isoja, jotta ne tuottavat iloa.

Jos rakas tekeminen ei kaikesta huolimatta ole mahdollista, kannattaa pohtia, mitä itselle tärkeää se palvelee. Voisiko jokin muu asia edesauttaa sen toteutumista?

Jos esimerkiksi konserttiin paikan päälle meneminen ei onnistu, voisiko siitä nauttia suoratoistopalvelun kautta? Elämä voi olla hyvää kivusta huolimatta.

7. Hakeudu hyvään seuraan

Kivun kanssa jaksaminen edellyttää tervettä itsekkyyttä. Se muuttaa suunnitelmia ja vaikeuttaa asioiden sopimista.

Toisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, ellei kipu näy päälle päin. Kipu eristää herkästi muista ja herättää ulkopuolisuuden tunteen. Osalla se laittaa ystäväpiirin uusiksi.

Itselle tärkeät ihmiset ovat voimavara. Kokemuksen jakaminen ja siitä puhuminen läheisten kanssa lisää ymmärrystä ja keventää kaikkien mieltä.

Joskus keskustelu vertaisten kanssa on helpompaa kuin läheisten kanssa.

Mieluisa liikunta lievittää kipua

Liikkuminen lievittää kipua suurimmalla osalla ihmisistä. Se vapauttaa elimistöön endorfiineja eli elimistön omia kipulääkkeitä, kohottaa mielialaa ja parantaa unta.

8. Liiku rohkeasti, kipua pelkäämättä

Kivun pelko rajoittaa monesti liikkumista kipua enemmän. Se saa välttämään kipua aiheuttavia tilanteita, mikä johtaa liikkumattomuuteen ja alkaa haitata toimintakykyä.

Tuki- ja liikuntaelinkipua voidaan monesti hoitaa samoin kuin eläinpelkoa eli altistumalla vähitellen huolestuttaville, vältetyille tai kivuliaille liikkeille.

Jos pelko liikkumisen aiheuttamista vaurioista estää liikkeellelähdön, asiasta kannattaa keskustella lääkärin tai fysioterapeutin kanssa.

Kipu ei tarkoita automaattisesti sitä, että tekee haittaa omalle keholle. Useimmissa tuki- ja liikuntaelinvaivoissa liikkuminen on kohtuullisesta kivusta huolimatta askel parempaan suuntaan.

9. Ota ilo irti omasta lajistasi

Jako kiellettyihin ja sallittuihin lajeihin on mennyttä aikaa. Kieltojen vaarana on, ettei ihminen liiku lainkaan.

Vaikka nivelet tykkäisivät vesiliikunnasta, altaaseen ei tarvitse mennä, ellei siitä pidä. Kun liikunnassa säilyy liikkumisen ilo, siitä tulee säännöllistä.

Monia lajeja voi muokata hellemmiksi, eikä koh­tuullista kipua aiheuttava treeni yleensä pahenna tilannetta.

Jos kipu haittaa liikkumista tai vaivaa vielä seuraavana päivänä, kevennetään seuraavaa treeniä ja muistetaan maltti.

Tekemisen voi myös pilkkoa osiin ja sijoittaa tasaisesti päivälle ja viikolle: toistuvat, lyhyemmät liikuntajaksot voivat tuntua pitkää rupeamaa mukavammilta.

Jos esimerkiksi juoksu sattuu, mutta siitä luopuminen kirpaisee enemmän, ammattilainen auttaa. Paluu lenkkipoluille voi löytyä kuntosalin kautta tai kuormitusta suunnitellusti asteittain lisäämällä.

Liikkumisessa voi myös olla jotain, mikä ylläpitää oireita. Ei ole yhtä oikeaa tapaa liikkua, ja esimerkiksi itselle sopiva tapa kyykätä voi löytyä ammattilaisen avulla.

Kaikki keinot käyttöön kivunhoidossa

Lääkkeetön kivunhoito voi olla myös lämpöhoitoa, TNS-hoitoa, kosketushoitoa ja rentoutumista.

10. Salli itsellesi hyvä hoito

Kivun hoidossa lääkkeitä otetaan lääkärin ohjeen mukaan. Lisäapua voi saada lämpöpakkauksesta tai kotikäyttöön tarkoitetusta TNS-laitteesta.

TNS eli transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio ärsyttää kosketushermopäätteitä ja käynnistää elimistön omia kivunlievitysmekanismeja.

11. Halaa kehoon hyvä olo

Toisen ihmisen kosketus helpottaa hetkellisesti kipua. Erilaiset kosketushoidot, lemmikin silittely ja rakkaan ihmisen halaus vapauttavat elimistöön hyvänolonhormoni oksitosiinia, mikä rentouttaa.

Rentoutumista kannattaa opetella varta vasten. Se rauhoittaa kivussa usein yliaktiivista sympaattista hermostoa. Lyhyetkin päivittäin toistuvat rentoutumistuokiot vahvistavat rauhallista olotilaa.

Asiantuntijoina kipupsykologi, psykoterapian erikoispsykologi Minna Elomaa, Mehiläinen ja kipufysioterapian erityisasiantuntija, terveystieteiden tohtori Riikka Holopainen, Movedoc

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 9/2022.

X